En saanut mieheltäni mitään äitienpäivälahjaa enkä muutakaan
huomionosoitusta miehen suunnalta. Siltikään mua ei harmita tippaakaan ja siltikin mun mies on ihana ja meillä oli ihan peruskiva päivä.
Mutta ehkä syy on siinä, että mieheni huomioi mua ympäri vuoden. En jaksa loukkaantua jos jonain tiettynä päivänä en saakaan kuningattaren kohtelua. Hiukan pitkin vuotta eikä kerralla yhtenä päivänä, siitä mä tykkään!
Huvitta vain kuinka fb:ssa äidit kilpailee kuka sain parhaimmat ja mahtavimmat lahjat.
Kommentit (16)
Näin se on. Ja et sä oo edes miehes äiti.
Meilla oli tosi kiva aitienpaiva.
En varsinaisesti saanut mitaan lahjaa miehelta, muttamieheni auttoi kovasti lapsia (4ja7v) huomioimaan minua.
Siis lapsien tekemat lahjat annettiin aamulla laulujen ja pusujen saattemana . Luksusaamupala oli tehty valmiiksi ja paivalla retkeiltiin perheen kesken
Mina en siis odota mitaan lahjoja mieheltani, mutta mieheni 'auttaa' lapsia jarjestamaan kivoja yllatyksia.
Mies huomioi pitkin vuotta tuomalla toisinaan kaupasta pieniä yllätyksiä, leipoo, hieromalla hartioita, antaa nukkua pitkään (vuorotellaan) jne. Kaikkea sellaista pientä ja se riittää mulle.
Ap.
Perinteisesti äitienpäivänä lapsi osoittaa kiitollisuutta äidilleen, eikä mies vaimolleen. Ne naiset jotka odottavat mieheltään jotain äitienpäiväosoitusta täytyy vain kärvistellä muutama vuosi että lapset ovat kasvaneet sen verran että alkavat antamaan äitienpäivälahjoja.
Olisi mielenkiintoista tietää odottavatko ne äidit, joilla on esim. yli 10v lapsia, huomionosoituksia miehiltään, tai pettyvätkö he jos sellaista ei tulekaan. Vai onko pettyminen yksinomaan niiden äitien juttu, joilla on alle 10v lapsia, eli senikäisiä lapsia joiden ei voida odottaa hankkivan ja antavan äitienpäivälahjoja itsenäisesti.
Äitihän luonnollisesti odottaa kiitosta muilta tekemästään kasvatustyöstä mutta eikö siinä lapsessa itsessä ole kiitosta tarpeeksi? Eikö sitä kiitollisuutta voi tuntea joka päivä sen sijaan että sitä odotusta panttaa yhdelle päivälle vuodessa?
Mä olen myös ihan tottunut siihen, ettei mies muista syntymäpäivääni eikä huomio erityisesti äitien- tai naistenpäivänä. Ei vaan ole hänen tapaistaan ja monen vuoden jälkeen olen sen ymmärtänyt.
Aamulla kyllä ihan vähän ärsytti, kun jouduin heti nousemaan kakkavaippaa vaihtamaan eikä mies tehnyt elettäkään hoitaakseen asiaa. Mutta se on ihan tavallista, minulla on tapana nousta lasten kanssa lähes aina. Jos joskus olen vaikka nukkunut huonosti tai kipeä, pyydän miestä hoitamaan lapset että saan jäädä sänkyyn ja silloin hän hoitaa ilman muuta. Tänään heräsin täysin pirteänä ja reippaana eikä edes olisi huvittanut jäädä makaamaan, joten annoin olla enkä antanut pilata päivääni.
Tosi usein on niin, että vaikka minä nousen ensimmäisenä hoitamaan aamutoimet, niin mies ITSE ehdottaa, että niiden jälkeen lähtee lasten kanssa ulos niin saan nukkua tai mitä haluankaan tehdä. Se on mielestäni luksusta, ja joskus tapahtuu monta kertaa viikossa miehen aloitteesta. Tätä ympärivuotista huomiointia en vaihtaisi minkäänlaiseen äitienpäivä-, synttäri- ja joululahjakasaan.
Perinteisesti äitienpäivänä lapsi osoittaa kiitollisuutta äidilleen, eikä mies vaimolleen. Ne naiset jotka odottavat mieheltään jotain äitienpäiväosoitusta täytyy vain kärvistellä muutama vuosi että lapset ovat kasvaneet sen verran että alkavat antamaan äitienpäivälahjoja.
