Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltainen lapsi
09.05.2012 |
Mitäs sitten, kun se on se oma pikku mussukka?
Päiväkodista ei nyt toistaiseksi ole kantautunut viestejä, että pätkisi ketään päähän, mutta kotona...
Sisarukset saa osansa, vanhemmat saa osansa. Poika ei pelaa minkäänlaisia mätkintäpelejä tms. Koskaan ei olla hyväksytty minkäänlaista väkivaltaisuutta ja aina seuraa rangaistus. Leluja on takavarikoita, poikaa on pistetty jäähylle rauhoittumaan, pahassa tilanteessa pidetty sylissä rauhoittumassa, on menettänyt telkka-aikansa sen sata kertaa... Mitä nyt ikinä.
Silti 2-vuotiaasta lähtien on kamat lentäneet, lyönyt, potkinut, raapinut, töninyt, purrut, riehunut ja raivonnut. Ikää nyt 6v, eikä se peijakas meinaa oppia hallitsemaan itseään. Anteeksi kyllä pyytää jälkeenpäin, mutta mutta...
Suorastaan pelottaa eskari ja etenkin koulun aloitus. Jätkä on just se potentiaalinen raivopää, joka voi terrorisoida koko luokkaa. Ja kun on hiukan omalaatuinen (paljon as-piirteitä) niin kiusatuksi tulemisen mahdollisuus on melko suuri. Poika itse tuskin alkaa sillä tavalla kiusaamalla kiusaamaan muita, ei välitä toisista ihmisistä sen vertaa, että oppisi edes kunnolla nimiä ja kasvoja ennenkuin hyvin pitkän ajan kuluessa. Enkä usko, että häntä kiinnostaa kiusata ketään, kun ei halua edes kenenkään huomiota.
Toinen vaihtoehto tietysti on, että uppoutuu siihen omaan maailmaansa niin hyvin, ettei koulussa sitä kukaan huomaa edes. Mikä nyt muiden kannalta olisi ehkä parempi vaihtoehto (pojan kannalta ehkä ei, mut...). Mutta eipä sekään estä sitä, että pettymykset otetaan vastaan vähintään tulisesti. Ja poika on arvaamaton. Saattaa vetää kilarit ihan siitä, ettei hommat menneet niinkuin hän oli ajatellut. Eikä kukaan tiedä MITEN hän oli jonkin asian ajatellut menevän.
Noh, palaveria syksyn eskaria varten olis luvassa kyllä tällä viikolla jo. (Mukana erityislastentarhanope ja toimintaterapeutti ainakin)
MITÄ sitten tehdään, jos mun painajaiset osoittautuvat todellisuudeksi????
Kommentit (10)
liikaa rangaistuksia toimistaan? Kun selkeästi on erkka, joihin ei tavissäänöt oikein pure...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ot, mutta on tainnut saada liikaa rangaistuksia toimistaan? Kun selkeästi on erkka, joihin ei tavissäänöt oikein pure...
ohis, jolle tuli ihan sama mieleen. Helppohan se täältä on huudella, mutta munkin mielestä tuo rangaistuslista näytti aika pitkältä.
Onko rangaistukset ainoa tapa, jota olette yrittäneet? Miten olisi vaikka Muksuoppi?
liikaa rangaistuksia toimistaan? Kun selkeästi on erkka, joihin ei tavissäänöt oikein pure...
tarvetta esim. mihinkään tutkimuksiin..
Ja joo, lista on pitkä, mutta onhan tässä ollut 4 vuotta aikaa keksiä jotain mikä toimis.
Kaiketi vaan sit huonosti kasvatettu, mutta mä en enää tiedä mitä tehdä. Tytöt meillä ei harrasta kenenkään pahoinpitelyjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvetta esim. mihinkään tutkimuksiin.. Ja joo, lista on pitkä, mutta onhan tässä ollut 4 vuotta aikaa keksiä jotain mikä toimis. Kaiketi vaan sit huonosti kasvatettu, mutta mä en enää tiedä mitä tehdä. Tytöt meillä ei harrasta kenenkään pahoinpitelyjä...
mutta itsekin sanoit, että omaa paljon as-piirteitä, ei heitä rangaistuksilla kuriin saada. Olette ehkä itse liian lähellä ja sokeita, että lapsella varmaankin on erityistarpeita, joihin kyllä lähtisin hakemaan apuja.
Ja ihan ystävällisesti kirjoittaa hän :), itsellä ollut ihan sama tilanne aikanaan.
kuin naapurin väkivaltaisesti käyttäytyvä lapsi.
Hänellä väkivaltaisen käytöksen taustalla on hahmotushäiriöitä. As-piirteitäkin hänellä on, mutta ei niin paljon että olisi diagnoosia saanut.
Lapsen äiti on joutunut tekemään kovasti töitä että on saanut lapsen pienryhmään eskarissa ja koulussa. Lapselle on ollut hyötyä säännöllisestä terapiasta ja pienryhmästä.
Pienmpänä hän kohdisti aggressionsa perheenjäseniään kohtaan, mutta myöhemmin on alkanut pahoinpitelemään myös vieraita (itseään pienempiä) lapsia.
Terapia on kuitenkin vähentänyt näitä aggressiivisia hyökkäyksiä.
