En ymmärrä naisia jolla on lapsia useamman miehen kanssa

kun oltiin 24-vuotiaita. Tapasin nykyisen mieheni alle kolmekymppisenä kahden lapsen yksinhuoltajana. Meillä on nyt kaksi yhteistä lasta eli lapsia on yhteensä neljä. Yhdessä on oltu pian 15 vuotta.

Ap, sun on ilmeisesti vaikeaa ymmärtää että elämä voi olla arvaamaton. Ehkä olet vielä nuori tai muuten vain aika yksinkertainen...

eriasia nämä leskeksi jääneet yms. kuin sitten nämä viinaan menevät pirkot, joilla uusi hoito paikallisesta räkälästä poimittu.



Eräskin mamma tässä lähistöllä seitsemän lasta ja kaikilla eri isä. Hoitovapaalla, hurjasti lipittää olusta ja isommat hoitaa pienemmät, kun baarissa pitää käydä. Hurjan mukava ja avoin mimmi, ei mikään semmoinen raspikurkkuinen räkäläruusu kuitenkaan käytökseltään (ulkonäöltään kylläkin!). Leikkipuistossa tähän törmää tuon tuosta. Taidan mä sitä kuitenkin ymmärtää, se diggaa muksuista ja viihtyy niiden kanssa. Harmi vaan, että viina tehnyt tehtävänsä.

Vaan sellaisia nuoria, jotka seurustelevat, tekevät lapset, arki ei kestäkkään lasta ja erotaan. Otetaan uusi mies, tehdään taas lapsi ja taaskaan arki ei kestä lasta.. jne jne.. Ja lapsia tehdään jo n. 1kk seurustelun jälkeen..

Jospa vain yrittäisit ymmärtää, että kaikki ei tee elämässä samanlaisia valintoja. Joku haluaa ehkä paljon lapsia mutta ei miestä. Joku ehkä uskoo parisuhteeseen, vaikka olisi tullut useamman kerran takkiin. Joku ei ehkä pysty aborttiin ja vahinkoja sattuu kohdalle. Jollakin ehkä mies kuolee ja toinen tulee tilalle. Tilanteita kun on hirveän paljon enemmän kuin mitä pieni ihminen jaksaa miettiä.

mieheni häipyi toisen naisen perään. Meillä on yksi yhteinen lapsi, lievästi kehitysvammainen, haastava lapsi. Mieheni kärsivällisyys petti lapsen kanssa ja hän ei olekaan pitänyt tähän mitään yhteyttä lähtönsä jälkeen.



Tapasin kuitenkin myöhemmin fiksun miehen jonka kanssa menin naimisiin ja meillä on nyt yhteinen lapsi. Olemme onnellinen perhe. Olisko mun ap:n mielestä pitänyt jäädä hankkimatta perhe uuden aviomieheni kanssa vain siksi että ensimmäinen mieheni oli keskenkasvuinen typerys?

tuollainen esim 2 tapaus.



Mutta esim työkaverillani on nyt neljäs lapsi tulossa kolmannelle miehelle.



Ensimmäisen lapsen miehestä erosi kun vauva oli parikuinen , uuden miehen otti sitten kun vauva oli 5kk. Seuraava lapsi tälle uudell emiehelle syntyi niin ,että lapsille jäi 2v. ikäeroa. Teki vielä toisenkin lapsen j asitten erosi.

Oli 2v. erossa ja tuona aikana taisi olla sutinaa useamman miehen kanssa. Palasi yhteen näiden kahden lapsen isän kanssa ja menivät naimisiin. n. vuoden päästä erosivat.



Tosiaan vuosi sitten muutti tuo mies pois, kesän siinä pyöri yksi ukko ja nyt on taas eri mies kuvioissa joka jo asuu tämän naisen luona ja vauvakin syntyy loppukesästä.



En vain voi käsittää! Eniten säälittää nämä isoimmat lapset,kun noita miehiä pyörii ja varsinkin kun isä ensin muuttaa pois niin muutaman kuukauden päästä muuttaa uusi ukko tilalle.

mieheni häipyi toisen naisen perään. Meillä on yksi yhteinen lapsi, lievästi kehitysvammainen, haastava lapsi. Mieheni kärsivällisyys petti lapsen kanssa ja hän ei olekaan pitänyt tähän mitään yhteyttä lähtönsä jälkeen.

