Millä tavalla liimakorva vaikuttaa puheen kehitykseen?

eikä kuule omaa puhettaan, sanat voivat olla vähän sinne päin. vaikuttaahan se. Mutta ei tuonikäisenä vielä moni lapsi pihu vielä lainkaan.



Lapselle varmaan laitetaan putket ja tilanne kohenee.

Minun 4-vuotiaallani on aina flunssan jälkeen korvatulehdus, tällä hetkellä ei putkia mutta jonossa ollaan taas. Liimakorva ollut useiamman kerran, kestää julkisella puolella aina 4-6 kk ennen kuin on saatu putket.

Pojalla on konsonanttien kanssa ongelmaa, ei kuule sanan alkuisia eikä sitten osaa itsekään tuottaa. Puhuu kyllä paljon ja sanavarasto on laaja, mutta puhe on konsonattien puuttumisen vuoksi epäselvää.

Ekan kerran kun sai putket, niin kahdessa viikossa sanavarasto tuplaantui (oli tuolloin reilun vuoden ikäinen).

Että kyllä se meillä on ainakin vaikuttanut, mutta lähinnä niin, että kehitys junnaa paikallaan, ei ole tullut taantumia.

Meillä hyvin selvästi puhunut 1,5-2 vuotias alkoi puhumaan epäselvästi, kun oli korvakierre. Liimakorvien vuoksi putkitettiin ja aika nopeasti puhe taas selkeni.

selvästi kuulon paraneminen auttoi puheen kehityksessä.

teilla on hyva tilanne, koska lapsi viela niin pieni :) meilla oli 4v liimakorva, eipa se ole katastrofi sekaan, mutta 1.5v lapsen puhe on muutenkin aika vahaisella tasolla :)

huolehdi etta liimakorva hoietaan, niin tilanne palaa normaaliksi :)

Olen tilanteesta niin huolissani, että harkitsen soittavani heti ma yksityiselle ja sitä kautta sitten mentäisiin hoitamaan korvat kuntoon... Jos kuukausi kaupalla joutuu odottamaan, niin tukahdun tähän ahdistukseen ja epätietoon. Ja lasta käy sääliksi, kamalaa jos hän ei kuule, eikä saa itseään ilmaistua.



Voiko tuollaisesta jäädä pysyvää viivästymää, jos vaan jatkuu ja jatkuu, ja toistuu? MIssä iässä moisesta vaivasta yleensä pääsee eroon?



- ap

jos muutenkin kehittyisi normaalisti.



Meillä lasta epäiltiin täysin kuuroksi, koska ei reagoinut ääniärsykkeisiin. Myöhemmin hänet todettiin autistiseksi. Teillä vaiva on korjattavissa eikä siitä jää haittaa.

eikö ne pysy siellä, vai miksi pitää monta kertaa putkittaa?



- ap

liimakorvaa ei ole aina helppo huomata, koska tärykalvo ei punota samoin kuin tulehtuneessa korvassa. Tai näin mulle on kerrottu.



Ja kyllähän tuo liimakorvatilanne voi vaikuttaa kuvaamallasi tavalla puheen kehitykseen. Lapsesi elää vaihetta, jossa opettelee erottelemaan pieniä eroja sanoissa (tatti - Matti, takki - lakki, noin esimerkkinä). koska tila on molemminpuolinen, kuulohavainto epäilemättä muuttuu epätarkemmaksi. Ja oma ääni kuuluu varmasti eri tavalla. Oleellista on myös kuulohavainnon vaihtelu sairastumisen myötä, eli lapsen kokemuksen mukaan aiemmat havainnot eivät enää idä paikkaansa. Jotkut alkavat itse käyttää tosi kovaa puheääntä kompensoidakseen väliaikaista kuulonalenemaa (itse asiassa yhdenkin tytön liimakorva löytyi, kun alettiin selvittää syytä suhteettoman kovaksi muuttuneeseen puheääneen).



Eli yhteenvetona: kyllä, on täysin mahdollista että puhe on muuttunut liimakorvan takia. Ja pienihän lapsi on muutenkin. Eli ota ihan rauhallisesti, joitakaa korva-asia kuntoon ja antakaa kulua muutama kuukausi. Sitten onkin sopivasti kaksivuotisneuvola, jossa asiaan voi palata. Hyvää kesää!



