Te joilla jäi traumat eka synnytyksestä
miten meni toinen / millä mielellä olet menossa uutta synnyttämään?
nim. toinen tulossa ja alkaa hirvittämään
Kommentit (13)
ja helposti. Nopea synnytys ja ei niin kivulias. Sain spinaalin joka osoittautui todella hyväksi. Ei isoja repeämiä. Jäi hyvä fiilis.
Tsemppiä sulle, hyvin se menee! :)
Minulle jäi traumoja ensimmäisestä synnytyksestä ja sain neuvolasta lähetteen pelkopolille juttelemaan. Siellä kätilö kävi läpi ensimmäisen synnytyksen asiakirjat ja selitti minulle, mitä synnytyksessä oli missäkin vaiheessa tapahtunut.
Vaikka toinen synnytys meni muuten samalla tavalla kuin ensimmäinen, minulle jäi siitä todella hyvä fiilis, kun pystyin pelkopolikäynnin jälkeen luottamaan sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.
Suosittelen kovasti pelkopolia!
Esikoinen syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla kun kaikki meni päin peetä.
Toinen synnytys oli nopeampi ja vähemmän kivulias ja vauva syntyi normaalisti ongelmitta.
Kolmas synnytys meni myös hyvin.
ja epiduraali meni pieleen eikä vaikuttanut yhtään. Pelkäsin kamasti tokaa synnytystä. Se meni kuitenkin hienosti, lukuunottamatta sitä, että jouduin synnyttämään kuolleen vauvan. Tuo toinen synnytys vei siitä huolimatta ekasta synnytyksestä tulleen synnytyspelkoni pois.
Minä kävin myös pelkopolilla juttelemassa ja se loi tiettyä luottamusta. Vaihdoin myös synnytyssairaalaa (perinteisestä luonnonmukaisempaan ja samalla "uranuurtajasynnytyssairaalaan").
Toisessa synnytyksessä sain apua ja ymmärtämystä kätilöltä. Siitä oli apua, erityisesti kun vasta toisen synnytyksen kohdalla huomasin että voin itsekin vaikuttaa synnytykseen ja kuuntelemalla itseäni synnytys onnistuu paremmin.
Eka synnytys meni imukuppisynnytykseksi (ja oli ihan hirveää). Ekan kohdalla piti ponnistaa liian aikaisin ja lapsi oli vielä virheasennossa. Hommasta ei tullut yhtään mitään. Kukaan ei huomannut lapsen virheasentoa ja ponnistus ei edistynyt, jolloin ponnistusta vauhditettiin tipoilla, mutta ei toiminut.
Toisen kohdalla sain pitää taukoa ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusasento oli parempi. Eli kätilö uskoi minua kun sanoin että tarvitsen tauon ja toisaalta taas kannusti nousemaan ylös jakkaralle ponnistamaan.
Ja kolmas synnytys meni taas samalla lailla kuin edellinen. Eli tiedän ainakin miten synnytykset minulla toimivat, valitettavasti en vain tiennyt sitä ensimmäisen kohdalla.
Kolmas meni vielä huonommin, massiivinen verenvuoto ja teholla pari päivää.
Nyt kuitenkin odotan neljättä ja toivon, että säilytään vauvan kanssa hengissä. Helppoa synnytystä en uskalla enää edes toivoa.
Pelkooni suhtauduttiin neuvolassa hyvin ja sain muutaman ylimääräisen käynnin äitipolilla. Lääkäri selvitteli, mikä meni mahdollisesti " vikaan " ensimmäisessä synnytyksessä ja mitkä olisivat riskit tässä toisessa synnytyksessä. Sektion mahdollisuuskin oli olemassa.
Koska riskejä ei tavallista enempää todettu olevan, päädyin alatiesynnytykseen. Kaikki menni todella hyvin.
Tsemppiä sinulle!
Ekassa repesi kaikki ja tokassa vain vähän.
Olin samassa jamassa kuin sinä esikoiseni jälkeen. Toka synnytys hirvitti ja neuvolassa vielä peloteltiin suurikokoiseksi.
Mutta synnytys oli helppo, kesti 10 minuuttia ja ponnistusvaihe 1,5 minuuttia. Poika oli 400 g isompi kuin isoveljensä, mutta synnytys äärettömän ihana!
Ei juuri sattunut (ihan oikeasti :) ja vauva syntyi helposti, ponnistusvaihe 5 minuuttia. Oikein hyvä kokemus. Vasta tän myötä tajusin, kuinka hirveä eka synnytys oli, joten ei ihme että siitä jäi pelkoja.
toka ja kolmas kerta. Sain yöuneni nukuttua ilman painajaisia raskausaikana.
toivotaan että pääsen kuulumaan tuohon hyvin menneiden joukkoon.... :-/
Saitteko puudutuksia vai miten joku kommentoi ettei edes juurikaan sattunut?