Onko muilla äideillä/iseillä tällaista lasten riehuessa?

Musta tuntuu, että ilma ympärillä muuttuu kuoppaiseksi ja lattia heiluisi.



T: Ap

T: Ap

mitä on aistiyliherkkyys?

Hän ei vaan kestä lasten meteliä. Varmaan jonkin verran aistiyliherkkyyttä hänelläkin (äänet ja hajut).

Millainen ihminen sinä "kohtalontoveri" olet muuten?



Itse olen tarmokas, mutta kuitekin myös haaveileva. Kolmen lapsen filosofiäiti :) Seilaan usein syvissä mietteissä, mutta samalla kiihdyn nollasta sataan parissa sekunnissa. Ristiriitainen ihminen siis kai.



Mulla on tic-oireita ollut pienestä lähtien, mutta ne eivät ole näkyviä, eivätkä ole vaikuttaneet elämääni mitenkään.



T: Ap

kovat äänet häiritsevät minua monesti. Nimenomaan kiljunnat ja lasten kovaksiyltynyt meininki. Kuitenkin rakastan kuunnella musiikkia kovalla esim autossa ja pidän konserteista. Telkkarin kova ääni häiritsee paljon, tulen todella levottomaksi ja ahdistun.

tai jos lapset huutavat ( liikaa ). En ole ikinä ajatellut, että olisin aistiyliherkkä, mutta toinen lapsestani selvästi on - ja toihin on myös jossain määrin periytyvää (samoin, kuten vaikkapa adhd).



Että ehkä sullakin tosiaan AAPee on jotain tollasta taipumusta. Toisaalta liian vähäinen nukkuminen buustaa kaikki omituisuudet ja tekeen aikaisemmasta "normaalista" ihmisestä vähän...no, oudon.



Kokemuksesta puhun, sekä omastani, että lähipiiristäni:)

Erityisesti sen, etteivät tavarat meinaa pysyä käsissä.



Reagoin kyllä fyysisesti myös aikuisten aiheuttamaan poikkeuksellisen voimakkaaseen ärsytykseen - silmissä mustenee, polvet eivät tunnu kantavan ja tosiaan tavarat eivät meinaa pysyä käsissä.

Kunnes lapset lopettaa riehumisen. Yleensä noi on sellaisia kehomuistoja omasta lapsuudesta, sä asetut sun vanhempien nahkoihin sillä hetkellä.

eikä lopeta vaikka sanois sata kertaa.



Onneksi se niiden huuto- ja riehumisvaihe loppuu kun ikää tulee tarpeeksi.



Mutta muistan kyllä sen surinan päässä ja epätodellisen olon.

Tic-oireet jotka eivät ole näkyviä?



T.Toinen jolla ollut tic-oireita mutta ovat näkyviä

Hermostun muutenkin hälystä kotona, muualla ei haittaa. Keskityn hyvin metelissäkin, mutta saatan kiihtyvä yhtäkkiä ja nopeasti. Erityisesti televisio on paha. Ja lasten riehuminen, onneksi meillä on aika rauhalliset lapset. Radiota ei saa pitää päällä ollenkaan tai hermostun.

ja huomasin, että olen ihan kuin ap- kaikki yliherkkyydet ja filosofoinnit, kiihtymiset yms. kuulostaa niin itseltäni. Mielenkiintoista!

niin ja mullakin tic-oireita, joita osaan hallita. Joskus tuntuu koko kehossa, että on pakko hihkaista tms. tulee outo olo, jos en hihkaise tai tee sitä mitä "pitäisi", mutta menee ohi. Kihelmöi sormenpäissä tms.

Esim tic:t ja aistiyliherkkyys sopivat hyvin olemaan samassa paketissa. Jos olet tosi kiinnostunut itsestäsi, voisit joskus varata ajan sensorista-integraatiota opiskelleelta fysio -tai toimintaterapeutilta.

Noin muuten vaivaasi ei varmaan kannata alkaa medikalisoimaan jos pärjäät elämässä ja sosiaalisessa ympäristössä.

yritän usein hiljentaa taloa niin että joskus edes olis hiljaista... onneksi huomenna menevät jo kouluun, flunssan jälkeen



päiväkodissa työskentely oli muuten melko tuskaista

Millainen ihminen sinä "kohtalontoveri" olet muuten?

Itse olen tarmokas, mutta kuitekin myös haaveileva. Kolmen lapsen filosofiäiti :) Seilaan usein syvissä mietteissä, mutta samalla kiihdyn nollasta sataan parissa sekunnissa. Ristiriitainen ihminen siis kai.

Mulla on tic-oireita ollut pienestä lähtien, mutta ne eivät ole näkyviä, eivätkä ole vaikuttaneet elämääni mitenkään.

T: Ap

Jotenkin ihan uskomatonta lukea tuota sun tekstiä, olen itse ihan amanlainen! Haaveilija usein, mutta todella myöskin kiihdyn helposti.

Mitä ne tic oireet muuten ovat?

Kiitos kaikista vastauksista!



Joku kyseli tic-oireista, jotka eivät näy. Mulla on monia erilaisia oireita. Esim varpaiden ja sormien yhteenpainaminen, joka ei näy, koska osaan hallita niitä. Vain parhaimmat ytäväni ovat huomanneet tic-oireet ja niille on yhdessä naurettu.



Nuorena sairastin masennuksen (jonka itse lasken näin vähän vanhempana aikuistumiseksi, joka teki minulle erityisen kipeää). Silloin saamani lääkitys poisti tic-oireet, mutta aiheutti muuten niin aivohattaraisen olon, että lopetin lääkityksen noin vuoden jälkeen. Oireet palasivat vuoden kuluttua takaisin.



En mäkään tajua miksi mun pitää tehdä joitain asioita. Tuntuu vaan, että on pakko.



Mitään lääkityksiä en kaipaa, olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena vähän, no, outona. Olisi silti kiinnostavaa tietää, miksi reagoin niin voimakkaasti kropalla. Kiitos vinkeistä!



T: Ap