Napinaa miehestä ja tuleva ero
Lapsia meillä on 4 ja mies ei osallistu mihinkään kotona, eikä käy töissä, ei koulussa tmv.
Vaatii kaikenlaisia terveystuotteita ja jos lapsille ostan niin eiköhän mies vetelee nekin jos silmä välttää. Nytkin vanhimmalle pojalle on määrätty ravintolisiä niin olenpa huomannut miehen syövän lapsen maltot, siksi käskin poikaa laittamaan proteiinijuomansa oman huoneensa kaappiin.
Mies valittaa koko ajan, vaikka hän on fyysisesti terve. Itselläni on 2 erittäin paljon fysiikkaani ja elämääni vaikuttavaa sairautta + 2 vähemmän vaikuttavaa. Teen silti kaiken yksin, opiskelen ja syksyllä menen taas töihin. Opiskelen sairauteni takia uutta alaa. Mies sai vuosien työttömyyden jälkeen ilmoitettua itsensä tietokone-kurssille ja nyt aikoo perua senkin, ehkä tulee karenssia, ehkä ei. Ihmettelen miksi moinen kurssi kun voisi korjata tietokoneita työkseen nyt jo. Enkä enään halua kärsiä rahallisesti siitä ettei hän saa aikaiseksi. Kun menen itse töihin niin joudun laittamaan lapset hoitoon, vaikka mies olisikin kotona. Muuten tuo soittelee äidilleen kun hermot menee ja itkee äitiään apuun. Mulle kiukuttelee kuin olisin viihteelle lähdössä sen sijaan, että menen TÖIHIN. Äitinsä on samanlainen töitä vieroksuva ja jokaisesta nippasusta mariseva.
Olen useaan otteeseen puhunut miehelle erosta. Tuolloin hän sitten tekee kotitöitä 1-2 päivää ja itkeskelee ja lupailee kuinka menee jonnekin töihin tai jotain. Tiedän, valitettavasti, että ne on vain puheita ja jos annan eron olla niin hetken päästä sama matalalento jatkuu.
Minulla on ollut melko rankka elämä ja vihdoin minulla olisi mahdollisuus edetä elämässä, mutta en jaksa kantaa jalkariippaa mukanani. Olen tehnyt sitä jo vuosia ja mun voimat ei enään riitä. Mies syyllistää minua kun edes harkitsen eroa.
Miehestä ei ole minulle tai lapsile turvaa hädänkään hetkellä. Tässä taannoin sairastuin virtsarakon tulehdukseen niin pahana, että kun vihdoin sain antibiootit niin samana iltana vielä tilanne vaan paheni ja kipu oli jo supistelua. Harkitsin vakavasti lähtöä ensiapuun sillä mietin jos antibiootti onkin väärä. Pahimman kipukohtauksen jälkeen tilanne kuitenkin kääntyi hiljalleen parempaan, mutta sen ollessa pahimmillaan mies vaan kiukkusi viereisellä sohvalla kuinka hän ei pärjää ja tarttee hankkia joku tänne hoitaan lapsia jne. Oli jo ilta ja lapset menneet nukkumaan!
Välillä olen joutunut tekemään ylimääräisiä tehtäviä kouluun sillä jokusen kerran mies on heittäytynyt viime tipassa muka niin ettei voi hoitaa lapsia muutamaa tuntia. Itse en kehtaa jokaiselle opettajalle asiaa alkaa erikseen selvittämään ja mitä se hyödyttäisi? Olen vaan imoittanut poissaoloni ja tehnyt johonkin väliin ylimääräiset jutut. Ihan kuin mieheni olisi jotenkin katkera kun edes yritän jotain. :(
Kaikkeahan tännekään ei pysty kertomaan, mutta tässä on pintaraapaisu ja kaipaisin kommenttia, mieluusti kannustavaa. Tein eilen asuntohakemuksen ja ma soitan asunnosta jos sen saisimme. Tällöin pääsisimme muuttamaan 1-2kk:n kuluttua pois, ennen syksyä kun työ alkaa , eikä alue vaihtuisi lapsilla. Asumme nytkin mukavassa asunnossa, mutta jos jään odottamaan, että mies muuttaa niin odotan vielä 70v. asiaa tapahtuvaksi, ihan tosissaan. Kiristää asialla siis.
Kommentit (12)
miehestä, joka ei ole edes noin paha. Siis pärjää kyllä lapsen kanssa ja teki jopa jotain kotitöitä.
Syyllisti myös minua töissäkäynnistä, mikä oli kyllä melko huvittavaa. Koululainen ei tarvitse molempia vanhempia kotona 24/7.
Olen hämmästynyt kuinka arjen pyörittäminen sujuu nyt paljon paremmin ja helpommin. Luulin että minulle tulisi kotitöitä enemmän kuin ennen, mutta ei. Kotona oleileva mies syö aika paljon ja sotkee aika paljon ja se ilmeisesti vähintäänkin kompensoi hänen tekemänsä kotityöt.
Puhumattakaan omasta henkisestä hyvinvoinnistani joka on parantunut huimasti.
Muistathan vaan koko ajan sen, että vaikka mies miten itkisi, kiukuttelisi, uhkailisi, niin hänellä ei ole sinuun mitään valtaa. Vaikutat sen verran tarmokkaalta ihmiseltä, että tulet varmasti pärjäämään elämässäsi hyvin ilman tuollaista miestäkin. Tsemppiä!
Muuten elätät tuota miestä vielä eläkerahoistasikin. Nyt kun eroat, voit löytää uuden tai edes käyttää tienestesi lapseen ja itseesi.
Lapset saavat huonon esimerkin. Pärjätä kyllä, jalat lapsille omat kotihommat ja vetäkää yhtäköyttä. Lapset voi myös tehdä töitä isompana, vaikka jakaa lehtiä tai kerätä marjoja.
Kannattaa, voin sanoa omasta kokemuksesta. Muutos on hyvästä ja toi pahvi on liian vanha muuttuakseen. Vai tällainen iso potku perseelle herättää ja sekin vasta vuosien kuluttua. Ehkä.
että oikean ratkaisun teet lähtiessäsi! Vähemmän sulla vaivaa on kun et joudu yhtä isoa vauvaa passamaan.
teit tuollaisen luuserin kanssa lapsia?
Mutta juu, eroa ja heti, pärjäät taatusti paremmin yksin.
Tuo opiskelu ja se ettei mies hyväksy sitä eikä pärjäile lasten kanssa tuntuu ainakin tutulta.
On jo aika jättää moinen kiviriippa taakseen!
koottu se mikä sinua risoo ja miltä sinusta tuntuu. Ehkä se avaa miehen silmät.
koottu se mikä sinua risoo ja miltä sinusta tuntuu. Ehkä se avaa miehen silmät.
En hetkeäkään usko, että tuo mies herää yhtään mihinkään ennenkuin äiti ja lapset ovat oikeasti poistuneet hänen arjestaan.
Ja ap, sinä olet tekemässä todellakin aivan oikean ratkaisun, tuota menoa sairastutte koko perhe moniin ikäviin mt-sairauksiin, etenkin lapset. Hyvä, että ajattelet heidän parastaan. Kyllä neljän lapsen kanssa on helpompaa kuin viiden kanssa, joista yhden pitäisi olla AIKUINEN!
Lienee keksitty tarina koska kukaan ei hommaa 4 lasta tuollaisen luuserin kanssa.
Jos mies ei osallistu millään tavalla perheen arkeen tarkoittaa usein että mies on maahanmuuttaja (mamu) kulttuurista jossa on opetettu tuollaiset asenteet.