Että voikin nolottaa..

Ajan kanssa se helpottaa.



Jos huomaa sanovansa jotain hölmöä, kannattaa heti siinä tilanteessa kuitata jotain, että "sori, sanoinpas hölmösti/sori, mitähän mä oikein ajattelin?/tai vilpittömästi pyytää anteeksi, jos esitti henkilökohtaisen loukkauksen.



Parempi kun osoittaa, että tajusi tehneensä hölmösti kuin antaa väen luulla, että möläyttäjä on niin tyhmä, ettei edes tajua mitä puhuu.

koko asiaa.



Jos ihan pahasti vaikkapa loukkasit jotakuta tahattomasti ajattelemattomuuttasi, niin voithan käydä juttelemassa ko henkilön kanssa ja sanoa, että sinua jäi vaivaamaan, kun menit sillä tavalla ajattelemattomuuttasi möläyttämään näin. Sano, että olet pahoillasi ja pyydät anteeksi.

Itse aina välillä sanon mitä sylki suuhun tuo.. Oon vähän sellaisessa duunissa, missä pitää paljon tällaista "small talkia" harrastaa, ja jossa tapaa ihmisiä PALJON. No sitten yks sellanen nainen, jota näen työn merkeissä n. parin kuukauden välein, sattui samaan palaveriin. Oltiin molemmat jonku vartin etuajassa, ja jäätiin sit jutusteleen ennenkö muut saapui.

Olin printannut jonkun listan tms vastaavan missä oli meidän kaikkien ko projektiin osallistuvien nimet. Tää nainen sit sanoi että hänellä vaihtui toi sukunimi tässä just... No minäpä sitten siihen (Kelasin että on mennyt naimisiin) "voi onneks olkoon" jne. "- Niin tota.. Siis mä vaihdoin takas tyttönimeni.."





Ei siis olla oltu mitään bestbuddeja, mulla ei ollut HAJUAKAAN naisen sivilisäädystä ollut ikinä. Koitin vielä paikkailla tota noloa hettoani "-no ehh.. iloinen asiahan sekin on... tai miten sen nyt ottaa..." ???? Kääks, yleensä en jäädy tällaisissa tilanteissa, mu7tta tossa menin ihan kipsiin :D Ai luoja, hävettää nyt joka kerta ku nään sen naisen.

Itse aina välillä sanon mitä sylki suuhun tuo.. Oon vähän sellaisessa duunissa, missä pitää paljon tällaista "small talkia" harrastaa, ja jossa tapaa ihmisiä PALJON. No sitten yks sellanen nainen, jota näen työn merkeissä n. parin kuukauden välein, sattui samaan palaveriin. Oltiin molemmat jonku vartin etuajassa, ja jäätiin sit jutusteleen ennenkö muut saapui.

Olin printannut jonkun listan tms vastaavan missä oli meidän kaikkien ko projektiin osallistuvien nimet. Tää nainen sit sanoi että hänellä vaihtui toi sukunimi tässä just... No minäpä sitten siihen (Kelasin että on mennyt naimisiin) "voi onneks olkoon" jne. "- Niin tota.. Siis mä vaihdoin takas tyttönimeni.."

Ei siis olla oltu mitään bestbuddeja, mulla ei ollut HAJUAKAAN naisen sivilisäädystä ollut ikinä. Koitin vielä paikkailla tota noloa hettoani "-no ehh.. iloinen asiahan sekin on... tai miten sen nyt ottaa..." ???? Kääks, yleensä en jäädy tällaisissa tilanteissa, mu7tta tossa menin ihan kipsiin :D Ai luoja, hävettää nyt joka kerta ku nään sen naisen.

Voi ei :D NO MUTTA, lohduttaudu sillä, että nainen varmasti ymmärsi, ettet voinut tietää- ja tuskinpa muistaa tuota heittoa yhtä kauan kuin sinä

Joo en yksinkertaisesti kehtaa kertoa mitä sanoin - mutta lyhyesti ja ympäripyöreästi selostettuna; Juttelin itseäni n. 30 vuotta vanhemman kollegan kanssa, ja heitin tyhmän ikärasistisen läpän, jota tarkoittanut loukkaavaksi, mutta varmasti siltä kuulosti :/

Joo en yksinkertaisesti kehtaa kertoa mitä sanoin - mutta lyhyesti ja ympäripyöreästi selostettuna; Juttelin itseäni n. 30 vuotta vanhemman kollegan kanssa, ja heitin tyhmän ikärasistisen läpän, jota tarkoittanut loukkaavaksi, mutta varmasti siltä kuulosti :/

ei toi kuulosta kovin pahalta..?

mutta en minä sitä mitenkäään noloksi töksäytykseksi kokenut, ehkä se johtui siitä, että tämä vastapuoli ymmärsi oikein hyvin, että nimenvaihdoksesta saattaa helposti tulla käsitys naimisiinmenosta. Tuskin sinä olit ainoa joka häntä onnitteli.