Olisi mielenkiintoista tietää odottavatko ne äidit, joilla on esim. yli 10v lapsia, huomionosoituksia miehiltään, tai pettyvätkö he jos sellaista ei tulekaan. Vai onko pettyminen yksinomaan niiden äitien juttu, joilla on alle 10v lapsia, eli senikäisiä lapsia joiden ei voida odottaa hankkivan ja antavan äitienpäivälahjoja itsenäisesti.
Äitihän luonnollisesti odottaa kiitosta muilta tekemästään kasvatustyöstä mutta eikö siinä lapsessa itsessä ole kiitosta tarpeeksi? Eikö sitä kiitollisuutta voi tuntea joka päivä sen sijaan että sitä odotusta panttaa yhdelle päivälle vuodessa?
Minusta siinä juhlistetaan äitiä, ei niin, että lapsi juhlissa äitään. Äitienpäivänä ylistetään sitä, että nainen on äiti, miehensä lasten äiti. Toki mielestäni riittää, että mies organisoi lapset huomioimaan, mutta äitiyden ylistyksestä on kyse, ei siitä, että lapsi jotenkin kiitollisuudella huomioi äitiään. Lapsi ei ole äidille mitään velkaa, ei ole pyytänyt syntymään. Puoliso sen sijaan voi kiittää siitä, että vaimo on tehnyt hyvää kasvatustyötä ja ylipäätään saattanut heidän yhteiset lapsensa maailmaan.
Äitienpäivä on siis äitiyden ylistystä, ei lapsen kiitollisuutta äidilleen. Ja kyllä, riittää esim. onnittelut, kortit ja ehkä lapsen tekemä piirustus tai käsityö tms. Mies voi ostaa ruusun tai keittää kahvit tai vaikkapa vaan onnitella. Pääasia, että sitä äitiä muistetaan positiivisesti, jotta hänelle jää kuva siitä, että häntä arvostetaan.
Varmaan joka perheellä on ihan omanlaisensa tavat, miten äitienpäivää juhlistetaan. Meillä lapsuudessa oli niin, että ihan yhdessä perheenä hemmoteltiin ja ilahdutettiin äitiä. Kun me lapset olimme pieniä, isä teki aamiaisen ja hommasi lahjan, me lapset kirjoitimme korttiin nimemme (tai olimme askarrelleet jotain päiväkodissa tai kerhossa). Sitten yhdessä menimme laulamaan ja viemään aamiaista.
Vähän isompana isä pysyi sängyssä "ettei äiti huomaa" ja me lapset olimme ihan tohkeissamme keskenämme sähläämässä keittiössä, ja ihan oikeasti kuvittelimme että äiti yllättyy hirveästi! Muistan kun yritin ekaa kertaa keittää kahvia, kaadoin keittimen täyteen vettä ja sitten yritin sitä kauhoa sieltä pois. :D
Sitten vielä isompana, teini-iässä ja kotoa pois muutettua isä antoi rahaa lahjaan tai kävimme yhdessä valitsemassa lahjan äidille. Isä joka tapauksessa aina hyvissä ajoin otti äitienpäivälahjan puheeksi ja huolehti että sellainen hankitaan yhdessä tai jonkun toimesta. Nyt kun kaikki lapset olemme aikuisia ja omia perheitä perustaneita, isä edelleen ostaa äidille lahjan ja monesti pyytää nimet korttiin etukäteen meiltä lapsilta. Isä ostaa myös kakun, en tiedä viekö aamiaista sänkyyn kun ei ole ollut puhetta.
Joka perheessä on varmasti omat tapansa, minusta on oman lapsuudenkokemuksen perusteella luonnollista että aviomies huolehtii äitienpäivän muistamisesta. En silti oleta, että joka perheessä on samat tavat.
Mieheni ei oikein perusta merkkipäivistä. Joulua viettää lasten vuoksi, ja syntymäpäiväni huomioi pyynnöstäni jollain tavalla. Itse hän ei yhtään halua mitään kortteja tai lahjoja milloinkaan.
Minusta on kiva saada lahjoja ja olla palvonnan kohteena, mutta mielummin pidän tämän miehen näine näkemyksineen kuin vaihdan satunnaiseen toiseen joka osaisi tämän lahjomiskulttuurin. Pikkaisen jopa ekstra-arvostan miestä siitä että hän on niin johdonmukainen tässä näkemyksessään.
Jos olisit sovussa asian kanssa, et kokisi kilpailuksi sitä, mitä ihmiset kirjoittavat omalle seinälleen.
huomionosoitusta miehen suunnalta. Siltikään mua ei harmita tippaakaan ja siltikin mun mies on ihana ja meillä oli ihan peruskiva päivä.
