Maalla asuvat: onko teillä päin tapana kyläillä ja olla muutenkin tekemisissä naapureisen kanssa?

jo ihan siitä syystä, että on paljon yhteisiä asioita: yhteiskoneita, yhteisiä projekteja, talkoita, yms. Niiden hommien lomassa tulee isäntiä välillä kahvillekin tai muuten vain jotain asiaa toimittamaan.



Koko perheenä vieraillaan naapuriperheiden luona sitten ihan sovitusti, ei ihan kamalan usein, suunnilleen kerran vuodessa kussakin naapurissa. Niiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä, joilla on saman ikäisiä lapsia. Ja näitähän ei ole kuin yksi perhe, ja nuorimmalle lapselle ei ole omalla kylällä ketään leikkikaveria.

Käyn joskus naapurin mummolla, kun hän on aika yksinäinen. Muuten on sitten pari perhettä, joiden kans ollaan vähän samalla aaltopituudella ja kyläillään jonkun verran. Luulen kyllä, että täällä muut kyläilee enemmän ja täällä on aktiivinen kyläyhdistys, joka järjestää paljon kaikkea yhteistä toimintaa. Me vaan ollaan vähän omissa oloissamme viihtyviä, niin ei paljon osallistuta toimintaan.

nykyään,naapurin rouvaa joka on tuossa 50 metrin päässä en tunne paitsi jos tulee miehensä kanssa kaupassa vastaan.Se johtuu kyllä siitä että siellä vaimo vaihtuu niin usein ettei jaksa tutustua. He eivät ole kovin tuttavallisia, hei tuttuja ollaan.

ja olemme itse asiassa toiminnassa mukana. Mä ajattelin, että on hyvä tapa tutustua ihmisiin, ja niin on ollutkin. Me ollaan ehkä aika erilaisia verrattuna moniin kyläläisiin, mutta silti meidät on otettu tosi hyvin ja ennakkoluulottomasti vastaan.



Ap

Olen töissä 7-17.30 tai siis poissa kotoa, mies on päivät jossain pihapiirissä, mutta tekee töitä hänkin. Illalla taas ei jaksa tai sitten pitää kuljettaa lapsia harrastuksissa. Viikonloput mies on töissä, minä pyöritän taloutta.



Olisi varmaan kivaa kyläillä, jos olisi enemmän aikaa, mutta ainakaan tässä pikkulapsi/koululaisvaiheessa ei aikataulu anna periksi.

Kyllähän meille pomppaa vieraita varoittamatta, mutta ei onneksi enää kovin usein. Kun me ei koskaan käydä vastavuoroisesti naapureissa eikä missään muuallakaan varoittamatta. Enkä koskaan keitä kahvia tai pyydä istumaan, jos joku tulee varoittamatta. Meillä ei ole koskaan siivottu yllätysvieraid3en varalta ja koen sellaiset tosi epämiellytttävinä. Varmasti sen myös huomaa.



Ei me noita naapureita sen kummmmin tunneta, eikä erityisemmin edes haluta tuntea. Siksi muutettiin pois rivitalosta, ettei tarvi mitään pakkososiaalisuuksia sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin tontin raja.