Kannattaako lapsi liittää kirkkoon?

Kannattaako lapsi liittää kirkkoon?



Kun lapsi syntyy ja saa nimen, on vanhempien päätettävä kastetaanko lapsi. Monille vastaus on itsestään selvä, mutta joskus tulee tilanteita, joissa kysymystä joudutaan pohtimaan. Mitä hyötyä tai haittaa kirkkoon liittämisestä voi olla?



Kirkkoon kuulumista on pidetty pitkään osana suomalaista kulttuuria. Edelleen noin 79 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Muihin kirkkoihin tai uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu noin 2 prosenttia väestöstä. 18 prosenttia suomalaisista ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan.



Kirkkoon kuuluvista kuitenkin vain reilusti alle puolet pitää itseään uskovina, ja vain harva osallistuu kirkon tilaisuuksiin säännöllisesti. Kirkkoa kaivataan yleisimmin suurten juhlien, kuten häiden, ristiäisten ja hautajaisten, yhteydessä. Suomalaisten usko onkin usein hyvin maallista.



Lapsen vai vanhempien päätös?



Lapsen kirkkoon liittämisestä päättävät huoltajat yhdessä. Alle 12-vuotiaan voi liittää kirkon jäseneksi, jos ainakin toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Jos vanhemmat eroavat kirkosta, lapsi voi jäädä kirkon jäseneksi.



Alle vuoden vanhan lapsen kirkkoon liittämisestä voi päättää pelkästään äiti. Kirkosta ei kuitenkaan voi erottaa alle yksivuotiastakaan ilman molempien vanhempien suostumusta. 12-vuotta täytettyään lapsi voi itse vaikuttaa siihen liitetäänkö hänet kirkon jäseneksi tai eroaako hän kirkosta.



Vauva-lehden keskustelupalstalla pohditaan, tekeekö kirkkoon kuuluminen lapsen elämän helpommaksi. Toiset perustelevat kirkkoon liittämistä sillä, että rippikoulun käyminen, kummius ja kirkollinen avioliittoon vihkiminen onnistuvat helpommin jo lapsena kastetulta kuin vasta aikuisena kirkkoon liittyneeltä.



Toiset taas haluavat kunnioittaa lapsen omaa päätösvaltaa eivätkä usko kirkkoon liittymisen olevan myöhemmin mikään ongelma, jos lapsi sitä todella haluaa:



”Jos lapseni haluaa liittyä ev.lut. kirkkoon niin toivon, että hänellä on sen verran kiinnostusta ja motivaatiota, että jaksaa käydä sen aikuisrippikoulun. Jos on liian vaivalloista, niin olkoon liittymättä.”



”Me olemme ajatelleet asian niin, että on helpompi aikuisena päättää oma uskomisensa, kun ei tarvitse erota sitä varten mistään ja mitään tiettyä ei ole tuputettu. Tosiaan, kuten joku muukin totesi, niin aikuisena varmasti jaksaa nähdä kirkkoon liittymisen vaivan jos niin haluaa!”



ET ei edelleenkään vaihtoehto kirkkoon kuuluville



Kirkkoon kuuluvat lapset joutuvat osallistumaan automaattisesti uskonnon opetukseen. Jotkut vanhemmat kuitenkin toivoisivat kirkkoon kuuluvalle lapselleen mieluummin elämänkatsomustiedon eli ET:n opetusta, kuten eräs Vauva-lehden keskustelija toteaa:



”Kirkkoon kuuluu myös niitä, jotka eivät ole varsinaisesti uskovia tai jotka muuten vain haluaisivat tarjota lapselleen mahdollisuuden elämänkatsomustiedon opiskeluun - ilman, että heidän täytyy erottaa lapsensa kirkosta.”



Uskonnollisiin tilaisuuksiin kukaan ei ole kuitenkaan velvollinen osallistumaan eli myös kirkkoon kuuluvat voivat kieltäytyä koulujen ja päiväkotien uskonnollisista juhlista, seurakuntavierailuista ja aamunavauksista.



Osa keskustelijoista on sitä mieltä, että koulussa ja päiväkodissa on yksinkertaisesti helpompaa, jos lapsi kuuluu kirkkoon. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla uskonnon rooli koulussa voi olla merkittävä, eikä vaihtoehtoista ohjelmaa järjestetä.



”Meidän kunnassa jokainen kunnon ihminen on jonkin sortin lahkolainen. Kirkkoon kuulumaton lapsi todellakin on kummajainen. Meidän lasten koulussa on muutama kirkkoon kuulumaton ja kyllä heidän osansa on joskus aika karu.”



”Jos vaatisimme uskonnotonta opetusta, lapsemme joutuisi olemaan joka päivä ainakin jonkin aikaa yksin jossakin eristyskopissa. Tosi reilua ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa toimintaa.”



Vaihtoehtoista toimintaa aamunavausten ajaksi



Seurakuntien ja opettajien pitämät uskonnolliset aamunavaukset ovat myös kiivas keskustelunaihe. Monet uskonnottomat tai muihin uskontokuntiin kuuluvat joutuvat kuuntelemaan jopa viikoittain kristillisiä aamunavauksia. Monet toivovatkin aamunavausten ajaksi jotain vaihtoehtoista toimintaa:



”Kysymys ei siis ole siitä, etteivät lapseni saisi kuulla uskonnoista silloin tällöin, vaikka vastustankin yhden uskontosuunnan etuoikeutta kouluissa. Mielestäni lapsilla täytyy olla oikeus uskonnottomaan kouluopetukseen, joten aion lasteni aloittaessa koulun esittää toiveen, että aamunavausten ym. uskonnollisten tilaisuuksien ajaksi lapseni saa muuta ohjelmaa, esim. läksyjen tekoa tai piirtämistä.”



Vaihtoehtoisesti myös muiden ryhmien pitäisi päästä ääneen:



”Jos uskonnollisia aamunavauksia halutaan edelleen jatkaa kouluissa, toivoisin, että eri uskontokuntien edustajat kävisivät vuorotellen pitämässä niitä. Tietysti mukana saisi olla myös erilaisia ateisteja, agnostikkoja, uskonnottomia ja vapaa-ajattelijoita... En ymmärrä luterilaisen seurakunnan yksinoikeutta aatteensa levittämiseen.”



Jotkut keskustelijat vertaavat evankelis-luterilaisen kirkon yksinoikeutta siihen, jos yksi ainoa puolue saisi käydä puhumassa kouluissa ja päiväkodeissa:



”Entäpä jos kunta tekisi yhteistyötä kunnan valtapuolueen (vaikkapa kokoomus) kanssa siten, että kokoomus järjestäisi päiväkodeissa ja kouluissa erilaisia retkiä ja toimintaa, jossa samalla kertoisi lapsille kapitalismin ylivertaisuudesta ja omistajuuden iloista.”



http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koti/1212/kannattaako_lapsi_liittaa…"