Mutta ehkä syy on siinä, että mieheni huomioi mua ympäri vuoden. En jaksa loukkaantua jos jonain tiettynä päivänä en saakaan kuningattaren kohtelua. Hiukan pitkin vuotta eikä kerralla yhtenä päivänä, siitä mä tykkään!Huvitta vain kuinka fb:ssa äidit kilpailee kuka sain parhaimmat ja mahtavimmat lahjat.
Meillä lapset jo 19v, 15v ja 12v
Olivat ostaneet minulle kirjan ja leiponeet kakun ja siivonneet. Tulin eilen aamuvuorosta töistä, oli ruoka valmiina, ruusut pöydällä ja odottivat eteisessä. Lapset olivat sanoittaneet laulun, kortteja eivät enää olleet tehneet. Mies antoi kirjan ja ison halauksen päälle.
Oli tosi kiva töistä tulo. Ja kyllä, mieheni huomioi minua syntymäpäivänä, jouluna ja hieroo iltaisin hartioita ja jalkoja ja sanoo rakastavansa minua ja tuo matkoilta lahjoja ja tekee ruokaa jne...
Ei hän ole koskaan lahjoja laittanut kiitosta osoittaakseen vaan siksi, että hänestä on mukava ilahduttaa sillä tavalla ja osoittaa rakastavansa minua
Perinteisesti äitienpäivänä lapsi osoittaa kiitollisuutta äidilleen, eikä mies vaimolleen. Ne naiset jotka odottavat mieheltään jotain äitienpäiväosoitusta täytyy vain kärvistellä muutama vuosi että lapset ovat kasvaneet sen verran että alkavat antamaan äitienpäivälahjoja.
Olisi mielenkiintoista tietää odottavatko ne äidit, joilla on esim. yli 10v lapsia, huomionosoituksia miehiltään, tai pettyvätkö he jos sellaista ei tulekaan. Vai onko pettyminen yksinomaan niiden äitien juttu, joilla on alle 10v lapsia, eli senikäisiä lapsia joiden ei voida odottaa hankkivan ja antavan äitienpäivälahjoja itsenäisesti.
Äitihän luonnollisesti odottaa kiitosta muilta tekemästään kasvatustyöstä mutta eikö siinä lapsessa itsessä ole kiitosta tarpeeksi? Eikö sitä kiitollisuutta voi tuntea joka päivä sen sijaan että sitä odotusta panttaa yhdelle päivälle vuodessa?
oli tuonut ruusuja joista putosi puolet lehdista ennenkuin ehdin laittaa ne maljakkoon, yksi ruusuista oli homeessa, sekin tipahti pois, vain varsi jai torrottamaan.
ollut tapana niin erityisesti juhlia äitienpäivää. Tietysti kun lapset oli pieniä, niin silloin sai kahvit sänkyyn. Kerran ex tokaisi mulle, että ei kai mun sulle mitään kukkaa tarvi ostaa, ku et oo mun äitikään. (Meillä kolme lasta)
Tuntui tosi ikävältä silloin ja ajattelin siitä lähtien etten kukkia tarvi, jos noin on vaikeaa.
Nykyinen mieheni ostaa kukan äitienpäivänä, vaikken hänen lastensa äiti olekaan. Muutenkin huomioi muulloinkin, enkä tarkoita mitään lahjoja, vaan muuten vain kohtelee minua hyvin koko ajan:)
Vierailija kirjoitti:
huomionosoitusta miehen suunnalta. Siltikään mua ei harmita tippaakaan ja siltikin mun mies on ihana ja meillä oli ihan peruskiva päivä.
Mutta ehkä syy on siinä, että mieheni huomioi mua ympäri vuoden. En jaksa loukkaantua jos jonain tiettynä päivänä en saakaan kuningattaren kohtelua. Hiukan pitkin vuotta eikä kerralla yhtenä päivänä, siitä mä tykkään!Huvitta vain kuinka fb:ssa äidit kilpailee kuka sain parhaimmat ja mahtavimmat lahjat.
No onko teillä lapsia? Se kun on aika oleellisen seikka tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on. Ja et sä oo edes miehes äiti.
Kaikki naiset ei tajua että se on äidin päivä. Ex kiukutteli ja kun sain lopulta vastauksen että mikä on niin se etten tuonut kukkia. Olin ihan h moilasena ja sanoin että oletko muka äitini? Tajusi siinä että oli väärässä mutta murjotti siitä huolimatta.
Moni tuntuu ajattelevan, että jokaista lähipiirin äitiä pitää jotenkin huomioida.
Olenko minä aivan outo, kun pidän itsestään selvänä, että vain omaa äitiä huomioidaan ja lahjotaan, ja lasten äitiä vain silloin, kun lapset itse ovat siihen liian pieniä.