Lue keskustelun säännöt.
Annan usein periksi, kun lapsi alkaa huutaa...
21.11.2005 |
Tiedän, että se on väärin, mutta tulen hulluksi siitä karmeasta huudosta, jos ei saa katsoa videoita tai juoda 5:nnettä mukillista maitoa. Miten te muut kestätte päätä hajottavaa huutoa rauhallisina. Kaikkein eniten ottaa kuppiin se, että välillä kun on tehnyt kaikkensa huutokohtauksen välttääkseen, niin sekään ei kelpaa, koska lapsi ei tiedä, mitä haluaa. Hukassa ollaa molemmat.... Auttakaa! Pitäiskö ostaa korvatulpat, mennä toiseen huoneeseen vai mitä?
Kommentit (4)
Olettaen että lasten perustarpeet ovat kunnossa. Eli raivoaminen ei saa johtua esim nälästä, väsymyksestä tai positiivisen huomion puutteesta.
Uhoamiskohtaukset koitetaan hoitaa ensin lempeästi, mutta jollei tehoa, niin perinteinen komennus ja kurinpito saa luvan tepsiä. Niin että naapuritkin tietävät, että kuka meillä määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei vielä ole uhmista itsellä mutta ymmärtääkseni tuossa lapsi ei tiedä mitä haluaa -pattitilanteessa ei oikeasti ole kyse siitä mitä lapsi haluaa, vaan siitä että lapsi yrittää saada vanhemman olemaan pomo. Ja kun tarpeeksi kiukuttelee ja pompottaa vanhempi viimein tekee sen mitä lapsi haluaa - raivostuu ja johan alkaa tulla niitä pomon elkeitä. Huonosti selitin, mutta toivottavasti pointti tuli edes jotenkin selväksi. Kyllähän meilläkin näitä kiljuntaraivareita jo on, mutta pysyn rauhallisena kun tiedän että kuuluu tavallaan asiaan. Enkä kyllä tosiaankaan anna periksi.
niin eiköhän se vähene kun kakara huomaa ettei saa tahtoaan perille.
Kolme lasta on ja en ole koskaan joustanut tietyistä asioista. Näin lapset ovat oppineet ettei huuto ja kiukuttelu kannata, kun äiti ei taivu kuitenkaan. Muutaman kerran kun on tiukka ja kuuntelee huudot ja kiukuttelut niin lapsi oppii ettei kannata huutaa, kun siitä ei hyödy. Lapsesi on oppinut sen, että huutamalla saa periksi, joten vaikea siitä on pois opettaa.