näitä näpytteli yks puheterapeutti ;)

minusta kannattaisi huolehtia putkitukset mahdollisimman nopeasti. Meillä oli jo pieni koululainen ja jouduttiin tuon lääkäriajan jälkeen odottamaan puolivuotta putkitusta ja vasta siitä puolen vuoden päästä selvisi, että kyse onkin kolesteatoomasta ja siitä sitten vielä puoli vuotta leikkaukseen ja yksi korvaluu oli surkastunut ja poistettiin, mutta onneksi sai muista lääkäri korjattua kuuloluuketjun ja jotain kuulee, ei täysin, mutta jossain määrin. Toivottavasti sulla on tavallinen tilanne, mutta jos on varaa, niin menisin yksityiselle putkittamaan juuri tuon puheenkehittymisen takia. Lapsen tulisi saada kuulla kieltä ja puhetta. Kolesteatooma taas vaatii leikkauksen, siinä ei putkitus auta. Meillä huomattiin siitä, että putki oli heti tukossa eikä siitä ollut apua ja siksi määrättiin uuteen putkitukseen, jossa kolesteatoomaa alettiin epäillä. Tällä lapsella oli vähän (muutama) pienenä korvatulehduksia ja ne näyttivät aina parantuneen,

ei teilla nyt mitaan hirmu ambulanssi kiiretta ole, mutta 6kk jono kuulostaa aika pitkalle ?!

Olen huomannut, että hänen on vaikea välillä erottaa sanoja. Jos ensin puhutaan matosta ja heti perään katosta, hän ei huomaa että sana muuttuu. Jos siis kysyn vaikka että missä on katto, hän osoittaa kattoon ylös. Jos heti perään kysyy missä on matto, hän osoittaa taas ylös, vaikka todellakin tietää mikä matto on. Esim jos pyydän että mene matolle istumaan, menee ja istuu matolle :)

Ja hän ei siis huuda, vaan kuiskaa... Onko se normaalia?! :-/

-ap

liimakorvaa ei ole aina helppo huomata, koska tärykalvo ei punota samoin kuin tulehtuneessa korvassa. Tai näin mulle on kerrottu.

Ja kyllähän tuo liimakorvatilanne voi vaikuttaa kuvaamallasi tavalla puheen kehitykseen. Lapsesi elää vaihetta, jossa opettelee erottelemaan pieniä eroja sanoissa (tatti - Matti, takki - lakki, noin esimerkkinä). koska tila on molemminpuolinen, kuulohavainto epäilemättä muuttuu epätarkemmaksi. Ja oma ääni kuuluu varmasti eri tavalla. Oleellista on myös kuulohavainnon vaihtelu sairastumisen myötä, eli lapsen kokemuksen mukaan aiemmat havainnot eivät enää idä paikkaansa. Jotkut alkavat itse käyttää tosi kovaa puheääntä kompensoidakseen väliaikaista kuulonalenemaa (itse asiassa yhdenkin tytön liimakorva löytyi, kun alettiin selvittää syytä suhteettoman kovaksi muuttuneeseen puheääneen).

Eli yhteenvetona: kyllä, on täysin mahdollista että puhe on muuttunut liimakorvan takia. Ja pienihän lapsi on muutenkin. Eli ota ihan rauhallisesti, joitakaa korva-asia kuntoon ja antakaa kulua muutama kuukausi. Sitten onkin sopivasti kaksivuotisneuvola, jossa asiaan voi palata. Hyvää kesää!

näitä näpytteli yks puheterapeutti ;)

Olen huomannut, että hänen on vaikea välillä erottaa sanoja. Jos ensin puhutaan matosta ja heti perään katosta, hän ei huomaa että sana muuttuu. Jos siis kysyn vaikka että missä on katto, hän osoittaa kattoon ylös. Jos heti perään kysyy missä on matto, hän osoittaa taas ylös, vaikka todellakin tietää mikä matto on. Esim jos pyydän että mene matolle istumaan, menee ja istuu matolle :)

Ja hän ei siis huuda, vaan kuiskaa... Onko se normaalia?! :-/

-ap

liimakorvaa ei ole aina helppo huomata, koska tärykalvo ei punota samoin kuin tulehtuneessa korvassa. Tai näin mulle on kerrottu.

Ja kyllähän tuo liimakorvatilanne voi vaikuttaa kuvaamallasi tavalla puheen kehitykseen. Lapsesi elää vaihetta, jossa opettelee erottelemaan pieniä eroja sanoissa (tatti - Matti, takki - lakki, noin esimerkkinä). koska tila on molemminpuolinen, kuulohavainto epäilemättä muuttuu epätarkemmaksi. Ja oma ääni kuuluu varmasti eri tavalla. Oleellista on myös kuulohavainnon vaihtelu sairastumisen myötä, eli lapsen kokemuksen mukaan aiemmat havainnot eivät enää idä paikkaansa. Jotkut alkavat itse käyttää tosi kovaa puheääntä kompensoidakseen väliaikaista kuulonalenemaa (itse asiassa yhdenkin tytön liimakorva löytyi, kun alettiin selvittää syytä suhteettoman kovaksi muuttuneeseen puheääneen).