Itse aina välillä sanon mitä sylki suuhun tuo.. Oon vähän sellaisessa duunissa, missä pitää paljon tällaista "small talkia" harrastaa, ja jossa tapaa ihmisiä PALJON. No sitten yks sellanen nainen, jota näen työn merkeissä n. parin kuukauden välein, sattui samaan palaveriin. Oltiin molemmat jonku vartin etuajassa, ja jäätiin sit jutusteleen ennenkö muut saapui. Olin printannut jonkun listan tms vastaavan missä oli meidän kaikkien ko projektiin osallistuvien nimet. Tää nainen sit sanoi että hänellä vaihtui toi sukunimi tässä just... No minäpä sitten siihen (Kelasin että on mennyt naimisiin) "voi onneks olkoon" jne. "- Niin tota.. Siis mä vaihdoin takas tyttönimeni.." Ei siis olla oltu mitään bestbuddeja, mulla ei ollut HAJUAKAAN naisen sivilisäädystä ollut ikinä. Koitin vielä paikkailla tota noloa hettoani "-no ehh.. iloinen asiahan sekin on... tai miten sen nyt ottaa..." ???? Kääks, yleensä en jäädy tällaisissa tilanteissa, mu7tta tossa menin ihan kipsiin :D Ai luoja, hävettää nyt joka kerta ku nään sen naisen.

Itseltäni pääsi suusta tänään kauhea, itsekehulta kuulostava heitto! Siis sellainen minä-olen-paras- hehkutukselta haiskahtava! En tajua mitä ajattelin sen sanoessani, tai siis miksi en ajatellut...

ekassa yhteistyöpalaverissa, et tätä markkinointisuunnitelmaa ei ihan vasemmalla kädellä hutasta ja kauhukseni huomasin heti kohta sopimusta allekirjoitettaessa et molemmat miehet oli vasureita!!



No nyt ollaan hyviä ystäviä tuon tj:n kanssa vaikken ole enää tuolla alalla ja on pystytty asioista vitsailee :)

ekassa yhteistyöpalaverissa, et tätä markkinointisuunnitelmaa ei ihan vasemmalla kädellä hutasta ja kauhukseni huomasin heti kohta sopimusta allekirjoitettaessa et molemmat miehet oli vasureita!!

No nyt ollaan hyviä ystäviä tuon tj:n kanssa vaikken ole enää tuolla alalla ja on pystytty asioista vitsailee :)

Nauroin ääneen tätä lukiessa! :D

Jossei muuta, niin ajan kanssa noi unohtuu.



Myöskin on hyvä muistaa, että omat sanomiset/tekemiset jotka kokee noloksi, ovat monesti ihan omassa päässä niitä häpeällisimpiä. Muut ihmiset harvemmin muistavat pieniä yksittäisiä mokiamme, ellei kyse sitten ole jostain toisia loukkaavasta teosta.

Tiedän, että ajankanssa tämäkin unohtuu (myös täältä omasta pääkopasta), käsittämätön morkkis vain pamahtaa päälle kun joudun tätä tyyppiä nähdä joka päivä!

MKun muistelee muiden mokia. Vai muistaako niitä edes? Niinpä. Itsehän ne mokailut kuvittelee pahimiiksi kun ovat.

Ja ihan älytöntä vaikka kuinka miettii ettei kukaan sitä muista. Niin silti! Iskee se sellainen järjetön "whatta hell where you thinking?!"



Aaarrggh.



Pahinta on, jos tilanne menee ohi, eikä pysty edes korjailemaan sanomisiaan. Tai kuten joku täällä jo kertoi, korjailu vain pahentaa tilannetta.

Itse aina välillä sanon mitä sylki suuhun tuo.. Oon vähän sellaisessa duunissa, missä pitää paljon tällaista "small talkia" harrastaa, ja jossa tapaa ihmisiä PALJON. No sitten yks sellanen nainen, jota näen työn merkeissä n. parin kuukauden välein, sattui samaan palaveriin. Oltiin molemmat jonku vartin etuajassa, ja jäätiin sit jutusteleen ennenkö muut saapui.

