RIITTÄÄKÖ 15 min vanhukselle aamupalaan, vessatukseen, lääkkeisiin ?
Kotona asuva vanhus, joka ei vielä ole tarpeeksi raihnainen palvelutaloon pärjää usein kotona kotihoidon avustuksella.
Aamukäynti voi olla sellainen, että hänelle keitetään aamupuuro ja kahvi, ja näin ihminen pysyy hengissä. Jaetaan aamulääkkeet ja katsotaan, että hän syö ne ja näin pidetään sairaus kurissa. Kuljetetaan vessaan tai vaihdetaan yöaikaan ollut ollut vaippa ja näin pysytään siistinä.
Aikaa käytetään 15 minuuttia, muutkin vanhukset odottavat omissa kodeissaan aamuaikaan samoja palveluja.
Kuinka paljon mielestäsi kotihoidon tulisi käyttää vanhuksen luona aamukäynnillä? Millä perusteluilla? Ja paljon tämä tulisi maksaa, vanhuksille itselleen tai heidän omaisilleen?
Kommentit (15)
Jos vanhus pystyy itse liikkumaan, että voi hoitajan lähdettyä syödä loppuun ja mennä pois pöydästä, niin sitten ok.
Homma meni niin että laitoin heti ekaksi puuron kiehumaan ja kahvi tippumaan, siinä juteltiin samalla, sitten käytin aamupesuilla jos oli tarve ja autoin vaatteissa, lopuksi mummo/pappa pöytään ja katsoin että lääkkeet tuli otettua..sinne sitten jäi syömään kun lähdin. Pahaa teki aina hoputtaa ja lähteä kun asiaa olisi vanhuksilla ollut ja pitkä yksinäinen päivä monella edessä.
Käykää katsomassa niitä omia vanhuksianne vaikka kerran viikossa..se on viikon kohokohta suurimmalle osalle yksinäisistä vanhuksista.
jos vanhus kävelee ja syö omatoimisesti. Ongelma onkin se, että oamisilla ei ole tuota aikaa useinkaan viikossa käydä edes juttelemassa. Kun hoitaja ainut kontakti niin mieluusti sitä juttelisi muutakin kuin että maistuuko ruoka ja kuinka voitte.
mutta kuten moni jo sanoi, riippuu siiä mitä vanhus pystyy tekemään itse. Jos on autettava, menee vessassakin helposti enemmän kuin 15min (alapesu, ja vaatteet). Ja jos voi jäädä sitten itsekseen aamupalalle, niin ok, ehkä tuon ajan saa riittämään. Suotavaa olisi että käyntiin varattaisiin vähintään 30 min/ asiakas.
Kohtuullinen maksu kotipalvelusta on mielestäni max pitkäaikaishoidon vuorokausimaksu asiakkaalle. Mutta edellyttää sitten jo maskimaalista kotipalvelua, myös öisin ja viikonloppuisin.
Ja mitä noihin "käykää katsomassa vanhuksianne" kommentteihin tulee.. niin kukaan sivullinen ei voi tietää millaiset välit vanhuksella on ollut sukulaisiinsa ennen avun piiriin joutumista. Ei kukaan muu voi tietää miksi vanhusta ei tulla katsomaan. Taustalla voi olla näennäiskiireet, joo... mutta taustalla voi olla myös lapsena koettua laiminlyöntiä, päihteitä.. tai muuten ikävää käytöstä. Se kultainen mummu ei välttämättä ole nuorena olut niin kovin kultainen.
terv. sh ja omainen
Ja voin vannoa, että joka kerta kun hoitajat lähtee kyseisen vanhuksen luota, heillä on riittämätön ja turhautunut olo. Ihan helvetinmoista juoksemista! Säälin sekä hoitajia että vanhuksia.
T. Vanhuspuolen hoitaja
Ajatelkaapa omalle kohdalle.
Ajattelepa omalle kohdalle, jos oletkin se seuraava aamuvuorolaisen listalla ja vartoilet vielä aamupuuroa märässä vaipassa...
ja vessaankin??
En minäkään ehdi, enkä ole autettava vanhus...
Eli kyllähän aikaa on varattava, jos vanhus tarvitsee todellakin apua wc-asioinneissa, kuka sitä käskien tarpeitaan pystyy tekemään. Vanhat ihmiset on hitaita liikkeissään, ei ne hirmu vauhtia ruokaansakaan ahmi.
Voi kun olis kaikilla vanhuksilla oikeus ihmisarvoiseen elämään ja apua tarvittaessa, kamala ajatella, että liukuhihnavauhdilla toimitaan ihmisten kanssa.
Palvelu ei paljoa saa maksaa, koska eipä vanhuksilla ole suuria rahojakaan yleensä. Pienestä eläkkeestä on riitettävä moneen asiaan.
Monella pelkkä liikkuminen on niin hidasta että 15 min jo vessareissuun. Vaikka puuro kiehuisi samalla niin tiukkaa tekee. Lääkkeiden ottaminen on myös joillain hyvin hidasta.
