Perheeseen tuli vauva, miten suhtautua esikoiseen?

ja kokee selvästi jäävänsä ulos teidän uudesta perheestä, älä päästä tilannetta pahemmaksi, soita vaikka neuvolaan.



järjestä esikoiselle vanhempien kanssa ihan omaa juttua ja pelaa vauva pois kuvioista siksi aikaa.

yrittäkää antaa esikoiselle myös kahdenkeskisiä hetkiä erikseen sekä isän että äidin kanssa tai jopa niin että vanhemmat ja esikoinen ovat yhdessä ja vauva hoidossa esim. ihan päivällä muutaman tunnin. Jos menette kerhoon, yritä saada vauvalle hoitaja (jos mahdollista) siksi aikaa ja näin saat olla esikoisen kanssa kahdestaan mitä hän tuntuu kaipaavan. Jos ei mahdollista niin ottakaa se aika esikoisen kanssa sit kun toinen vanhemmista voi olla vauvan kanssa.



Pitäkää ne turvalliset rajat ja säännöt ja rytmit kunnossa. Antakaa vaihtoehtoja niissä asioissa missä voi päätäntävaltaa antaa. Antakaa isomman tuntea välillä olevansa pieni ja "lellivauva" ja toisaalta antakaa hänelle myös sitten isonsisaruksen vastuullisia tehtäviä joita vauva ei vielä osaa ja kehukaa samalla kuinka reipas esikoinen on.



Tässä nyt ekat ajatukset mitä mieleen tuli, tsemppiä :)

Luonnollista ja tavallista. Vauva on vielä uusi juttu, eiköhän tuo tuosta ajan myötä rauhoitu. 3v on vielä pieni ja tottunut olemaan vanhempiensa huomion keskipisteenä, nyt hänet onkin yhtäkkiä syrjäytetty kun pieni vauva vaatii enemmän aikaa ja huomiota.



Miten laitatte 3v:n nukkumaan? Onko tapana lukea iltasatuja tai viettää muuten kahdenkeskistä aikaa ennen nukahtamista? Jos ei, niin kannattaa koettaa. Lapsi saa siinä sitten sitä omaa spesiaalia äitiaikaa.

esikoiselle. Varaa joka päivä tietty aika ainoastaan hänelle ja hänen tarpeilleen. Anna hänen taantua vauvaksi, älä vaadi, että hän on iso.



Vaihe menee ohi. Esikoisesi varmistelee omaa asemaansa perheessänne. Kuopus on vienyt hänen paikkansa.



Toisen lapsen syntymä mullistaa perhedynamiikan. Siitä alkaa tasapainoilu ja lasten välinen kilpailu, tahdomme tai emme. Mutta silti tilanne on terveellinen jokaiselle osapuolelle.



Minulla on jo kouluikäiset lapset alle 2 vuoden ikäerolla. Ainut mitä välillä kadun on se, että esikoinen joutui liian pienenä isoksi. Kun katson valokuvia tai videoita kuopuksen vauva-ajasta, herään huomaamaan miten pieni tuo meidän "isomme" olikaan..



Meillä kyllä sisarukset ovat kekenään läheisiä ja mustasukkaisuudesta kärsii enemmän kuopus, jonka silmissä isosisko on aina kovin täydellinen.



Kuuntele sydäntäsi, rakasta perhettäsi, kaikki sujuu hyvin! 3-vuotiaan ei pidä antaa päättää mitä perhe milloinkin tekee, mutta vastaavasti varaa aikaa pelkästään hänelle, ilman vauvaa, päivittäin, jotta hän tuntee itsensä tärkeäksi.

Tilanne kuulostaa nimittäin melko samalta kuin meillä oli kun kuopus syntyi, joskin esikoinen oli tuolloin 4v.



Paljon huomiota myös esikoiselle. Tehkää jotakin kahden kesken (vauva toisen vanhemman kanssa sen aikaa), ottakaa hänet mukaan vauvan hoitamiseen (meillä poika tykkäsi vaihtaa siskonsa vaippoja jne.)



Esikoinen jämerästi kerhoon, tykkää kuitenkin olla siellä vaikka muuta väittäisi.

Esikoinen suhtautuu vauvaan positiivisesti, ja jos häb on ollut pois kotoa tai ihan vain yönkin jälkeen menee aina halimaan pientä.



Selvästi tämä tilanne kuitenkin liittyy vauvaan. Heti syntymän jälkeen esikoinen meni ihan mielellään kerhoon, kun ei vielä ilmeisesti tajunnut, että äiti jää vauvan kanssa kotiin. Tuon tajuaminen muutti tilanteen täysin. Meneeköhän tämä vaihe ohi? Haluaisin ihan esikoisen itsensä takia ylläpitää hänen sosiaalisia harrasteitaan vs. mökkiytyminen kotiin.



Ap

vaikka se esikoinen suhtautuu vauvaan positiivisesti niin voi se silti olla mustasukkainen ;)



Mun mielestä jatkatte vaan kerhoa (anteeksi, käsitin aiemmin että käytte jossain vanhempi-lapsi-kerhossa) ja ajan kanssa kaikki osapuolet tottuu siihen että ollaan vähän erilläänkin :)

Miten laitatte 3v:n nukkumaan? Onko tapana lukea iltasatuja tai viettää muuten kahdenkeskistä aikaa ennen nukahtamista? Jos ei, niin kannattaa koettaa. Lapsi saa siinä sitten sitä omaa spesiaalia äitiaikaa.

