Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni sairaus estää häntä muistamasta muutaman tunnin takaisia asioita
28.04.2012 |
9- vuotiaani on pienestä asti (todettiin 4-vuotiaana) kärsinyt muistisairaudesta, joka on viime vuosina luokiteltu anterogardiseksi amnesiaksi, mutta tästä diagnoosista ei ole vielä tänä päivänäkään varmuutta sillä kyseinen sairaus liittyy onnettomuuteen tai traumaan mutta meidän tytöllä ei sellaista ole ollut.
No joka tapauksessa. Hän ei muista pari tuntia sitten tapahtuneita asioita, eikä esimerkiksi tunnista kauempana asuvia sukulaisiaan heidät harvoin nähdessään. Joskus jopa hetken ihmettelee kuka minä olen.
En tiedä miten jaksan kohta enää kertoa monesti päivässä mikä banaani on, miksi täytyy syödä ruokaa tai kuka lattialla leikkivä vauva on ( hänen pikkuveljensä). Rankkaa on. Välillä on hyviä päiviä, välillä erittäin huonoja, jolloin ei siis hetkellisesti tunnista perhettäkään. Toisinaan taas unohtuu vain tavaroiden tarkoitus tai lähimenneisyyden tapahtumat, kuten se että kaupasta on jo ostettu mehua.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on raskasta. Toivon teillä paljon noita hyviä päiviä.
miten penska on voinut oppia puhumaan tai lukemaan tai edes kävelemään jos ei muista mitään? Justjoo..
muistin tallentamisessa on jokin ongelma.
Saatteko vammaistukea, onko sopeutumisvalmennuskursseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiryhmiä en ole ainakaan itse löytänyt Suomesta, vain kansainvälisiä. Vanhempien ihmisten muistisairauksien tukiryhmiä tosin löytyy.
Ja itseasiassa, huomasin tuon elokuvan tulevan ja sikspä juuri kirjoitin tänne. Olen kataonut sen useasti aiemminkin just lapseni sairauden takia: se muistuttaa, että asiat voisivat olla huonomminkin. Joka kerta tuo huono elokuva saa aikaan parin tunnin itkuraivarit.
Saamme vammaistukea kelalta, mutta joudumme puolen vuoden väkein todistamaan lapsen sairauden jatkuvuuden erilaisten päiväkirjojen ja dokumettien avulla.
saisitteko lääkäriltä paremman lausunnon ettei 6 kk välein tarvitse todistaa että lapsi ei ole vieläkään parantunut?
Voiko tuota kuntouttaa vai onko pysyvä ominaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kavereita?
Saattekö tukitoimia mistään?
samalta vaivalta kuin tv5:sen leffassa tänä iltana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli hän heräsi joka päivä tietämättä missä oikeastaan oli ja kenen kanssa. Teki kuitenkin päivittäin samat asiat samassa järjestyksessä, koska olikohan se niin että lihasmuisti kompensoi sen verran, että pystyi jopa käymään kävelyllä eksymättä.
Muisti, jännä asia. Tietenkin tragedia teidän perheelle kuten moni lapsen sairaus. :(
Eli hän heräsi joka päivä tietämättä missä oikeastaan oli ja kenen kanssa. Teki kuitenkin päivittäin samat asiat samassa järjestyksessä, koska olikohan se niin että lihasmuisti kompensoi sen verran, että pystyi jopa käymään kävelyllä eksymättä.
Muisti, jännä asia. Tietenkin tragedia teidän perheelle kuten moni lapsen sairaus. :(
Scientific American taisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten penska on voinut oppia puhumaan tai lukemaan tai edes kävelemään jos ei muista mitään? Justjoo..
Mistä tiedät ettei lapsi ole oppinut puhumaan tai lukemaan?
Ja mitä sitten jos televisiosta tuleva elokuva muistuttaa ap:n lapsen sairautta, useinhan juuri elokuvissa, kirjoissa tai julkisuudessa käsiteltävät itseä lähellä olevat aiheet nostavst tunteet pintaan. Ehkä ap on ollut sulkeutunut asiasta mutta nyt halusi purkaa tuntojaan, elokuvan töytäisemänä.
Siskoni kärsii myös muistisairaudesta, hän on 27. Lähimuisti mättää, johtuu nuorempana päähän kohdistuneesta kovasta iskusta.
Alue: Aihe vapaa
Rankkaahan tuo on. Käyttekö neuropsykologilla? Mitä ennusteita noin nuoren aivojen reitittymiselle on?
Välillä on varmasti mahdollista myös suhtautua huumorilla muistamattomuuten, uskoisin että se auttaa jaksamaan. Oma lähimuistisairaani naureskelee itsekin itselleen ja jopa vääntää välillä tarkoituksella muistinsa piikkiin asioita. Toisaalta se on vain hyvä puolustuskeino muistamattomuuten liittyvää turvattomuuden tunnetta vastaan.
Mutta joo, on raskasta päivästä toiseen kiltisti toisella asioita, v''u että ärsyttää kun toisella ei leikkaa. Kun tekee samaa asiaa moneen kertaan muistamatta mitä juuri on tehnyt ja meillä on kiire lähteä ulos. Ja itkettävän surullista se avuttomuus.
Liittyykö teillä lähimuistiongelmaan myös aloitekyvyttömyyttä?