Lue keskustelun säännöt.
Nuorella itsetunto-ongelma-APUA
19.05.2012 |
Kuinka tukea 19 vuotiasta, jolla selvästi itsetunto-ongelmia, koska haluaa päteä koko ajan. Itseäni on alkanut rasittaa, vaikka oma lapsi. Jos asiasta puhuu hän loukkaantuu. Hänellä on paljon kavereita, mutta ei oikeastaan yhtään läheistä kaveria ja luulen, että johtuu juuri tuosta, että haluaa päteä kaikesta. Kuinka olisi hyvä ottaa asia puheeksi tai kuinka toimisitte? Ala-asteella oli koulussa koulukiusattu mikä osaltaan vaikuttaa asiaan. Hän on hyvin itsevarman oloinen päällepäin, mutta tuntuu, että se on esitystä.
Kommentit (4)
Kerron oman tarinani! Olen se tyttö 19v siis, jolle kaikki on ns kateellisia ulkonäöstä, omaisuudesta, eli kaikesta pinnallisesta. Itse olen aina ollut hyvin tyylitietoinen ja rakastanut muotia ym. MUTTA kaiken lisäksi olen vielä aika fiksu ja tavoitteena on lääkis. Olen harrastanut lisäksi tanssia 16 vuotta ja vanhempani ovat varakkaita. Minulla on myös ihana poikaystävä ja ihania ystäviä.... Ulkopuolisen silmin tuo voi tuntua siltä, että minulla on kaikkea. Ehkä minulla on, mutta minulta puuttuu kokonaan hyvä itsetunto. Olen epävarma kaikesta ja kaikista, varsinkin itsestäni. Pelkään etten kelpaa mihinkään, ja ihmiset eivät hyväksy minua. Esitän itsevarmaa, mutta sisimmässäni asuu ujo, herkkä ja epävarma tyttö. Jatkuvasti vertaan itseäni muihin, pelkään poikaystäväni pettävän minua ystäväni kanssa, pelkään että ihmiset torjuvat minut ja näkevät minut rumana ja tyhmänä. Yritän välttää sosiaalisiatilanteita, joissa on paljon vieraita ihmisiä. Koulussa, jos epäonnistun masennus siitä, enkä yritä uudelleen. Tämä on uuvuttavaa, koska oikeasti muiden mielestä itsessäni ei ole vikaa vaan itse kuvittelen kaiken. Jos lähden viettämään iltaa, tuskailen peilin edessä kolme tuntia ja hoen hyi helvetti ylipainoisen ystäväni vierellä. Tämä voi kuulostaa teistä oudolta, mutta se mitä luulen olevani on kaikki tässä.
Koko tämä johtuu siitä, että koko yläaste minua kiusattiin. Ja henkiset traumat näkyvät vasta nytten.. En ole koskaan ollut tyttöjen keskuudessa suosittu, mutta poikien kyllä. Huomion saanti menee joskus yli, mutta en pidä sitä minään, koska mikään ei riitä varsinkaan tuollainen, että itsetuntoni olisi taas hyvä. Ystäväni pitävät minua sairaana tämän tekstin jälkeen, koska he eivät usko, että kärsin tällaisista paineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo lääkis?? Jos olet noin pätevä 19v,niin tokihan pääsit sinne!
Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin ;)
kiusaa sitä 19-vuotiasta huomauttelemalla sen huonosta itsetunnosta, siis siitä, että hän on mielestäsi jotenkin vääränlainen. Tietääkseni kaikilla sen ikäisillä on suhteellisen huono itsetunto, ja kuinka se hyvä voisi ollakaan, koska ei sen ikäinen ole vielä valmis ja pätevä elämään maailmassa itsenäisenä, vaan se täytyy oppia kantapään kautta. Itsetunto karttuu siitä kokemuksen myötä.
Oma äitini huomautteli mulle tuon ikäisenä kaikesta mistä vain voi, ja se ei todellakaan tehnyt hyvää suhteellemme. Siinä iässä en vielä ymmärtänyt että äiti tarkoitti vain hyvää, vaan otin sen pahasti itseeni. Kaiken tein hänen mielestään väärin. No niin varmasti teinkin, mutta ei mun mielestä ole vanhempien asia motkottaa täysi-ikäiselle lapselle tämän henkilökohtaisista asioista. Jälkeläinen tekee virheitä ja on tavalla tai toisella vääränlainen joka tapauksessa. Tärkeämpää olisi säilyttää keskusteluyhteys luottamuksellisena, koska kyllä äidin neuvot vielä joskus alkaa tuntua taas arvokkailta ja silloin se lapsi tulee niitä itse pyytämään, jos välit äitiin on kunnossa.
t. entinen 19-vuotias
kasvaa siitä todennäköisesti ulos kun on kasvaakseen...