Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon pikkuhiljaa alkanut vihaamaan ihmisiä ylipäänsä
21.05.2012 |
Töissä saa kuunnella pelkkää nälvimistä, mies löytää aina listan asioista joita teen joko liikaa tai sitten liian vähän, mun lasta kiusataan (osoitellaan ja nauretaan) ruumiillisen epämuodostuman vuoksi ym. ym.
Ihmiset on hirveän pahansuopia. En enää rakasta ketään muuta kuin mun lapsia, sisaruksia ja vanhempia.
Kaiken muun kestän, mutta pahimmalta tuntuu tuo kun omaa lasta kiusataan. Se särkee mun sydämen. Osoitteluun ja tuijottamiseen sortuu sekä lapset että aikuiset. Yritä siinä sitten saada lapsi hyväksymään se että on erilainen (KAIKKI me ollaan erilaisia) ja kaunis. Ainut joka on sitä koskaan sanonut kauniiksi oon minä.
Voi luoja miten mä inhoan ihmisiä. Olisitte hyviä ja mukavia toisillenne. Voi kun ette aina marisisi ja hakisi negatiivisia asioita. Mä oon aina yrittänyt olla positiivinen, mutta ei se kyllä helppoa ole.
Kommentit (5)
pelkäämään ihmisiä. Vihata en osaa, mutta pelkään ja välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan samanlainen, mä vihaan kaikkia ihmisiä ihan sydämeni pohjasta. Joskus tekis niin mieli huutaa kaupassakin että "MÄ VIHAAN TEITÄ KAIKKIA" ja heitellä ihmisiä kananmunilla.
Ei osata käyttäytyä; aikuisetkin syljeskelevät, roskaavat, kiroilevat, puhuvat junttijuttuja julkisesti, eivät osaa ottaa muita huomioon tippaakaan. Inhottaa ja raivostuttaa istua pienen lapsen kanssa penkillä rannalla kun vieressä on ikinuoria nelikymppisiä puhumassa viikonlopun touhuista kuin pahimmat pissikset. Ei mitään häpyä kellään, ja oikeastaan teineiltäkin voisi olettaa vähän parempaa käytöstä. Olen syntynyt 80-luvulla ja se oli kirjoittamaton sääntö että nuorempien lähellä ei revitelty niitä juttuja ihan niin avoimesti mitä muuten. Eipä päde enää näköjään.
Alue: Aihe vapaa
Itekki usein nähny miten lapset kiusaa toisiaan pihalla, jos vaan voin niin puutun asiaan. Oma lapsi vielä pieni, alle vuoden ikänen, mut silti miettii jo, et toivottavasti ei tuu noin ilkeitä lapsia vastaan, kuhan kaskaa.
Ite oon nuori äiti (20v), eli lapsuus tosi hyvässä muistissa, muistan miten yhtä tosi hyvää ystävää kiusattiin ison nenän takia. Miten paljon siitä saatiin pahaa mieltä aikaan. Ei se oo muilta pois jos toisella on suurempi nenä.
Tsemppiä ap! Kyllä maailmasta löytyy vielä niitä ystävällisiäkin ihmisiä! Harmittaa kuulla lapsesi "tarina", toivottavasti ymmärtää että on ainutlaatuinen ja kaunis! :)