Eli yhteenvetona: kyllä, on täysin mahdollista että puhe on muuttunut liimakorvan takia. Ja pienihän lapsi on muutenkin. Eli ota ihan rauhallisesti, joitakaa korva-asia kuntoon ja antakaa kulua muutama kuukausi. Sitten onkin sopivasti kaksivuotisneuvola, jossa asiaan voi palata. Hyvää kesää!

näitä näpytteli yks puheterapeutti ;)

niinkuin se menee: ymmärtää sanat asiayhteydestä (matolle istuminen), mutta kun ilman lauseessa olevaa vihjettä pitäisi toinen näyttää, niin on vaikeampaa. Nyt toki pitää muistaa lapsesi ikä, muutkin samanikäiset vielä yleensä harjoittelevat tätä, eli sikäli ei ole erityiseen huoleen syytä.

Tuon kuiskaamisen ajattelisin joko olevan joku vekkuli keksintö lapsen mielestä, tai sitten oma ääni kuuluu nyt sikäli erilaisena, että kuiskaa mieluummin kuin puhuu ääneen. Mitä tapahtuu, jos pyydät häntä sanomaan kovemmalla äänellä? Jos lapsi ei ymmärrä pyyntöä tai halua tehdä niin (ihan mahdollista), niin voisitte vaikka leikkiä junalla, joka kulkee hiljaisella äänellä puh-puh-puh ja sitten kovalla äänellä PUH-PUH-PUH (tai autoilla tms.). Tämänikäiset eivät välttämättä pyydettäessä sano mitään, mutta itse edellä mallia tekemällä leikin yhteydessä saattaa saada enemmän "irti". (Toistattaminen ei usein toimi muutenkaan, parempi on yrittää innostaa lapsi matkimaan ilman erillisiä pyyntöjä.)

Mietiskelin vielä (tässä voi olla ehkä liikaakin oletuksia), että voihan lapsen ääni kuulostaa nyt hänestä itsestään ihan samalta/samantapaiselta kuin aiemminkin...? Kokemus omasta puheäänestä on vielä vähäinen ja kaikillahan meillä oma ääni kuuluu hassusti, kun korvat ovat tukossa. Eli tämän arvelun mukaan hän havainnoi oman kuiskausäänensä samanlaiseksi kuin ennenkin, vaikka me muut kuulemme, että se on hiljaisempi. Ja siis kuvittelee puhuvansa samanlaisella äänellä kuin ennenkin. Kun se kokemus omasta puheäänestä on vielä niin kovin uusi. Mutta tämä nyt on enempi tällaista valistunutta arvailua ;)

t. sama puheterapeutti

Tarvitseeko lapsenne jotain kuulokojetta tai viittomia apuna, vai onko kuulo "vain" alentunut? Tosi kurjaa, kaikkea hyvää teille. Toivon todella, että meillä putkitus auttaisi. Pitää varmaan oikeasti harkita sitä yksityiselle menoa, ahdistaa odotella.

Ap

minusta kannattaisi huolehtia putkitukset mahdollisimman nopeasti. Meillä oli jo pieni koululainen ja jouduttiin tuon lääkäriajan jälkeen odottamaan puolivuotta putkitusta ja vasta siitä puolen vuoden päästä selvisi, että kyse onkin kolesteatoomasta ja siitä sitten vielä puoli vuotta leikkaukseen ja yksi korvaluu oli surkastunut ja poistettiin, mutta onneksi sai muista lääkäri korjattua kuuloluuketjun ja jotain kuulee, ei täysin, mutta jossain määrin. Toivottavasti sulla on tavallinen tilanne, mutta jos on varaa, niin menisin yksityiselle putkittamaan juuri tuon puheenkehittymisen takia. Lapsen tulisi saada kuulla kieltä ja puhetta. Kolesteatooma taas vaatii leikkauksen, siinä ei putkitus auta. Meillä huomattiin siitä, että putki oli heti tukossa eikä siitä ollut apua ja siksi määrättiin uuteen putkitukseen, jossa kolesteatoomaa alettiin epäillä. Tällä lapsella oli vähän (muutama) pienenä korvatulehduksia ja ne näyttivät aina parantuneen,

jos vaatii huomiota. Heillä on isoveljen kanssa myös kiljumisleikki, eli istuvat vastakkain pöydässä ja hihkuvat kovaa toisilleen. Nämä on oikeastaan ainoat tilanteet joissa ääni kohoaa. Esim tänään kun nostin häntä autosta, tipahti häneltä toisesta jalasta kenkä. Hän hihkui jotain, mutta luulin että näki koiran tms. jossain. Kohta tajusin että tarkoittikin että kenkä oli tippunut... :) En toistaiseksi ole onnistunut maanittelemaan hänestä kovempaa ääntä "jutellessa".

