Apua, joko jätän päikkärit väliin 2v1kk ikäisellä?

Jatka sitkeästi. Jos ei tunnissa nukahda, jätä päikkärit väliin tai kokeile myöhemmin ip uudestaan jos väsynyt. Kanna iltaisin sänkyyn johdonmukaisesti puhumatta ensimmäisen kerran jälkeen (jolloin sanot, että nyt nukutaan). Vaikka sata kertaa illassa. Menee ohi. Tsemppiä.

Ehdotan että jätät unet toistaiseksi pois. Kun unillemeno helpottuu väsymyksen takia, ts. lapsi hyväksyy että nyt mennään unille, ota päikkärit pikkuhiljaa takaisin jos on tarvetta.



Meillä helpotti jo pari päiväunetonta päivää. Ongelma poistui tai pikemminkin muutti muotoaan ;-) mutta nyt lapsi siis nukahtaa helposti kun on nukkuma-aika, päivällä ja illalla.

mutta kuinka kauan se kestää. Iso ongelma on se, että olen itse raskaana ja aivan järkyttävän väsynyt, enkä jaksa kanniskella painavaa taaperoa. Toinen ongelma on hirveä eroahdistus. Lapsi pelkää, että äitikin häviää, niin kuin isä aina silloin tällöin hänen silmissään.



Kuinka monena iltana lasta on pitänyt kantaa takaisin omaan sänkyyn, että vihdoin on tajunnut jäädä sinne kerrasta?



Voisin toki koettaa jättää päikkärit pois, mutta en usko, että niitä saa sen jälkeen enää takaisin.



ap

kaksi kotihoidettua lasta, joista kumpikin jätti päikkärit pois viimeistään tuossa iässä. Nukuttaminen oli aivan kauheaa rumbaa. Kun jätin päikkärit pois, olivat alkuillasta ihan töttöröö, mutta tätä vaihetta ei kestänyt kauan. Kello 19 aikoihin nukahtivat yöunille ja nukkuivat kellon ympäri, ja samalla jäivät yöheräilyt, mitä oli aiemmin ollut. Voi sanoa, että niin kauan kun nukkuivat päikkärit, olivat ns. huonoja nukkujia, sen jälkeen ns. hyviä. Asiantuntijat saavat sanoa mitä sanovat, mutta meille tuo oli varmaankin paras ratkaisu. Tietysti äidillekin hengähdystauko päivällä tekee hyvää, mutta jos nukutat puolitoista tuntia ja lapsi nukkuu puoli tuntia ja koko ajan kuulostelet milloin herää, niin ei siinä hermo lepää. Ja klo 19 jälkeen sai itse hengähtää minkä halusi, ehti harrastaakin kotioloissa ennen kuin meni nukkumaan.

olennaista on vuorokaudessa nukuttu kokonaisunimäärä, ei se miten monessa palassa se nukutaan.



Joten jos päiväunille ei puolessa tunnissa urvahda, anna nousta ylös. Voit tehdä siitä ihan sopimuksen lapsen kanssa: jos makaa rauhassa puoli tuntia, saa nousta sitten ylös jos ei nuku. Voit vaikkapa lukea siinä vieressä lehteä ja kerrot sitten totuudenmukaisesti lapselle, kun puoli tuntia on kulunut.



Nukahtamisesta EI KANNATA TEHDÄ TAISTELUA. Pakottamisella saadaan vain aikaan se, että sängystä ja nukahtamisesta tulee entistäkin vaikeampaa.



Lapsi menee sitten illalla hiukan aikaisemmin nukkumaan, jos päikkärit jäävät väliin.



Aika useinkin kotihoidossa olevat lapset jättävät päiväunet jo parivuotiaana, minunkin molemmat lapset jättivät. Yöllä nukkuivat sitten 11-12 h, ja se riittää.



