Kauanko menee erosta toipumiseen? Jos itse yha rakastaa puolisoaan joka jatti
Musta tuntuu talla hetkella etten toivu koskaan tasta! Nyt on kulunut vasta viikkoja, mutta yha koskee niin kamalan paljon!
Kaipaan myoskin niin kovasti toista ihmista, kosketusta ja seuraa iltaisin. Tunnen itseni maailman yksinaisimmaksi. Milloinkohan sita uskaltaisi edes miettia tapaavansa ketaan muuta miesta? Tuntuu ettei kukaan muu voi koskaan korvata tuota miesta jonka kanssa elin 13 vuotta...
Kommentit (14)
Viime talvena oli hetki, jolloin olisin ehkä voinut saada hetkeksi takaisin, siis suuri ehkä ja en ottanut. Se auttoi.
Olen nytkyisen kanssa hyvissä väleissä, ex.ää enä näe juuri ikinä, laitetaan sähköposteja.
Vaihto tapahtuu hoidosta ja koulusta joten senkään takia ei törmätä.
Mutta kaikki sujuu hyvin. Jos pitää vaihtaa päiviä, lelu jäi toiseen kotiin, ilman muuta äitienpäivänä lapset ovat mulla jne jne. Mutta tämä puoli oli kunnossa kun oltiin yhdessä. Ns pienistä asioista ei olla ikinä tapeltu.
Ex appivanhemmat ovat läheisiä.
se jonka aviomiehellä on huone työpaikkakunnalla ja joka vain tahtoi erota ilman kolmansia osapuolia?
Ensimmäinen puoli vuotta oli kamalaa, sitten pikkuhiljaa helpotti.
mun vanhempani rakastivat toisiaan loppuun asti eikä kumpikaan halunnu erosta huolimatta mennä enää koskaan naimisiin kenenkään toisen kanssa.
Seurustelimme 8 vuotta ja erosimme kolmisen vuotta sitten.en vieläkään ole millään tasolla päässyt ylitse erostamme.kaikki yrittämäni uudet suhteet kariutuvat siihen kun kaipuu exääni kohtaan kasvaa ihastukseni ohi ja vielä yhteinen lapsemme ei tee asiaa yhtään helpommaksi kun näemme toisiamme vähän väliä :( minusta tuntuu että kuuluisimme toisillemme ja saisin perheeni takaisin yhteen mutta en usko että se on enää mahdollista :(
N. Vuosi sanoisin minäkin. Ennen varsinaista eroa ehdin kyllä käsitellä asiaa puolisen vuotta kun mies vielä mietti...
Koko vuosi ei ollut mitään järkyttävää selviytymistaistoa, sitä ehkä 3 kk. Kävin ton Fisherin seminaarin siinä heti eron jälkeen, oli paljon apua!
[quote author="Vierailija" time="24.05.2012 klo 15:38"]Mutta haluan kertoa että täällä on kohtalotoveri. Mies jätti 10 v yhteiselon jälkeen. Erosta nyt pari kuukautta ja edelleen tuntuu että menetin maailman parhaan miehen. Haikailen hänen peräänsä mutta turhasn :(
[/quote] Oletko sanonut miehelle, että haluat edelleen olla hänen kanssaan? Miksi mies jätti?
noin vuosi. Sinä aikaa pari kertaa lankesin myös seksiin pari kertaa tämän erotun kanssa, houkuttelin miehen kaljalle kanssani ja sitten seksiin, ihan tosissani yritin saada miehen takaisin. Vuoden päästä kuiteknin alkoi tuntua että ei, en halua sitä miestä enää, ja voin jatkaa elämääni.
Ja asiaa ei auta sekaan etta lasten vuoksi naen miesta joka viikonloppu! Tuntuu kuin kaantaisi puukkoa haavassa.
Ap
Mutta haluan kertoa että täällä on kohtalotoveri. Mies jätti 10 v yhteiselon jälkeen. Erosta nyt pari kuukautta ja edelleen tuntuu että menetin maailman parhaan miehen. Haikailen hänen peräänsä mutta turhasn :(
Fischer, joka vetää maailmanlaajuisia eroseminaareja sanoo, että toipuminen vie 1-3 vuotta.
Moni muu sanoo, että puolet siitä ajasta, jonka oli yhdessä, menee toipumiseen. Ei kymmenen vuoden liitosta toipuminen kestää viisi vuotta. Kuulostaa hurjalta.
Kysymys kuuluukin, mistä tiedät, että olet toipunut? Ettei enää itketä? Että olet onnellinen? Että et edes muista koko miestä?
Minä erosin 20 vuoden liitosta. Toipuminen oli jatkuvasti kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Vuoden jälkeen olin tyytyväinen, että elämä hymyili. Mutta en vielä ollut toipunut, en ollenkaan.
Nyt erosta on kohta kaksi vuotta. Olen onnellinen ja nautin elämästä. Vielä joskus tulee mieleen, etten vieläkään tiedä, miksi mies petti ja jätti. Ja silloin tulee suru. En kai siis ole vieläkään toipunut.
Vasta sitten, kun olet onnellinen ilman miestä, et kaipaa miestä, et kaipaa kosketusta - vasta sitten olet valmis uuteen suhteeseen.
lähdin minä ja olin eroa tehnyt jo pidempään. En tarvinnut toipua yhtään. Toisella kerralla erosin 18v. parisuhteesta ja toipuminen on ollut tosi rankkaa, vaikka minä olin tässäkin se lähtijä. Erilleen muutosta on nyt 6 kk.
En halua petturi miestä takaisin, mutta suru on kova pitkän liiton päätöksestä. En ole toipunut. Ainakin vuosi vielä...eikä taida riittää.
Viime talvena oli hetki, jolloin olisin ehkä voinut saada hetkeksi takaisin, siis suuri ehkä ja en ottanut. Se auttoi.
Olen nytkyisen kanssa hyvissä väleissä, ex.ää enä näe juuri ikinä, laitetaan sähköposteja.
Vaihto tapahtuu hoidosta ja koulusta joten senkään takia ei törmätä.
Mutta kaikki sujuu hyvin. Jos pitää vaihtaa päiviä, lelu jäi toiseen kotiin, ilman muuta äitienpäivänä lapset ovat mulla jne jne. Mutta tämä puoli oli kunnossa kun oltiin yhdessä. Ns pienistä asioista ei olla ikinä tapeltu.
Ex appivanhemmat ovat läheisiä.