- ap

Olen huomannut, että hänen on vaikea välillä erottaa sanoja. Jos ensin puhutaan matosta ja heti perään katosta, hän ei huomaa että sana muuttuu. Jos siis kysyn vaikka että missä on katto, hän osoittaa kattoon ylös. Jos heti perään kysyy missä on matto, hän osoittaa taas ylös, vaikka todellakin tietää mikä matto on. Esim jos pyydän että mene matolle istumaan, menee ja istuu matolle :)

Ja hän ei siis huuda, vaan kuiskaa... Onko se normaalia?! :-/

-ap

liimakorvaa ei ole aina helppo huomata, koska tärykalvo ei punota samoin kuin tulehtuneessa korvassa. Tai näin mulle on kerrottu.

Ja kyllähän tuo liimakorvatilanne voi vaikuttaa kuvaamallasi tavalla puheen kehitykseen. Lapsesi elää vaihetta, jossa opettelee erottelemaan pieniä eroja sanoissa (tatti - Matti, takki - lakki, noin esimerkkinä). koska tila on molemminpuolinen, kuulohavainto epäilemättä muuttuu epätarkemmaksi. Ja oma ääni kuuluu varmasti eri tavalla. Oleellista on myös kuulohavainnon vaihtelu sairastumisen myötä, eli lapsen kokemuksen mukaan aiemmat havainnot eivät enää idä paikkaansa. Jotkut alkavat itse käyttää tosi kovaa puheääntä kompensoidakseen väliaikaista kuulonalenemaa (itse asiassa yhdenkin tytön liimakorva löytyi, kun alettiin selvittää syytä suhteettoman kovaksi muuttuneeseen puheääneen).

Eli yhteenvetona: kyllä, on täysin mahdollista että puhe on muuttunut liimakorvan takia. Ja pienihän lapsi on muutenkin. Eli ota ihan rauhallisesti, joitakaa korva-asia kuntoon ja antakaa kulua muutama kuukausi. Sitten onkin sopivasti kaksivuotisneuvola, jossa asiaan voi palata. Hyvää kesää!

näitä näpytteli yks puheterapeutti ;)

niinkuin se menee: ymmärtää sanat asiayhteydestä (matolle istuminen), mutta kun ilman lauseessa olevaa vihjettä pitäisi toinen näyttää, niin on vaikeampaa. Nyt toki pitää muistaa lapsesi ikä, muutkin samanikäiset vielä yleensä harjoittelevat tätä, eli sikäli ei ole erityiseen huoleen syytä.

Tuon kuiskaamisen ajattelisin joko olevan joku vekkuli keksintö lapsen mielestä, tai sitten oma ääni kuuluu nyt sikäli erilaisena, että kuiskaa mieluummin kuin puhuu ääneen. Mitä tapahtuu, jos pyydät häntä sanomaan kovemmalla äänellä? Jos lapsi ei ymmärrä pyyntöä tai halua tehdä niin (ihan mahdollista), niin voisitte vaikka leikkiä junalla, joka kulkee hiljaisella äänellä puh-puh-puh ja sitten kovalla äänellä PUH-PUH-PUH (tai autoilla tms.). Tämänikäiset eivät välttämättä pyydettäessä sano mitään, mutta itse edellä mallia tekemällä leikin yhteydessä saattaa saada enemmän "irti". (Toistattaminen ei usein toimi muutenkaan, parempi on yrittää innostaa lapsi matkimaan ilman erillisiä pyyntöjä.)

Mietiskelin vielä (tässä voi olla ehkä liikaakin oletuksia), että voihan lapsen ääni kuulostaa nyt hänestä itsestään ihan samalta/samantapaiselta kuin aiemminkin...? Kokemus omasta puheäänestä on vielä vähäinen ja kaikillahan meillä oma ääni kuuluu hassusti, kun korvat ovat tukossa. Eli tämän arvelun mukaan hän havainnoi oman kuiskausäänensä samanlaiseksi kuin ennenkin, vaikka me muut kuulemme, että se on hiljaisempi. Ja siis kuvittelee puhuvansa samanlaisella äänellä kuin ennenkin. Kun se kokemus omasta puheäänestä on vielä niin kovin uusi. Mutta tämä nyt on enempi tällaista valistunutta arvailua ;)

t. sama puheterapeutti