On satu ja pari itse keksittyä laulua + halimista. pyrin itse viemään esikoisen nukkumaan (äiti siis) aina, kun mahdollista. Sit jos ei ole, isä vie.

Sitä mietin, vienkö esikoisen kerhoon, vaikka sitä vastustaa. Hokee kerhoaamuina, ettei halua mennä sinne. Sit kerhossa on kuitenkin ollut aina ihan mukavaa kuitenkin.

Ap

voisi kokeilla tehdä tuosta kerhopäivästä jonkin aivan erityislaatuisen tapahtuman "isoille" pojille, johon vauva kovasti haluaisi, mutta ei vielä pääse. Miettikää välillä yhdessä mitä kivaa kerhossa on tehty. Jos kerhoon lähtö aina takkuaa, miksei siitä voi pitää taukoakin. Ei tuosta tauosta lapsi mökkiydy. Luultavasti esikoinen kohta alkaa kaivata kerhopäiviä.



Tärkeintä on antaa esikoiselle kahdenkeskistä aikaa ja riittävästi positiivista huomiota. Antaa välillä olla pieni ja tarvitseva, ja välillä kehua isoksi ja taitavaksi. Sitten aikaa myöten nämä pulmat ratkeavat kuin itsestään.

isomman nukahtaa teidän luonanne? Esm.sohvalle tai säkkituoliin johonkin nurkkaan...

On illalla jo väsynyt, nukahtaa jos kokee olonsa turvalliseksi.

Meillä oli vuosi sitten sama tilanne, esikoinen täytti 3 juuri ennen kuopuksen syntymää. Kesä oltiin kaikki yhdessä, mutta syksyllä kun arki astui kuvioihin, alkoi isomman mustasukkaisuus. Ei halunnut mennä mihinkään jos tiesi, että äiti ja vauva on kotona. Selitin usein, että isomman on kiva leikkiä kavereiden kanssa aina välillä kun kerhossa oli sitä ja tätä kivaa mitä kotona ei. Sai välillä valita kumpi(isä tai äiti) vie tai hakee(silloin kun oli realistista toteuttaa toive, eli aikataulujen antaessa myöten). Kävin isomman kanssa kahdestaan jossain. Isä kävi isomman kanssa kahdestaan aina välillä jossain. Kesti ehkä puolisen vuotta tuo hankala vaihe. Seesteistä vaihetta kesti siihen asti, kunnes nuorempi alkoi kiinnostua leluista ja pääsi liikkeelle.

etten pysty ollenkaan luottamaan siihen, että nämä asiat järjestyvät ajan kanssa kuin itsestään. Luonteeni vaatii minun tekemään nyt päätöksiä, mikä on varmaan aivan typerää.



Huolettaa, että jos annan esikoisen jäädä pois kerhosta, hän valitsee aina jatkossa sen "helpomman tien" eli kotona makoilun. Kerho on tehnyt pojalle tosi hyvää (on mm. rohkeampi muiden lasten kanssa) ja olisi tosi sääli jättää se kokonaan.



Ap

isomman nukahtaa teidän luonanne? Esm.sohvalle tai säkkituoliin johonkin nurkkaan...

On illalla jo väsynyt, nukahtaa jos kokee olonsa turvalliseksi.

Meillä oli vuosi sitten sama tilanne, esikoinen täytti 3 juuri ennen kuopuksen syntymää. Kesä oltiin kaikki yhdessä, mutta syksyllä kun arki astui kuvioihin, alkoi isomman mustasukkaisuus. Ei halunnut mennä mihinkään jos tiesi, että äiti ja vauva on kotona. Selitin usein, että isomman on kiva leikkiä kavereiden kanssa aina välillä kun kerhossa oli sitä ja tätä kivaa mitä kotona ei. Sai välillä valita kumpi(isä tai äiti) vie tai hakee(silloin kun oli realistista toteuttaa toive, eli aikataulujen antaessa myöten). Kävin isomman kanssa kahdestaan jossain. Isä kävi isomman kanssa kahdestaan aina välillä jossain. Kesti ehkä puolisen vuotta tuo hankala vaihe. Seesteistä vaihetta kesti siihen asti, kunnes nuorempi alkoi kiinnostua leluista ja pääsi liikkeelle.

Miten pitkään vastustelu jatkui?

Nukahtaminen sohvalle tm. ei onnistu, koska esikoinen pystyy venyttämään nikahtamista vaikka miten pitkään, jos haluaa. Sit me vaan kinattais siitä, rttä pitää maata siinä sohvalla eikä saa enää leikkiä. Ei tuo nukkuminen ole nyt suurin ongelma, vaan se onnistuu yleensä ihan ok, kun sanon, että menen heti isoveljen nukuttamisen jälkeen nukuttamaan myös pikkuvelin. Mikä on totta, vaikkei pikkukaveri oikeasti nukahdakaan pitkään aikaan. Ap

kanssa ja ota hänet hoitorutiineihin mukaan. Pidä esikoista erikoisen paljon sylissä ja vakuuta miten rakastat häntä ja kuinka kiva ja ihana lapsi hän on. Pian hän kyllästyy ja huitelee omillaan:))