Tätä eivät kaikki oikein ymmärrä, mutta lapsetKIN ovat erilaisia ihan kuten me aikuiset: unentarve vaihtelee. Ja jos kotosalla ei ole samalla lailla hektistä ja stressaavaa kuin päiväkodissa - ja yöllä saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa - on aivan ymmärrettävää, että päiväunien tarve on toinen kuin päiväkodissa.

meilläkin meni toi vaihe ohi ja nukkui päiväunet vielä 5 vuotiaana.



Nykyisin 17v fiksu nuori mies, käy lukiota ja tykkää opiskella.

oli muutama kk sitsama rumba. Olin myös raskaana ja luulen, et osin taapero reagoi tuollatavoin tulevaan vauvaan. Nyt on unillemeno helpottanut huomattavasti. Välillä jäi päikkärit pois, mut illalla oli sit kauhea kitinä kun väsytti niin paljon. Oletteko ulkoilleet paljon, et lapsi saa energiaa pois? Sit telkkari kiinni illalla hyvissäajoin, et on aikaa rauhoittua iltaunille.

lopetti päikkärit noin kaksivuotiaana, erityisesti kotona, päiväkodissa nukkui, mutta sielläkin lopetti aika aikaisin. Satunnaisesti sitten nukkui, ja nyt viisivuotiaana nukkuu myös satunnaisesti, jos on esim. valvonut myöhään.



Vastineeksi nukkui pitkään 12 h yössä.



Aivan turha nukuttaa ketään kolema tuntia. Hulluksihan siinä tulee, äiti ja lapsi.

Kai rauhoitat lapsen ensin?



Kyllästyin todella taisteluun. Otin keinutuolin käyttöön, kiedoin löysästi peiton ympärille, silitin hiuksia ja rauhallista keinumista, ei mennyt kauaa kun nukahti.

tarvii nukuttaa niin jätä pois. Ottakaa mieluummin asenteella lepohetki, satukirja ja äidille kahvikupillinen ja jatkakaa touhuja jos ei tuossa ole sammahtanut. Turhaa taistella tuntitolkulla päikyistä.

Tämä on niitä asioita, minkä tiimoilta on kauhean helppo huudella, jos asiat itsellä ovat sujuneet kitkatta tai edes vain kohtuullisella kitkalla. Minäkin tiedän, miten hirveän tärkeät lapsen kehitykselle ne päikkärit ovat, mutta kun lasta nukuttaa vuorokaudessa vaikka neljä tuntia, niin siinä neljässä tunnissa ainakaan ei varmaan monta uutta hermoyhteyttä päässä synny, on niin "virikkeellistä ja lokoisaa" maata sängyssä, jos mieli palaa muualle eikä vaan nukuta. Ihan sama kuin minä voisin huudella, että mitä kumman ongelmia vauvan imetyksessä voi olla, hohhoo, kaikilla äideillähän maitoa tulee että tursuaa ja vauvat osaavat luonnostaan oikean imuotteen jne. jne. Vaikka omat imetykseni olivat iisejä, eivät ne kaikilla ole! Eli järki käteen. Meitä ihmisiä ei tehtaassa valmisteta yhdestä muotista!

lapsi lopetti alle 2 vuotiaana päiväunet. Ihan turhaa nukuttaa sitä lasta tuntikaupalla. Jos nukahtaa kohtuuhelposti niin on väsynyt, jos ei niin ei.

mä en vanhgemmilta lapsilta enä muista, mutta ainakin neljä nuorimmaista jättäneet päiväunet 2 vuoden iässä. tosin sen nuorimman ( 1v. 9kk) kans on juuri tuo vaihe menossa. Joskus ei enää nuku, eikä ole rikki mennyt. Nukkuu sitten yöllä kunnon unet. Riippuu tosi paljo päivästä, miten päiväunia nukutaan. Nyt juuri 4-vuotias nukkuu, kun ollut aamusta asti ulkona. Kaikki ollut kotihoidossa, joten nukuttu on silloin kun väsyttää.

en tarkituksella lukenu muiden viestejä, mut josssainvaiheessahan tuo tulee etee. kohtuutonta lapselle yrittää nukuttaa 3h! itse olen sanonut lapselle, et nukkua ei tarvitse mut pitää levätä 30min tai tunti riippuen lapsen iästä. eihän kukaan väkisin nuku. vaadi et pysyy sängyssä määrätyn ajan, ja pois pääsee kun tulet sanomaan. levon ei tarvitse olla unta.

