Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaatteko nuoruusvuosianne?
06.05.2012 |
Hei te kaikki vauvapalstojen lukijat!
Kaipaatteko nuoruusvuosianne? Minulla sitä on jossain määrin ikävä, mutta tarkemmin ajateltuna ei niinkään. Minulla oli varsin hurja nuoruus ja tulin raskaaksi liiankin nuorena. Kotirintamalla ei elämä nuoruusvuosina kummemmin kukoistanut, koska kotonani ei otettu varsin aurinkoisesti sitä, että tulin raskaaksi jo varhain. Minulla ja äidlläni oli koko nuoruuteni ja osan aikuisuudestanikin suurta ristiriitaa, mikä tuntuu nyt varsin turhalta. Vasta kuopukseni synnyttyä sovimme ristiriitamme. Nuoruuteni oli varsin hurjaa aikaa, mutta rakkaan esikoiseni syntymää en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Toisen lapseni sain vasta 44-vuotiaana, mutta silloin olin jo vastuullinen, maailmaa nähnyt aikuinen. Lapseni ovat minulle erittäin tärkeitä. Esikoiseni on tehnyt minulle kaksi rakasta lastenlasta. Toivon, että kuopuksenikin joskus tulisi vanhemmaksi. Kaipaatteko siis nuoruusvuosianne? On täysin oma päätöksenne KÖÖLLÄ tai EI. Olisi mielenkiintoista tietää. Kiitos, tästä on hyvä jatkaa päivää!
Kommentit (16)
moni asia on nykyisin, aikuisella iällä, paremmin. Olen enemmän sinut itseni kanssa ja elämä on hyvällä pohjalla. Tunnen oloni edelleen nuoreksi näin vähän yli kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä. Muutaman tärkeän asian haluaisin nykytilanteessani muuttaa, muuten olen tyytyväinen. Noista muutamasta asiasta kumpuava tyytymättömyys ei kuitenkaan saa minua haikailemaan menneeseen koska ei sekään ole ruusuilla tanssimista ollut. Eikä mennyttä muutenkaan takaisin saa vaikka haluaisi. Mieluummin käännän katseeni tulevaisuuteen ja yritän pysyä mieleltäni nuorena vielä pitkään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sattunut kuulemaan pari kertaa viime päivinä Happoradion "Che Quevara" -biisin ja olen miettinyt kaipaanko nuoruuttani. Siinä kappaleessa tavoitetaan sitä nuoruuteni tunnelmaa ja ehkä myös tätä taaksepäin katsomisen osittain ahdistunutta tunnelmaa myös.
Vastaus kysymykseen on: en kaipaa nuoruuttani, en haluaisi elää sellaista elämää uudelleen. Mutta kaipaan nuoruudesta sitä tunnetta että kaikki on mahdollista ja edessä. Kaipaan siis enemmänkin niitä näköaloja joita nuorena katselin, kuin sitä katselua sinänsä.
Vastaus kysymykseen on: en kaipaa nuoruuttani, en haluaisi elää sellaista elämää uudelleen. Mutta kaipaan nuoruudesta sitä tunnetta että kaikki on mahdollista ja edessä.
kyllä musta vieläkin tuntuu tuolta, vaikka olen 30 v..
Joillekin nuoruus merkitsi eri asioita! Joillakin nuoruus oli villiä ja menokasta, jotkut elävät nuorena jo sitä aikuisuutta, kun esimerkiksi tekivät lapset hyvin nuorena. Minullakin on tallella niitä vanhoja ystäviä nuoruusajoilta! Olen seurannut esikoisen nuoruuden vierestä, hän vietti hyvin rauhallista nuoruutta, fiksu tyttö kun on. Kuopukseni on luonteeltaan vähän menokkaampi, mutta ei hän mikään häirikkö koskaan ole ollut.
moni asia on nykyisin, aikuisella iällä, paremmin. Olen enemmän sinut itseni kanssa ja elämä on hyvällä pohjalla. Tunnen oloni edelleen nuoreksi näin vähän yli kolmekymppisenä kahden lapsen äitinä. Muutaman tärkeän asian haluaisin nykytilanteessani muuttaa, muuten olen tyytyväinen. Noista muutamasta asiasta kumpuava tyytymättömyys ei kuitenkaan saa minua haikailemaan menneeseen koska ei sekään ole ruusuilla tanssimista ollut. Eikä mennyttä muutenkaan takaisin saa vaikka haluaisi. Mieluummin käännän katseeni tulevaisuuteen ja yritän pysyä mieleltäni nuorena vielä pitkään ;)
Aikuisena, ennenkaikkia äitinä olo on myös mahtavaa aikaa! Mielestäni sinulla on hieno asenne, elämässä eteenpäin kohti tulevaisuutta. Tsemppiä sinulle. Ikä tosiaan on vain numeroita, nuorekkuus kumpuaa sieltä sisältä päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sattunut kuulemaan pari kertaa viime päivinä Happoradion "Che Quevara" -biisin ja olen miettinyt kaipaanko nuoruuttani. Siinä kappaleessa tavoitetaan sitä nuoruuteni tunnelmaa ja ehkä myös tätä taaksepäin katsomisen osittain ahdistunutta tunnelmaa myös.
Vastaus kysymykseen on: en kaipaa nuoruuttani, en haluaisi elää sellaista elämää uudelleen. Mutta kaipaan nuoruudesta sitä tunnetta että kaikki on mahdollista ja edessä. Kaipaan siis enemmänkin niitä näköaloja joita nuorena katselin, kuin sitä katselua sinänsä.
