Täytyykö oikeesti olla rahaa/työpaikka et on hyvä vanhempi?

jotta olisit hyvä vanhempi et saa myöskään olla yh-vanhempi. Et lihava, kouluttautumaton, työtön, tai sitten lestadiolainen suurperheen äiti. Et voi myöskään olla nousukiidossa oleva uravanhempi (koska luonnollisesti tällöin laiminlyöt lastasi).

Mut kyl on huonoa vanhemmuuttaopettaa lapsille, ettei mitään yritetä eikä nähdä vaivaa, vaan maataan vaan sossun tella.

Mutta kun lapset alkavat olla kouluikäisiä, on hyvä käydä töissä ihan positiivisen esimerkin vuoksi, ja saada sitä palkkaa että voi tarjota lapsille vähän elämyksiä ja elämä on jotenkuten mukavaa.

Köyhä perhe voi tarjota lapselle erittäin hyvän elämän. Kunhan rakkautta ja hyvää tahtoa riittää, kaikki onnistuu.

eli ei siis olla täysin pahoja, kun opiskellaan, vaikka on lapsia. :D yllätyin positiivisesti vastauksista, ehkä lynkkausporukka on jo mennyt nukkumaan..?

Lapset tarvitsevat rakkautta, aitoa välittämistä, aikaasi ja huomiota. Näin se on. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi.

mutta tietyt perusolosuhteet olisi hyvä olla olemassa.



Jos hankkii kesken opiskelujen lapsen, niin sitten pitäisi ainakin olla tiedossa, että tulevaisuuden työmahdollisuudet on hyvät ja työkokemusta ym. olemassa sen verran, että työllistyy, eikä jää velkaiseksi ja työttömäksi lapsen aiheuttaman työskentelytauon takia.



Vauvanahan sillä rahalla ei niin ole väliä, mutta siitä pikku hiljaa pitäisi tilanteen parantua ja vakautua.



Ja niin, ei kaikilla ole ideaaliolosuhteita, mutta kyllähän niihin kannattaisi edes pyrkiä, jotta lapset saisivat hyvän alun elämälleen. Kyllä vanhemmuudessa joutuu tekemään paljon kompromisseja ja välillä virheitä, mutta noihin ulkoisiin tekijöihin on edes jollain tasolla mahdollista vaikuttaa, joten miksei sitten pyrkisi siihen.

Minä olen työssä käyvä opiskelija ja kyllä tässä on opiskelu jäänyt aika sivuasemaan. Mutta onpahan ainakin sitä työkokemusta.

Ja kyllä, nyt joku tulee kertomaan kuinka kaiken PITI olla hyvin mutta mies kuoli ja itse joutui pienelle sairaseläkkeelle tmv. Noin toki VOI käydä, mutta jokainen voi omaa lähipiiriä tarkastelemalla huomata että tuollainen on äärimmäisen harvinaista.



Asia mistä pitää voida puhua, on se että moni tekee lapsia vaikka ei ole rahaa eikä töitä, ei ehkä edes työhaluja. Minusta on väärin lasta kohtaan ettei hänelle halua tarjota ns. parasta. Ja se ei tarkoita mitään ruhtinaallista elämää, vaan sellaista turvallista perusarkea. Ja perusarkeen kuuluu se, että äiti/isä käy töissä, perheelle on varaa syödä hyvin, asua ok asunnossa, varaa maksaa muutakin elämää (vaatteet, harrastukset, matkojakin joskus jne.)



Jos kaksi opiskelijaa tekee lapsen, niin se on ihan ok, koska oletettavaa on että muutaman vuoden kuluessa toinen/molemmat on/ovat töissä. Jokainen kestää pihistelyä ja ns. vaatimatonta tai jopa tiukkaa elämää jos tietää että se loppuu joskus.