15 min on se aika mitä on antaa ja se on järjetöntä. Itse en sitä haksanut, resurssit ovat niin surkeat että työ on laadutonta juoksemista, virheitä tulee eikä vanhuksille ehdi antaa mitään.
Jos päivän ainut ihmiskontakti on kiireinen niin ymmärtän miksi niin moni vanhus haluaa pois ja sanookin sen. Vanhana on tylsää, yksinäistä, ikätoverit kuolleet ja moni ei ole käynyt ulkona vuosiin.
Jos päivän ainut ihmiskontakti on kiireinen niin ymmärtän miksi niin moni vanhus haluaa pois ja sanookin sen. Vanhana on tylsää, yksinäistä, ikätoverit kuolleet ja moni ei ole käynyt ulkona vuosiin.
vessaan ja aamupuuron.
Periaatteessa vartti riittää, puuro kiehumaan tai puuro mukana keskuskeittiöstä, mummo sängystä ja vessaan samalla siinä jutellaan pestään ja vaatetetaan, mummo puurolautasen eteen ja lääkkeet suuhun, heippa ja puurolautanen edestä kun parin-kolmen tunnin kulutta tuodaan lounas.
Meidän pitää miettiä ollaanko me valmiita maksamaan seurustelusta? Vai pitäisikö kehittää vapaaehtoisia ystäväpalveluita jotka huolehtisivat seurustelusta.
Jos päivän ainut ihmiskontakti on kiireinen niin ymmärtän miksi niin moni vanhus haluaa pois ja sanookin sen. Vanhana on tylsää, yksinäistä, ikätoverit kuolleet ja moni ei ole käynyt ulkona vuosiin.
huutavasta resurssipulasta. Hoidettavia vanhuksia on liian vähän hoitajien määrään nähden ja kuntien määrärahat liian pienet, että resurssipula voitaisiin paikata. Myös hoitopaikkoja on aivan liian vähän ja vanhukset jonottavat tarvitsemansa tyyppistä hoitopaikkaa aivan liian pitkään.
Hoitohenkilökunta tekee arvokasta työtä, suurkiitos työpanoksestanne vanhustemme hyväksi. Kiitos!
Sitten kun ei riitä, onkin jo muunlaisten palveluiden aika. Tietenkään 15 minuutissa ei ehdi kaikkea, mutta kun palvelun tarve kasvaa, niitä 15-minuuttisia tulee myöhemmin päivällä lisää. Siinä vaiheessa, kun omaiseni luona käytiin vain kerran päivässä, 15 min oli tosiaan aivan riittävä. Hänellä oli silloin vielä paljon kontakteja ulkomaailmaan, ystävät vierailivat ja hän itsekin kävi vielä ulkona. Hön tarvitsi vain jonkun, joka katsoo, että hän varmasti ottaa lääkkeensä ja pääsee sängystä ylös.
Sitten kun hänen sairautensa eteni, hän alkoi saada enemmän palveluita, mutta kyllä edelleen 15 minuutin käynti oli usein riittävä. Olin monta kertaa hänen luonaan, kun hoitaja tuli, ja seurasin, miten näppärästi heiltä kävi esimerkiksi omaiseni iltatoimien ohjaaminen ja vuoteeseen laitto siinä vaiheessa, kun hän oli jo vaipoissa. Päiväkäynnit olivat usein vain muutaman minuutin mittaisia, jos minä olin paikalla. Silti oli hienoa tietää, että vaikka en olisi ollut siellä, joku muu olisi pitänyt omaisestani huolta.
ei millään ehdi kaikkea, jos jotain ylimääräistä on sattunut. Sanotaan vaikka että vanhus voikin jonain aamuna huonommin, mehulasi tippuu ja särkyy, tai sänky on kastunut yöllä. Asioita, joita voi tapahtua ja tapahtuu ihan varmasti melkein kenen tahansa kotona saati sitten vanhuksilla, ja jotka pitäisi hoitaa heti kuntoon (tai ainakin ehtiä arvioida tilanne ja hoitaa asiat siihen malliin että joku muu saa ne hoidettua kuntoon hetimiten), mutta aikataulut on mitoitettu sen mukaan että kaikki sujuu silloin kun mitään ylimääräistä häiriötä tule. Jos jäät aikataulussa jälkeen, muut samassa tilanteessa olevat vanhukset sitten odottelee.
Ihan älytöntä, että näinkin oleellinen hoivapalvelu on kiristetty minuuttitahtiseksi. Puhumattakaan siitä, että se seurustelu on tärkeää "hoivaamista" yksinäiselle ihmiselle. Se ei vaadi ihmeitä, ei tarvitse asua siellä palvelutalossa eikä tarvita lääkäriä sitä varten, vaan aikaa pitäisi hoitajalle olla annettuna reilummin.
Miten omatoimisesti vanhus osaa korjata aamupalan pois, onko liikkuminen asunnossa muuten sujuvaa? Eli että hän jää aamiaispöytään hoitajan poistuessa, pääseekö siitä sitten siirtymään vaivatta olohuoneeseen / takaisin vuoteeseen, ja meneekö aamiaiskamat jääkaappiin ym?