Meillä poika jätti päiväunet kun täytti 2v ja sen jälkeen on nukkunut päivällä vain sairaana.

Poika on tullut isäänsä ja on todella vähäuninen ollut aina.

Ja päivisin on aina ollut energinen ja iloinen eli ei kiukuttele turhia jos vaan saa ruuan ajallaan.

Ruoka on siis unta tärkeämpää ;)

Yöunet 2v. oli n. 21/22-8/9.

Tyttö taas nukkui päiväunet 4,5v asti ja pari tuntia posotti ja silti nukkui 12h yöunet.

Eli tytär on äitiinsä tullut...oikea unipossu.

Mulla ei taida sitten olla mitään auktoriteettiä tuohon lapseen tai sitten se on tavallista eloisampi. Mulle sopisi vallan mainiosti se, että köllöttelee rauhassa puoli tuntia ja sitten voi nousta, mutta kun se lapsi vääntää ja kääntää ja pälättää, heittelee unileluja, tekee kuperkeikkoja ja lähinnä nauraa kielloille ja jos poistun viereltä, se lähtee sängystä pois. Olenkin miettinyt, että voisiko lasta vain pitää paikoillaan... Eli miten olette saaneet kaksivuotiaan pysymään hiljaa paikallaan?



Mua ihmetyttää kovasti tämän ongelman nopea ilmaantuminen. Kun ihan pienessä ajassa vähensi vuorokauden unimääränsä 13 tunnista 10-11 tuntiin. Lasta myös monesti väsyttää selvästi, silmät vain lupsuvat kiinni, mutta silti jaksaa touhuta sängyssään helposti puoli tuntia. Sekään ei ole toiminut, että ollaan menty kokeilemaan unia ennen normaalia aikaa. Eli voiko unen tarve vähentyä yhtäkkiä?



Neuvolassa vain sanottiin, että ei saa jättää päikkäreitä pois, muttei annettu mitään käytännön vinkkejä :/



ap

vastasin tuolla ylempänä jo, mutta lisään nyt vielä.



Voi olla vaihe ja voi olla unentarpeen väheneminen. Voi olla, että kohta nukkuu taas enemmän. Mun ainoa neuvo on, että älkää nyt kuluttako kolmea tuntia päivästänne nukuttamiseen.



Meillä siis lopetettiin päikkärit aikaisin (noin 2 v) ja lapsi oli varsinainen sängyssä sählääjä. Meillä on saanut puuhata ja ähistä ja pyöriä sängyssä sekä "päivälevolla" ja iltaisin nukkumaan mennessä. Nuorempana (2-4 vuotta) nukahtaminen kesti iltaisin tunninkin tai puolitoista, mutta emme välittäneet, kävimme välillä rauhoittamassa ja välillä komentamassa. Mutta varsinaisen iltanukuttamisenkin lopetimme aika varhain, koska se ei mielestäni auttanut lasta nukahtamaan ja vanhempien hermot alkoivat kiristyä. Lapsi ei siis itkenyt eikä tullut pois sängystä, ainoastan sähelsi ja puuhasi omiaan.



Mutta nukkui siis vastineeksi pitkät yöunet, eli unen määrästä en ole koskaan ollut huolissani.



Ajattelin, että lapsi nyt on tuollainen, että nukahtaminen ei ole helppoa. Ja että olemme kaikki erilaisia. Hän on muutenkin aktiivinen. Nyt 5-vuotiaana nukahtaa jo helposti.