Voinko jättää mieheni, vaikka olen raskaana? Hän on "viikonloppuisä" ydinperheessä :(

Vedättää sinua. Hän on narsisti. Voit hyvin jättää hänet, melkeimpä parempi kun teet sen.Hän ei ajattele kuin itseään ja te olette vain pelkkä pakollinen rasite hänen elämässään.

Vastaajalle nro 8 sanoisin, että ei tämä äiti varmaan halua vieraita hoitamaan lapsiaan, kun ovat kuitenkin jo hoidossa/koulussa äidin työpäivän ajan, vaan kaipaa nimenomaan sitä isää lapsille ja itselleenkin kumppania arkeen. Sitä ei mikään anoppi tai hoitaja korvaa.



Mikä tuohon nyt sitten avuksi? Minä ehkä kysyisin mieheltä, että haluaako hän tosiaankin olla samanlainen isä, kuin millainen hänen isänsä oli, että riittikö se. Erolla uhkaileminen on tosi ikävää, sitä en tekisi kuin äärimmäisessä hädässä ja silloin pitää olla valmis toteuttamaan uhkauksensa... Sä olet yrittänyt asiasta puhua, yritä vielä ja painokkaammin. Tee käytännöllisiä vaatimuksia (esim. "haluan, että sinä hoidat lasten iltatoimet maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin"). Ilmeisesti miehesi ei ole tarvinnut arkiaskareita juurikaan kotona hoitaa, joten sun täytyy ensin ne rutiinit käydä hänen kanssaan lävitse (klo 19.30 lasten iltatoimet alkavat ja sisältävät nämä ja nämä asiat ja hammasharjat löytyy täältä jne jne). Voisiko tässä olla jotain ideaa?

Tee käytännöllisiä vaatimuksia (esim. "haluan, että sinä hoidat lasten iltatoimet maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin"). Ilmeisesti miehesi ei ole tarvinnut arkiaskareita juurikaan kotona hoitaa, joten sun täytyy ensin ne rutiinit käydä hänen kanssaan lävitse (klo 19.30 lasten iltatoimet alkavat ja sisältävät nämä ja nämä asiat ja hammasharjat löytyy täältä jne jne). Voisiko tässä olla jotain ideaa?

samassa tilanteessa osittain ap:n kanssa ja mietin, onko se sitten naisen osa OPETTAA miehelle näitä perusasioita, jotka käsittääkseni vastuuntuntoisten miesten perheissä tulee kuin itsestään? omalla kohdallani uskon että tämän opetustuokion jälkeen homma toimisi maksimissaan viikon...miehelle tulis äkkiä tärkeempää menoa ja rutiinit jäis. sorry, ei taida mitään olla tehtävissä...

mika on se perimmainen ongelma? Mihin asiaan haluat muutosta?

Toivon muutosta siihen, ettei miehen asenne tuntuisi siltä, kuin että kotona oleminen olisi hänelle jokin rangaistus.



Lapsilla on jatkuvasti ikävä isää ja minä olen se, joka ottaa lasten kiukun vastaan ja lohduttaa isänikävässä silloin, kun mies itse on harrastamassa ja töissä.



Jos olen saanut miehen järjestämään vapaapäivän, jossain vaiheessa kuulen hänen puhuvan puhelimessa ja lupaavan lähtevänsä hoitamaan jonkun asian. Perusteluna minulle, että "eihän meillä ole tänään mitään muutakaan menoa".



Lapset jäävät taas itkemään minulle, kun isä lähtee.



Kaipaisin todellista arjen jakamista ja pientä huomiointia. Nyt olen tosiaan raskaana ja usein pyytänyt, että mies voisi vähän hieroa selkääni. Ei onnistu. Olen nyt 8. kuulla ja yhden kerran mies on hieronut noin 10 minuuttia. Ostaa kyllä minulle kalliita lahjoja, mutta aikaansa ja läsnäoloaan hän ei kotiin uhraa :(

Toinen mitä voisit kokeilla, on lähteä yksin vaikk 2 viikoksi pois ja mies vastuuseen askartelusta jä päiväunien nukkumisesta.



Jos ei sen jälkeen huomaa mitään epäkohtia teidän perheenne työnjaossa, niin lähde.



Hienointa tietysti olisi, jos pystyisit jättämään lapset miehelle. Hoitakoon hän jos sen niin helpoksi kuvittelee

Ja sitten menet kahdeksi viikoksi mummolle tai kaverillesi asumaan. Yhdessä sitten seuraatte, miten isä selviää. Kun hän on kaksi viikkoa pärjännyt yksin lasten kanssa, niin palaat tuoden jonkin sampanjaa ja ruusuja -lahjan onnistuneesta isyydestä ja paljastat juonen.



Tuolloin hän varmaan tajuaa, mitä on olla isä.

Mies on hoidattanut lapset anopilla ja sisaruksillaan ja saanut valtavasti ihailua siitä, miten hieno isä hän on, kun yksin lapsetkin hoitaa sillä aikaa, kun äiti itsekkäästi reissaa viikonlopun.



Oli siis ehkä kolme tuntia viikonlopun aikana lasten kanssa. Anoppi siivosi asunnon ja teki ruoat. Miehen osaksi jäi taas ne hauskat hoplop-reissut.



Jos mies ei saa lapsenvahtia, lapset joutuvat istumaan pullien ja pillimehujen kanssa tuntikausia autossa, kun ajelee asioillaan ja harrastuksissaan.

Kaikkea kun ei voi saada....

oisko tarpeen viettää aikaa kahdestaan niin löydät ne hyvätkin puolet.pariterapia tai perheneuvolakin vois olla ihan jees.

Miehen mielestä se oli turhaa, koska häntä se ei kuulemma hyödyttänyt. Sanoi kuitenkin, ettei hukkaan mennyt "jos minulle tuli parempi olo".



Tuntuu, että mies ei näe tarvetta muuttaa käytöstään, vaan uskoo, että vika on omassa päässäni. Tuon mallin mies on kyllä saanut kotoaan. Hänen isänsä työskenteli politiikassa ja oli AINA pois kotoa. Äitinsä oli kotirouva.



Tämä tilanne on äärimmäisen surullinen. Olen elänyt miehen kanssa jo yli 10 vuotta tätä "sitten kun" -elämää ja nyt hiljattain tajunnut, ettei se koskaan muutu.



ap

eli miestä, mutta omaa asennettasi voit muuttaa, siihen sinulla on valta.



Jos haluat pysyä miehen kanssa yhdessä, niin järjestä elämäsi mukavammaksi. Pyydä anoppia hoitoavuksi (auttaa varmaan sinuakin jos kerran auttaa miestäsikin) tai palkkaa joku vakituinen satunnaishoitaja siksi aikaa kun itse lepäät/harrastat/tapaat ystäviäsi tms. Ja ulkoista siivous siivousfirmalle. Jos mies valittaa rahanmenoa, niin sanot, että jos 2 aikuisa hoitaisi hommat niin fine, nyt kun vaan yksi hoitaa, niin se yksi päättää tehdä näin.