Mutta moni tekee lapsia vaikka työnteko ei kiinnosta, olettamus on jopa joillakin se että heillä ON OIKEUS tehdä viisi lasta, jotka sitten yhteiskunta elättää kun itse makaavat kotona perse homeessa työttöminä omasta halustaan.

Mutta täytyy hyväksyä myös se, että silloin asuu ahtaammin, elää epävarmemmin, isommilla lapsilla ei ole mahdollisuutta harrastaa haluamiaan juttuja.



Moni kaverimme sai lapsia opiskeluaikana ja näinhän se oli, lapsista on kasvanut oikein onnellisia ja vähän myöhemmin vanhemmilla oli jo varaa kustantaa vaikkapa jalkapalloa.



Mutta en hyväksy kitinää siitä, etä lapset hankitaan opiskeluaikana ja yhteiskunnan tulisi kustantaa suurinpiirtein työssäkäyvien vanhepien elintasoa vastaava taso. Niin se vaan ei mene.

et kumpikin valmistuu alalle jossa todella hyvät työllistymismahdollisuudet ja hyvä palkka, eli ei voi olla siitäkään kiinni, et vaan kulutetaan yht.kunnan resursseja. Joku tässä kuviossa kuitenki mättää muita ihmisiä.. Mut niin.. se työkokemus olis hirveen tärkeetä, et se tietysti harmittaa jos ei nyt sitä pysty hankkimaan. 7:lle toivon vastavuoroisesti kaikkea hyvää! :)

et kumpikin valmistuu alalle jossa todella hyvät työllistymismahdollisuudet ja hyvä palkka, eli ei voi olla siitäkään kiinni, et vaan kulutetaan yht.kunnan resursseja. Joku tässä kuviossa kuitenki mättää muita ihmisiä.. Mut niin.. se työkokemus olis hirveen tärkeetä, et se tietysti harmittaa jos ei nyt sitä pysty hankkimaan. 7:lle toivon vastavuoroisesti kaikkea hyvää! :)

vaikka joka lapsen ei tarvitse laskettelua harrastaa niin on kiva, että vanhemmat voivat kustantaa lapselle jonkin harrastuksen tai tekemistä. On myös mukavaa, jos vanhemmat voivat itsekin joskus harrastaa jotain tai matkustaa jonnekin.

Arvelen, että työttömän on vaikeampi olla tyytyväinen elämäänsä ja se voi olla haaste. Toki onneton voi olla monista syistä mutta kyllä tietty varallisuus ja vakaus elämässä tuovat turvallisuutta, mikä tekee mielestäni onnellisemmaksi.

vaikka joka lapsen ei tarvitse laskettelua harrastaa niin on kiva, että vanhemmat voivat kustantaa lapselle jonkin harrastuksen tai tekemistä. On myös mukavaa, jos vanhemmat voivat itsekin joskus harrastaa jotain tai matkustaa jonnekin.

Arvelen, että työttömän on vaikeampi olla tyytyväinen elämäänsä ja se voi olla haaste. Toki onneton voi olla monista syistä mutta kyllä tietty varallisuus ja vakaus elämässä tuovat turvallisuutta, mikä tekee mielestäni onnellisemmaksi.

tarvitsee ensisijaisesti vanhempien AIKAA ja sitähän meillä on nyt paljon enemmän kun jos käytäis kokopäivätyössä. Mehän just harrastetaan ihan hirveesti juttuja, mut ei kaikkeen mene rahaa ollenkaan. Priorisoidaan mihin sijoitetaan enemmän ja mihin vähemmän, perheen voimavarojen ja lasten kiinnostusten mukaan. Loppujen lopuks pieni lapsi ei kaipaa kallista viihdytystä, vaan sitä aikaa ja huomiota :)

ei mutta rahaa kyllä. Varsinkin teini-ikäisten kanssa.

Loppujen lopuks pieni lapsi ei kaipaa kallista viihdytystä, vaan sitä aikaa ja huomiota :)