Sinun kannattaa hakea aktiivisesti lapselle apua, ulkopuolelta sitä ei tulla tarjoamaan.
Tämän naapurin lapsen äitikin on joutunut soittelemaan moniin paikkoihin saadakseen apua lapsen ongelmiin. Hän on mm. itse ottanut yhteyttä eri päiväkoteihin (ja myöhemmin kouluihin) ja käymään pitkiä neuvotteluita saadakseen lapsensa pienryhmiin.
Hän on myös joutunut näkemään kovasti vaivaa hankkiakseen lääkärinlausuntoja ja psykologinlausuntoja lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi on erilainen, ja kaikkiin toimii eri jipot... mutta on tiettyjä perusnyrkkisääntöjä toimintatavoissa, varsinkin jos lapsella on erityistarpeita:
- valitkaa yksi seuraus-muoto (jäähypenkki, nurkka, huomiotta jättäminen, lelun pois otto "jemmalaatikkoon" tms.), joka siis seuraa automaattisesti ei-toivotusta-käytöksestä ja pysykää siinä yhdessä tavassa, paitsi jos lapsi yrittää satuttaa itseään tai muita, jolloin on pakko pitää sylissä, kunnes rauhoittuu (=huokasee)
- palkitkaa aina positiivista käytöstä vaikka se olisi kuinka pientä (kehu, halaus, lelun palauttaminen jemmasta lapselle tms.). Tee siis ISO nro pienestäkin positiivisesta asiasta.
- kaiken A ja O on kuitenkin loppujen lopuksi perustunteiden tunnistamisessa ja niiden ilmaisussa hyväksyttävällä tavalla SEKÄ siinä että !lapsi pystyy ENNAKOIMAAN mitä on tulossa/tapahtumassa + aikuisen selventämänä syy-seuraussuhteita (näitä voi harjoitella lukuisilla eri tavoilla)
- Myös itsetunnonvahvistaminen kuuluu tämän asian peruspilareihin
- jos sanallinen viesti ei riitä niin ihan yksinkertaiset kuvat avuksi (vaikka tikku-ukkoina)
- Kun pahaolo on lapsella päällä niin yleensä lapset eivät pysty ottamaan vastaan puhetta, joten parempi olla hiljaa ja keskittyä pysymään itse ainakin näennäisesti rauhallisena ja täydellisen JOHDONMUKAISENA
- käsittele rauhottumisen jälkeen asia lyhyesti, ytimekkäästi ja varmista että lapsi tuntee itsensä edelleen hyväksytyksi ja rakastetuksi! Ja juo ihmeessä lasi (tai vaikka kolme) jääkylmää vettä - olet selviytynyt jälleen yhdestä koitoksesta!
!Mikä tärkeintä, muista ettei muutokset tapahdu päivissä, viikoissa eikä edes välttämättä kuukausissa.
!Muistathan, että lapsen elämässä olevien aikuisten (perhe,sukulaiset, päiväkoti, koulu)on muodostettava yhteisrintama ja vedettävä yhtäköyttä auttaakseen lasta ... ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki!
Päiväkodista ei välttämättä sanota mitään, jos laaja-alainen ei toivottu -käytös on joka päiväistä ja monta kertaa päivässä tapahtuvaa. Se kun on muutaman kerran otettu puheeksi niin, vanhempien yleensä oletetaan tietävän että se kuuluu "normaaliin päivään" sen lapsen osalta eikä haluta rasittaa vanhempia jatkuvilla negatiivisilla viesteillä, vaan tuetaan vanhempien jaksamista ja suhdetta lapseen antamalla positiivista palautetta aiheellisista asioista.
Toivottavasti tästä viestistä oli apua edes jollekin joka painii tämän kaltaisten asioiden kanssa.
Lapsi ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi ja sen vuoksi hermostuu helposti ja käyttäytyy äkkipikaisesti ja aggressiivisesti. Näin meillä...
Arjessa ei kenelläkään ollut tullut mieleenkään, että lapsella voisi olla kielellistä häiriötä.
Lisäksi peesaan edeltäviä siinä, että rangaistuksia vähemmän. Positiivista palautetta 100 kertaa enemmän kuin "normaalille" lapselle. Tuon ikäisen kanssa voi tehdä jo jotain sopimuksiakin mm. oma rauhoittumispaikka kun menee ylikierroksille. Onko tutkittu aistiyliherkkyyttä?
kyllä se siitä vielä tasaantuu, kuulemma. En vaan tiedä milloin ja miten.
Nuo kouluketjut on täynnä äkäisiä kommentteja, että "eikö niitä kakaroita saada kuriin" ja sitä rataa. Mitä jos ei saada? Ainakaan ihan helposti?
Apua on pyydetty ja aneltu. Sekä minä, että päiväkoti. Mut kattokaas, kun kyllä se siitä. Koulun alkuun on vielä aikaa... Toimintaterapeutti ehkä ainoa, joka ottaa tosissaan, puhui hänkin psykologin kanssa yms. Mutta ei. Ei mitään tarvetta tutkimuksiin tai mihinkään. Kelto kertoi mulle, että hänenkin tenavansa oli "vähän vaikee" pienempänä, mut kyllä se sitte siitä. No, sepä kiva....