Olin printannut jonkun listan tms vastaavan missä oli meidän kaikkien ko projektiin osallistuvien nimet. Tää nainen sit sanoi että hänellä vaihtui toi sukunimi tässä just... No minäpä sitten siihen (Kelasin että on mennyt naimisiin) "voi onneks olkoon" jne. "- Niin tota.. Siis mä vaihdoin takas tyttönimeni.."

Ei siis olla oltu mitään bestbuddeja, mulla ei ollut HAJUAKAAN naisen sivilisäädystä ollut ikinä. Koitin vielä paikkailla tota noloa hettoani "-no ehh.. iloinen asiahan sekin on... tai miten sen nyt ottaa..." ???? Kääks, yleensä en jäädy tällaisissa tilanteissa, mu7tta tossa menin ihan kipsiin :D Ai luoja, hävettää nyt joka kerta ku nään sen naisen.

Tässä oli kyllä vastuu ymmärtämisestä enemmänkin sillä naisella. Yleensä, siis useimmiten ei aina, nimi vaihtuu avioitumisen vuoksi. Sen puoleen oli hyvä heitto sulta sanoa, et iloinen asia sekin on tai miten sen nyt ottaa -tyyliin.

Mieti koko tilanne uudestaan mielessäsi. Älä lopeta kun tulee se THE möläytyskohta, vaan kuvittele se vastapuolen kannalta. Loukkaantuisitko itse? Oliko se todella niin noloa?



Tota anteeksipyyntöä ja jälkiselittyä en kannata, jos tapahtumasta on aikaa (useita päiviä).

kun olin noin 10v naapurissa kaverilla kylässä. Silloin kaikkea tyhmää sanottiin meilläpäin "seppo", eli siis: "ootsä vähän seppo kun et tajuu" jne.



No kaveri siinä jotain tonoili ja sanoin ihan ajattelematta että "sä oot ihan seppo!".



Kaverin Seppo-isä siinä sitten vieressä kummistuneena totesi että niin olenkin...



Mua hävetti silloin aivan sairaan paljon, muistan vieläkin sen tunteen kun nolotti niin pirusti :D

Tuttua on tuo, mutta kun riittävän usein mokaa, ei se sit enää tunnu oikein missään. Taidat kelailla vähän liikaa, mitä muut susta ajattelevat?

Tuosta sukunimen vaihdosta muistui mieleen hauska tarina.



Tapasin nykyisen mieheni pari vuotta sitten ja edettiin aika nopealla aikataululla..siis yhteenmuutto ja naimisiinmeno.



Mieheni asui jo nykyisessä asunnossamme ja postilaatikossa luonnollisesti luki vain "Mäkinen". Satuin naapurin papan kanssa yhtä aikaa postilaatikoille,kun vaihdoin tilalle kylttiä "Mäkinen - Virtanen",muuttaessani asuntoon.



Jokunen kuukausi myöhemmin törmäsimme taas postilaatikolla,kun olin taas vaihtamassa tilalle alkuperäistä "Mäkinen"-kylttiä. Pappa näytti surulliselta ja pahoitteli kovasti,ettei juttu ollut toiminut.



Oli sitten iloisen yllättynyt,kun kuuli,että olimmekin menneet naimisiin ja nyt meillä oli yhteinen sukunimi.:)

Mullakin oli vastaavia nimiä synonyyminä tyhmälle/idiootille/sellaisille jotka oli muuten vaan "daijuja"..Yksi näistä "nimistä" meidän kesken oli ruotsinkielinen PETER (se piti lausua sillein ärrävikaisesti PEETTERRR). Kun joku ei ymmärtänyt jotain sanottiin esim. "No voi terrve Peterr voisitko ajatella". Siis kavereiden kesken oli tällainen dissauskieli :D



Näitä oli vielä lukioaikoinakin. Muistan, kun olimme kahden kaverini kanssa pankissa, yksi meistä asioi tiskillä ja muut istuskelivat siellä odottamassa. Meidän mielestä, kärsimättömiä 18 v pissiksiä kun olimme, siinä kesti tooosiii kauan kun se pankkivirkailija (keski-ikäinen mies) siinä näpytteli konetta. Minä latasin aika kovaan ääneen kaverilleni "No voi terve voisko Peter olla vielä vähän hitaampi?!" Tyylillä hehheh-eihän-kukaan-muu-tätä-läppää-ymmärrä..





Kaveri tuli vähän ajan kuluttua IHAN punasena sielt tiskilt takasin. Ulkona se sit avautu, et arvatkaas mikä sen pankkisedän nimi oli?



:DD Nyt naurattaa mut sillon ei tullu käytyy siinä konttorissa enään. Terveisiä vaan jos joku tunnistaa.