Pelkään että olen "epävakaa persoonallisuus" :(

epävakaa persoonallisuus tulee kyllä jo esiin nuoruudessa. Ei se yhtäkkiä ala.



Taitaa olla jokiun muu tauti sinulla. Voi ollaon fyysinenkin sairaus, joka aiheuttaa ongelmia.

Mä jaksa edes välittää mistä ne johtuu. Yhden kerran on ehdotettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja söinkin hetken aikaa siihen lääkkeitä.

ja jonkin sortin oireita (äkkipikaisuutta, alhainen pettymysten sietokyky ja vaikeus päästää irti vanhoista asioista) on aina ollut. En vain ole yhdistänyt niitä mihinkään sairauteen, vaikka ihmissuhteeni ja itsetuntoni ovat todella kärsineet.



Tosin jos esiintyvyys on vain 0,6% väestöstä ja sukurasitetta taustalla niin epätodennäköiseltähän tuo tuntuu.



-ap

Ja on monia muitakin juttuja, jotka aiheuttavat epävakaalle ominaisia oireita, esim. tuota tunteiden heilahtelua: väsymys, hormonihäiriö, masennus, uupumus, jokin perussairaus...tietyt elämänvaiheet voivat uuvuttaa ja niihin voi sisältyä vaikka mitä.



t. oikeasti epävakaa, en toivo tätä kenellekään

Mä jaksa edes välittää mistä ne johtuu. Yhden kerran on ehdotettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja söinkin hetken aikaa siihen lääkkeitä.

Itse olen väsynyt siihen, että en osaa vaikuttaa käytökseeni edes hammasta purren. Siis kun tilanne on päällä, en kykene sitä hallitsemaan ja voin vain jälkikäteen puida asiaa ja toivoa että seuraavaa kertaa ei tule tai että olen sitten paremmin "varustettu" kontrolloimaan käytöstäni.

Onhan tuo ahdistavaa, koska kohtauksen jälkeen ahdistaa ja masentaa ja pelottaa muiden reaktiot.

-ap

Ja on monia muitakin juttuja, jotka aiheuttavat epävakaalle ominaisia oireita, esim. tuota tunteiden heilahtelua: väsymys, hormonihäiriö, masennus, uupumus, jokin perussairaus...tietyt elämänvaiheet voivat uuvuttaa ja niihin voi sisältyä vaikka mitä.

t. oikeasti epävakaa, en toivo tätä kenellekään

Mutta kun ketään ei tunnu kiinnostavan minkään sorttinen diagnoosin teko, vaan asiat ovat aina "pääsi sisällä" ja muutos lähtee itsestä ja mitä ikinä. Ei ymmärretä, että ihmiseltä itseltään saattaa olla työkalut vähissä työstää asiaa jos ei itse tunne voivansa siihen vaikuttaa. Esim. olosuhteiden kontrollointi ei auta kun mieliala saattaa heittää hetkessä eikä silloin mielessä ole mitään muuta kuin mustaa raivoa.

Olen jonossa mielenterveyspalveluihin, mutta nyt on alkanut pelottaa että teen jotain pahaa kun noita napsahduksia tulee ihan kirkkaalta taivaalta ja ihan pikkuasioista. :(

Tämä viimeinen lause huolestuttaa. Pystyisitkö ottamaan yhteyttä johonkin, kertoa tästä tunteesta että uskot mahdollisesti tekeväsi jotakin pahaa? Minusta tarvitse nyt HETI jotain apua.

Hyvä että kirjoitat vaikka tänne :) Toivottavasti vertaistuki auttaa jossain määrin ja joka tapauksessa on hyvä että tiedostat itse tilanteesi.

Mietin että toisaalta tuollainen mielialan heittely voi johtua ihan masennuksestakin. Oletko tehnyt sitä masennus testiä?

Olen jonossa mielenterveyspalveluihin, mutta nyt on alkanut pelottaa että teen jotain pahaa kun noita napsahduksia tulee ihan kirkkaalta taivaalta ja ihan pikkuasioista. :(

Tämä viimeinen lause huolestuttaa. Pystyisitkö ottamaan yhteyttä johonkin, kertoa tästä tunteesta että uskot mahdollisesti tekeväsi jotakin pahaa? Minusta tarvitse nyt HETI jotain apua.

Hyvä että kirjoitat vaikka tänne :) Toivottavasti vertaistuki auttaa jossain määrin ja joka tapauksessa on hyvä että tiedostat itse tilanteesi.

Mietin että toisaalta tuollainen mielialan heittely voi johtua ihan masennuksestakin. Oletko tehnyt sitä masennus testiä?

Valitettavasti sanoivat suoraan terveyskeskuksesta että "soitellaan joskus kesän aikana jos tulee aikoja". Ja tosiaan sanoin heille että oma käytös pelottaa itsen ja muiden puolesta.

Pk-seudulla Auroran sairaalaan voi mennä koska vain puhumaan näistä jutuista, saat tarvittaessa myös lääkkeitä.

Kummma juttu, oireet hävisivät kun sain opinnot päätökseen, työpaikan ja lapsia. Epäilen että kaikki johtui vanhemmistani, joista äidilläni on ainakin masennus ja epäilty myös kaksisuuntaista. Eli kun emme ole enää niin tekemisissä niin eipä minullakaan ongelmia ole...:/

Mielialani vaihtelevat todella nopeasti. Toisena hetkenä saatan olla normaalia paremmalla tuulella ja hehkuttaa miten hyvä päivä on ollut ja hetken päästä paiskon tavaroita ja huudan pää punaisena tai saan hillittömän itkukohtauksen.

En mielestäni ole aina ollut tällainen. Yleensä olen pystynyt hillitsemään tunteeni hyvin. Olen ollut sitä mieltä että se on aikuisen ihmisen velvollisuus itseä ja muita (etenkin lapsia) kohtaan. Mutta minulla on alkanut olla ns. "napsahduksia". Päässä vain pimenee ja kohtauksen jälkeen olen todella uupunut, päätä särkee, muistikuvat koko tapahtuneesta ovat heikot.

Olen jonossa mielenterveyspalveluihin, mutta nyt on alkanut pelottaa että teen jotain pahaa kun noita napsahduksia tulee ihan kirkkaalta taivaalta ja ihan pikkuasioista. :(

Enkä tiedä voisiko tämä johtua elämänvaiheesta. Olen jo pitkään ollut jonkinlaisessa välitilassa, tai en tiedä mitä elämältäni haluan. Pidän omaa elämääni aika merkityksettömänä ja pienenä, en jotenkin näe eroa siinä teenkö jotain täällä pallolla vai en.



Perheeni vuoksi jaksan, muuten en.