uusin perhelehti ja teiniäiti
Jotenkin tuli outo olo itselle ko. jutusta. Kun nehän nyt kuitenkin tuntui päärjäävän sen vauvan kanssa (ja hyvä niin). Itseä jäi vaan ihmetyttämään, että mikä perkeleen aivovamma mulla on kun mä en koe pärjääväni lasteni kanssa hyvin, vaikka yritän kaiken tehdä parhaani mukaan. Sain lapset aikuisena, peruskouluni päättötodistuksen keskiarvo 9 (vaan vertailuksi kun tytöllä jutussa 5,8) ja sen jälkeen olen paahtanut lukiossa ja yliopistolla ja kaikenlaisissa töissä ja nyt omistautunut lapsille, niin aina on vaan olo, etten riitä, en osaa, en ole tarpeeksi sitä tai tätä ja tuntuu, että teen lasten kanssa koko ajan jotain "virheitä" ja pelkään, että lapsille tapahtuu jotain, jollen koko ajan vahdi ja murehdi. Ja niin vaan ko. teiniäidin vauva voi ja kehittyi hyvin
Kommentit (7)
hyvyyttään, kun ei ole epäilijöitä ringissä ympärillä. Ei noiden tarkkailussa olevien teiniäitien elämä pelkkää auvoa ole, helpointa on vaan antaa sellainen kuva ulospäin.
tuossa on tuon teiniäidin blogi, sieltä saa vähän laajempaa kuvaa heidän elämästään.
verran täytyy arvostella, että polttaminen raskaana ja siten todella pienen vauvan saaminen on erittäin itsekästä ja järkyttävää.
verran täytyy arvostella, että polttaminen raskaana ja siten todella pienen vauvan saaminen on erittäin itsekästä ja järkyttävää.
sellaista äitiä en juurikaan arvosta enkä ihaile, vaan säälin lasta todella!
ton tyyliset teiniäidit (ja vanhemmatkin) pitävät itseään hyvinä äiteinä kyseenalaistamatta omia valintojaan/ tapojaan ollenkaan. Se on ihan ok että polttaa raskaana, ihan ok kilahtaa ja heitellä tuttipullot pitkiän seiniä, juosta juhlimassa viikonlopun putkeen kun lapsi on vasta vauva jne. Yleensä ne "paremmat" äidit pitävät rimaa korkeammalla ja ymmärtävät että olisi jotain parannettavaa. Jos eläisit noiden elämää, sinä tuskin olisit silti tyytyväinen itseesi ja hyvä niin.
Itse olen saanut lapseni nuorena ja olenhan minä pärjännyt; lapsi on hengissä, terve, kasvanut normaalisti, saanut rakkautta, ruokaa ja lämpöä.
Mutta enhän minä ole paljoa pystynyt hänelle tarjoamaan. Ei ole saanut harrastaa, asua vakaassa ympäristössä, kokea runsaasti elämyksiä... Koen kyllä osin epäonnistuneeni hänen äitinään, mutta eipä sille enää mitään voi.
Vanhempana lapsen saaneet tarvitsevat kirjatietoa ja paljon enemmän muiden apua ihan arkiasioihin.
Siitä se johtuu.