Lihvat, 90 kg + ! Mitä teille olisi pitänyt sanoa, kun vielä olitte
kevyempiä, että olisitte tajunneet tehdä tosissaan jotakin asialle ennenkuin lihavuus on mennyt noin pitkälle?
Ja anteeksi viestin sanamuoto, tarkoitus ei ole haukkua, itsekin olen ylipainoinen, paino on vuosien aikana vaan noussut koko ajan, hiljaa, mutta varmast. Nyt painoa on 76 kg ja mietin mistä oikein saan sellaisen kunnollisen herätyksen ja motivaation, että oikeasti pystyn tälle asialle, pysyvästi, tekemään jotakin?!
Olen kyllä aloitellut elämäntaparemontteja useasti, aina yrittäny tehdä sitä viimeistä kertaa, mutta sitten vaan jotenkin motivaatio lopahtaa ja ruoka, herkut ja sohva houkuttaa liikaa ja hups kaikki kilot on taas ennemmin tai myöhemmin tulleet takaisin... :/
Apua!?
t. kohta 100-kiloinen?
Kommentit (13)
Kaikki sellainen vain masentaa, ja ajaa tunnesyomiseen.
Olisipa joku joka sanoisi etta lahdetko lenkille mun kanssa. Ja EI silla mielella etta tekee mulle muka jonkin palveluksen, vaan siksi etta oikeasti haluaa lenkkiseuraa.
antaa seksiä tai edes hellyyttä. Kun nämä loppuivat, aloin korvikkeeksi syödä.
Muiden sanomisilla ei ole kauheasti merkitystä.
sanoa että älä syö niin saamarin paljon. :( Nyt on painoa 94kg ja en vaan saa itseäni niskasta kiinni.
niin se "asialle jotakin tekeminen" olisi ollut paljon helpompaa.
mutta eivät ne olisi mitään muuttaneetkaan. Olen useaan otteeseen laihduttanut noin 20 kiloa lastenteon välissä. Nyt on menossa viimeinen raskaus meikäläiselle ja olen luvannut itselleni, että laihdutan itseni normaalipainoon- eli noin 30 kiloa enkä sen jälkeen anna enää ikinä itseni lihoa. Raja menee kahden kilon kohdalla ja sitten otan taas kurinpalautuksen.
Itselleni tärkeää on ollut päätös, motivoituminen ja sitkeys. Motivoin itseäni katselemalla kauniita vaatteita ja hemmottelen kosmetiikalla ja palkitsen välitavotteiden saavuttamisesta.
Suosittelen, että laihduta nyt, kun sinulla ei ole vielä ihan mahdottomasti laihdutettavaa :) Onnea!
kuitenkin kuin pitäisi. Ja sanoisin, että hoikempana olisi pitänyt jonkun sanoa, että olet hyvä noin, kelpaat, sinulla on hyvä kaunis vartalo. Monen paino kun nousee juuri siitä, että yrittää syödä vähemmän, ja sitten repsahtelee, inhoaa siksi itseään, ja syö masentuneena herkkuja.
Minä olen aina ollut ylipainoinen, jo lukiossa painoin pahimmillaan yli 100kg. En todellakaan syönyt joka päivä jotain pitsaa tms. vaan annoskoot olivat massiiviset ja liikkuminen olematonta. Todellakaan muiden sanomiset ja varsinkaan kritiikki eivät auttaneet, vaan päinvastoin masensivat ja aiheuttivat usein tunnesyömistä.
Kun muutin kotoa, paino tippui jonkin verran, mutta alkoi taas nousta, kun aloin seurustella ja varsinkin sitten, kun muutettiin yhteen. Tänä uutena vuotena tein kuitenkin itselleni lupauksen, että elämäntaparemontti on edessä. Neljässä kuukaudessa onkin lähtenyt yli 20kg! Liikuntaa harrastan nykyään monipuolisesti sekä aerobista että lihaskuntoa ja salilla vierähtää parhaimpina viikkoina 10h, keskimäärin runsas 7h.
Pakko sanoa, että elämä on kyllä huomattavasti mukavampaa näin hyväkuntoisena! Mikäli olisin tämän pystynyt sisäistämään aiemmin, niin olisi tämäkin kuntokuuri tullut aloitettua jo vuosia sitten. Koululiikunnalla oli kuitenkin paljon osaa tähän, sillä INHOSIN liikuntatunteja, enkä voinut vielä vuosi sitten edes kuvitella maksavani salikortista.
Ei mitään, koska ei se sanominen auta. Kyllä mä ihan itse tiedän, milloin lihon eli syön/juon liikaa ja liikun liian vähän.
sellainen pieni tarkennus, etten hakenut viestilläni tarkoittamassani "mitä olisi pitänyt sanoa" varsinaisesti kritiikkiä tai ilkeyksiä, vaan lähinnä mitä kannustavaa tai jälkiviisauksia tms. olisi pitänyt sanoa että motivaatio laihdutukseen olisi paremmin löytynyt/pysynyt? Jos siis sellaista sanomista tulisi mieleen?
ap
Nyt painan 63kg (paino ollut välillä 62-64kg jo syksystä).
Minä olen tullut siihen tulokseen että kukaan ei olisi voinut sanoa minulle mitään että olisin ruvennut laihduttamaan aikaisemmin. Sen sijaan se mikä minulla auttoi laihdutuksen alkuun oli itse kotona otetut bikinikuvat niin edestä, sivulta kuin takaa. Voi luoja kun ihminen pystyy valehtelemaan itselleen niin että kuvittelee olevansa vielä hyvän näköinen vaikka oikeasti on aivan törkeä läskikasa!
Otin laihdutuksen aikana kuvia kerran kahdessa viikossa (laihdutusvauhti noin 500g/viikko). Kyllä motivoi hyvin kun näki laihtuvansa! Ja toisaalta nyt kun tekee mieli mässyttää niin katson niitä kuvia uudelleen. Loppuu mieliteot siihen.
Nyt painan 63kg (paino ollut välillä 62-64kg jo syksystä).
Minä olen tullut siihen tulokseen että kukaan ei olisi voinut sanoa minulle mitään että olisin ruvennut laihduttamaan aikaisemmin. Sen sijaan se mikä minulla auttoi laihdutuksen alkuun oli itse kotona otetut bikinikuvat niin edestä, sivulta kuin takaa. Voi luoja kun ihminen pystyy valehtelemaan itselleen niin että kuvittelee olevansa vielä hyvän näköinen vaikka oikeasti on aivan törkeä läskikasa!
Otin laihdutuksen aikana kuvia kerran kahdessa viikossa (laihdutusvauhti noin 500g/viikko). Kyllä motivoi hyvin kun näki laihtuvansa! Ja toisaalta nyt kun tekee mieli mässyttää niin katson niitä kuvia uudelleen. Loppuu mieliteot siihen.
t. yksi 170cm, 76 kg
ei se sanominen auta. Minä koen, että silloin kun elämäntilanne ja fyysiset ja henkiset voimavarat ovat otolliset, minulla on voimia syödä niinkuin pitäisi. Silloin kun elämässä on liikaa stressitekijöitä, tulee syötyä niinkuin ei pitäisi. Elämäni on ollut todella kuluttavaa. Ei siinä jonkun sanomiset paljoa auta.