En ois ikinä uskonut kuinka paljon lastaan voi rakastaa!!
Tää on niin uskomatonta ku tuntuu joka päivä et pakahtuu tähän onnentunteeseen ja rakkauteen. Tuo pieni tyttö (2kk) on parasta koko minun elämässäni. Toki on välillä vaiketiakin hetkiä kun väsyttää ja toinen valvottaa, mutta voi itku äitiys on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ah, olen niiiiin onnellinen.
Kommentit (13)
olen ennenkin kuullut tuon ja aina mietin, että kuinka tunnekylmiä ihmisiä olette. Totta kai omaa lastaan rakastaa eniten maailmassa.. Minua se tunne ei yllättänyt vaikka lapsiani rakastankin enemmän kuin mitään muuta.
Miten se voi yllättää.. :/ Kai nyt tajusit jo ennen lapsen tuloa, että sen saaminen on jotain uskomatonta..?
olen ennenkin kuullut tuon ja aina mietin, että kuinka tunnekylmiä ihmisiä olette. Totta kai omaa lastaan rakastaa eniten maailmassa.. Minua se tunne ei yllättänyt vaikka lapsiani rakastankin enemmän kuin mitään muuta.
Miten se voi yllättää.. :/ Kai nyt tajusit jo ennen lapsen tuloa, että sen saaminen on jotain uskomatonta..?
Kyllä se minut yllätti. Pelkäsin raskausaikana että en jaksa häntä hoitaa tai "kadun" että päätin pitää hänet. Synnytyksen jälkeen meni 2 päivää kun vain katsoin häntä enkä tuntenut _mitään_ rakkauteen viittaavaakaan, kolmantena päivänä se tunne vasta tuli kun tajusin et toi on MUN LAPSI, mun rakas lapsi. ap
olen ennenkin kuullut tuon ja aina mietin, että kuinka tunnekylmiä ihmisiä olette. Totta kai omaa lastaan rakastaa eniten maailmassa.. Minua se tunne ei yllättänyt vaikka lapsiani rakastankin enemmän kuin mitään muuta.
Miten se voi yllättää.. :/ Kai nyt tajusit jo ennen lapsen tuloa, että sen saaminen on jotain uskomatonta..?
Kyllä se minut yllätti. Pelkäsin raskausaikana että en jaksa häntä hoitaa tai "kadun" että päätin pitää hänet. Synnytyksen jälkeen meni 2 päivää kun vain katsoin häntä enkä tuntenut _mitään_ rakkauteen viittaavaakaan, kolmantena päivänä se tunne vasta tuli kun tajusin et toi on MUN LAPSI, mun rakas lapsi. ap
Se tunne kun pitää sitä omaa pientänsä sylissä ja tuntuu että pakahtuu onnesta! Ja kyllä se mutkin yllätti se tunne silloin aikoinaan kun esikoisen sain, vaikka tiedostinkin, että omaa lastaan varmaan rakastaa hurjasti, mutta silti se tunteiden suuruus ja vahvuus yllätti.
tiesin kyllä, että lapsi on jotain ihan käsittämättömän rakasta ja on varmasti uskomatonta kun hänet saa syliinsä ja omalla tavalla häntä tietenkin rakasti jo kun hän oli vielä masussa. Liikkeiden tunteminen tuntui aina ihanan kutkuttavalle. Mutta ei sitä tunnetta voinut etukäteen kuvitellakaan, ei sellaista ole kokenut koskaan aiemmin. Se käsittämätön kaikenylittävä rakkauden tunne, se miten leijui metrin maanpinnan yläpuolella, se miten SEKUNTIAKAAN epäröimättä tekisi MITÄ TAHANSA toisen puolesta. Ei sitä voi edes kuvitella ennenkuin sen kokee. Ja päivä päivältä se vain kasvaa ja tuntuu että pakahdun rakkaudesta, kun omaa yksivuotiastani katselen.
tunnekylmiä. :o Mikä siinä nyt on niin kamalaa, että on yllättynyt rakkauden määrästä? Aika vaikeahan sitä rakkautta lapseen on kuvitella silloin kun lapsia ei vielä ole. Tietysti tietää että lapsiaan tulee rakastamaan, mutta eihän sitä osaa kuvitella millaista se on etukäteen ja millaisen yhteyden lapsiinsa saa ennen kuin sen itse kokee. Että kyllä se voi yllättää.
oikeestaan ollenkaan. Siskontyttö tietenkin, mutta esim. kummilapset on aika yhdentekeviä. Pitää tietty esittää kiinnostunutta, ja sen osaankin hyvin, tai sit mua oikeesti vähän kiinnostaa...
Se tuo iloa mutta joskus tuntuu että räjähtää.
jos teillä ei ole sen verran mielikuvitusta, että osaisitte kuvitella, miten paljon omaa lastaan voi rakastaa.
jos teillä ei ole sen verran mielikuvitusta, että osaisitte kuvitella, miten paljon omaa lastaan voi rakastaa.
nämä ihmiset eivät tajua kuvitellla kuin sellaista, mitä heille on jo tapahtunut. Ovat mielikuvituksettomia kuten työttömät av-mammat yleensäkin.
Että näiden täytyy olla jotain insinöörejä, jotka ei oo koskaan ennen olleet missään tekemisissä lasten kanssa. Niin sitten voin kuvitella, miten se oma lapsi pääseekin yllättämään, kun asiaa ei ole muiden lasten ja ihmisläheisyytensä kautta tullut etukäteen aavisteltua.
Mutta aivan samahan se on miten tuohon rakkauden tilaan on päädytty - pikkuhiljaa ja nopsaan odottamatta. Pääasia on, että sitä omaa lastaan nyt sitten rakastaa yli kaiken.
Eli onnittelut ap:lle! Hienolta alulta kuulostaa.
näin kusipäisen ketjun. av ei petä koskaan!
Ja se rakkaus vaan kasvaa vuosi vuodelta. Mun poika täyttää kohta 9 v. ja yhä joka päivä katson häntä ihaillen ja ajatelleen kuinka ihana ja rakastettava tuo mussukka onkaan.