Hei, sinä joka et kaipaa nuoruuttasi!
On hienoa että vanhenet arvokkaasti, etkä ala turhaan kaipailemaan nuoruuttasi! Mutta tietenkin on ihanaa muistella ja ajatella, millaista olisi olla taas nuori! Viitatakseni tuohon sinun tunteeseen, että kaikki on mahdollista ja edessä: Vaikka olisi elämänsä jälkimmäisellä puoliskolla, silti voi ajatella että on vielä mahdollisuuksia ja edessä paljon kaikkea mukavaa! Minä ainakin 64-vuotiaana ajattelen vielä noin! Hyvää jatkoa!
nuoruutta kova ikävä. nyt olen jo 60 ja muistelen kaiholla niitä aikoja ku olin nuori, vetreä ja kaunis! onneksi on kuvat ja muistot sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihanaa, jos tällä tiedolla, mikä nyt on, voisin palata muuttamaan asioita. Eläisin aivan toisin.
eikä kerätä irtopisteitä sillä, kuka vanhenee nopeiten, menee töihin ja muuttaa omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinä, jolla ikä vän kaipuu on suuri!
Kuinka ihanaa kuulla, että sinä kaipaat nuoruuttasi. Silloin sitä tosin oltiin nuoria, vetreitä ja kauniita, kuten mainitsit. Minunkin sydämmessäni säilyy ne rakkaat ja suloiset muistot ja kuvat nuoruuden tiimoilta, rakkaus etusijalla! Niitä muistoja, joita en kaipaa, en kaiholla muistelekkaan. Mutta olihan se 60-luku melkoisen muistorikasta! Kiitos, tästä on hyvä jatkaa päivää!
nuoruutta kova ikävä. nyt olen jo 60 ja muistelen kaiholla niitä aikoja ku olin nuori, vetreä ja kaunis! onneksi on kuvat ja muistot sydämessä.
Hei sinä, jolla ikä vän kaipuu on suuri!
Anteeksi, edellinen viesti meni väärään kohtaan.
Kuinka ihanaa kuulla, että sinä kaipaat nuoruuttasi. Silloin sitä tosin oltiin nuoria, vetreitä ja kauniita, kuten mainitsit. Minunkin sydämmessäni säilyy ne rakkaat ja suloiset muistot ja kuvat nuoruuden tiimoilta, rakkaus etusijalla! Niitä muistoja, joita en kaipaa, en kaiholla muistelekkaan. Mutta olihan se 60-luku melkoisen muistorikasta! Kiitos, tästä on hyvä jatkaa päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena ujo ja epävarma, ja koetin miellyttää muita. Ihan kamalaa.
Nyt täytän muutaman vuoden kuluttua 50 vuotta ja elämä on joka vuosi entistä parempaa. Oikeastaan nelikymppisenä huomasin, miten mukava elämä minulla on. Lapset ovat muuttamassa omilleen, joten äidinhommatkin on hoidettu ihan kunnialla läpi.
"Onnekseni" en koskaan ole ollut kummoisen näköinen, joten ulkonäön rapistuminenkaan ei isommin harmita.
Mutta se on kyllä ihanaa, että mulla on toi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena ujo ja epävarma, ja koetin miellyttää muita. Ihan kamalaa.
Nyt täytän muutaman vuoden kuluttua 50 vuotta ja elämä on joka vuosi entistä parempaa. Oikeastaan nelikymppisenä huomasin, miten mukava elämä minulla on. Lapset ovat muuttamassa omilleen, joten äidinhommatkin on hoidettu ihan kunnialla läpi.
"Onnekseni" en koskaan ole ollut kummoisen näköinen, joten ulkonäön rapistuminenkaan ei isommin harmita.
Hei sinä pian 50-vuotias Suomen kansalainen!
On hyvin harmillista, että nuoruudessasi yritit vain miellyttää muita. Täytyy aina muistaa, että kannattaa olla oma itsensä ja ottaa se oma kanta erilaisiin asioihin esille selvästi. Kyllähän muitakin voi miellyttää, mutta niin, ettei oma olemus kärsi. Mukava kuitenkin kuulla, että olet saanut elämäsi muistorikkaille laineille. Olen myös itse huomannut, että vasta aikuisuuden aikanahan se elämä vasta alkaa. Muuthan voivat toki olla eriäkin mieltä asiasta, mutta ihanaa, että jaoit mielipiteesi! Kiitos, tästä on hyvä jatkaa päivää!
Mutta se on kyllä ihanaa, että mulla on toi lapsi.
Voi, kuinka miellyttävää kuulla lapsestasi! Sinulla on ilmeisesti ollut vaikeuksia nuoruudessasi otsikosta päätellen?
Alue: Aihe vapaa
Nuoruus oli ihanaa aikaa, mutta myöskin raskasta kaiken sen maailmantuskan kanssa:)
Lisäksi nuoruuden ystäväni ovat edelleen ystäviäni, siitäkin huolimatta, että sain lapsen nuorena, ja en ole samalla tavalla voinut osallistua heidän menoihinsa ja juttuihin. He ovat onneksi sitten tulleet aina meille kahville ja muuten kyläilemään:)
Ja nyt lapseni sitten elää sitä nuoruuttaan. Pelottavaa ja myös huvittavaa:)