Tapasin kuitenkin myöhemmin fiksun miehen jonka kanssa menin naimisiin ja meillä on nyt yhteinen lapsi. Olemme onnellinen perhe. Olisko mun ap:n mielestä pitänyt jäädä hankkimatta perhe uuden aviomieheni kanssa vain siksi että ensimmäinen mieheni oli keskenkasvuinen typerys?

Nyt oli puhe nuorista, jotka seurustelevat n. kk päivät ja tekevät lapsen, ja sitten eroavat ja taas uus mies putkeen jne jne jne.. ei mitään naimisiin menoja tai muutenkaan pitkää yhteistä menneisyyttä..

rakkauslapsia joka toisen kanssa tehtailevat saavat minunkin suun loksahtamaan. Tyhmiäkin naisia on olemassa. Sääli lapsia.



Pieni prosenttiosuus nämä ovat kuitenkin kaikista naisista nämä ovat joten ei varmaankaan suuri ongelma.

Itse matkustelin ristiin rastiin erästä maata ja samalla reissulla tulin raskaaksi. Isä kuoli ennen kuin ehti nähdä lastaan.

Toisen kanssa kävi niin, että tapailin erästä kaveria jota en edes harkinnut miehekseni. Raskaaksi tulin silti.

Vasta reilu 30 vuotiaana meninkin naimisiin ja tulin raskaaksi.



Mitä tässä ihmettelemistä. Minulla on upeat 18v, 12v ja 3 vuotiaat lapset.

Lapsia tulee jos tulee...ei se tarkoita sitä, että seurustellaan tai mitään muutakaan. Elämää tämä on muttei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti vaan nauttia elämästä juuri niin kuin itse haluaa.

tarkoittaa mutta kahdelle eri miehelle lapsia kuitenkin.



Esikoisen kohdalla mies päätti yli 5 vuotta kestäneen suhteen kun olin viimeisilläni raskaana. Ikinä ollut missään tekemisissä lapsen kanssa, ei kuulemma kiinnosta. Lapsi ei ollut mikään vahinko vaan ihan yhdessä "suunniteltu".



Nykyisen aviomiehen kanssa alettiin seurustella kun esikoinen oli 3v. Miehen kanssa ollaan itse asiassa tunnettu ihan muksuista lähtien, samalla kylällä kun ollaan asuttu tuolloin. Hän tuki minua myös silloin, kun jäin vauvan kanssa yksin.



Meillä kyllä oli kieltämättä aika nopeaa toimintaa, sillä tulin raskaaksi vajaa vuosi seurusteltuamme. Ja aivan suunnitellusti.



Nykyisin aviomies on myös esikoinen isä (siis ihan papereissa, sillä hän adoptoi pojan). Olisin tietysti voinut "kieltäytyä" toisesta lapsesta mutta en nähnyt mitään syytä siihen. Mies halusi lapsen (oli lapseton tuolloin) ja minä halusin toisen lapsen. Enkä ole kyllä katunut päätöstä.

Exä jätti mut toisen naisen takia, kun esikoinen oli 3-vuotias. Nykyisen mieheni tapasin kaksi vuotta tuon jälkeen, ja hänen kanssaan mulla on kaksi yhteistä lasta. Olisiko heidät pitänyt jättää tekemättä?

Ainoa asia, mikä minua kiinnostaa tässä maailmassa toisten lasten suhteen on se, että heidän vanhempansa/vanhempi huolehtii lapsestaan.



Sillä, monenko kanssa niitä lapsia on tehty on minulle aivan sama :D. Mitäs ap, jos hankkisit vaikka elämän ja keskittyisit tärkeämpiin asioihin???



Ja kyllä, minulla itselläni on kaksi lasta ja heillä on sama isä (kaksosia kun ovat). Enempää en ole ajatellut tehdä, vaikka olenkin eronnut ja tavannut uuden miehen.

Onneksi lupaasi / ymmärtämystäsi ei asiassa tarvita.

Tietenkään et voi ymmärtää kenenkään toisen elämää, se kun ei ole omaasi joten et tiedä millaiset asiat taustalla vaikuttavat.



Minä ymmärrän hyvin, että joku tykkää saada lapsia - onhan se sallittua yksiavioisessa pitkässä liitossa, miksei se olisi "sallittua" myös silloin jos nykytapaan parisuhteita on useita, eikä sitä kestävää liittoa vain löydy vaikka toivotaankin.