Siskoni on niin onneton.

Kun siskoni oli 1v9kk vanha, hän sairasti aivokuumeen ja hänestä tuli kuuromykkä, sokea sekä kyvytön haistamaan ja maistamaan. Vain tuntoaisti on jäljellä hänen aisteistaan. Olen niin surullinen hänen puolestaan, koska ilman kykyä nähdä, kuulla tai puhua hän ei ole oppinut juuri mitään, on nyt noin 3-vuotiaan tasolla älyllisesti vammansa vuoksi ja joutuu asumaan kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Ennen sairastumistaan hän oli ikäisiään selvästi edellä kehityksessään, mutta nyt hän on siis käytännössä älyltään pelkkä pieni lapsi ja joutuu suurimman osan ajasta viettämään sidottuna kiinni pyörätuoliin, ettei hän yritä lähteä kävelemään omin avuin, koska jos hän yrittää kävellä itsenäisesti, niin hän törmäilee seiniin, huonekaluihin, kaatuilee ja satuttaa itseään helposti. Ei hän osaa varoa esimerkiksi portaita ja saattaisi siksi loukkaantua vakavasti tippuessaan portaat alas. Usein siskoni huutaa eläimellisesti, raivoaa, huitoo käsillään ympäriinsä, yrittää vahingoittaa itseään käsiinsä saamilla tavaroilla ja itkee pitkiä aikoja ilmeisesti siksi, koska hänen on niin paha olla, kun hän ei voi olla minkäänlaisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa.