Avioero, lapsi 10kk. Miten tapaamisoikeudet isälle?

Jos lapsesi näkee isäänsä yks kaks vain joka toinen vkl vaarana on tosiaan se, että hän saa kammon, kun tapaa puoliksi vierasta ihmistä sitten kokonaisen viikonlopun ajan. Ja sitten taas hänet " hylätään" isän toimesta kahdeksi viikoksi. Tuon ikäisen kanssa kun ei oikein puhelimitsekaan voi pitää yhteyttä.

Miten olisi nykyisin niin yleinen joka toinen vkl pe-ma ja lisäksi viikolla ke-to? Lomat puoliksi ja joka toinen joulu jne. Ja tietysti voit antaa lapsen tavata isäänsä niin usein kuin vain haluavat tavata toisiaan. Varsinkin vanhempana, kun lapsesi osaa itse jo ilmaista ikäväänsä ja haluaan tavata.

En usko, että lapsi kokisi tätä tapaamisjärjestelyä pompotteluna. Hänhän on nyt tottunut tapaamaan isäänsä usein kotona. Nyt hän tapaisi isää usein isän luona. Ja kyllähän mummoloissa yms. käydään usein ilman, että lapsi kokee sitä paikasta toiseen pompotteluna



Saat varmasti aikanaan aikuisen lapsesi kunnioituksen, kun et ole käyttänyt lastasi riidan välikappaleena ja kostanut asioita lapselle, vaikka luulisit kostavasi isälle panttaamalla tapaamisia.



Toivottavasti tästä mielipiteestäni heräsi joitakin ajatuksia, jotka auttavat sinua, ja varsinkin pikkuista ja hänen elämäänsä, eteenpäin!

että en usko, että kovin pitkä ero kummastakaan vanhemmasta on hyväksi. Eli vaikka olisi pitkä kesäloma tms. se kannattaa jakaa osiin. Viikko-kaksi pienenä, isompana ehkä jo kolme viikkoa putkeen. Voihan näitä kolmen viikon putkia sitten olla pari kesässä. Lapsen mukaan.

Muistan sen kesän kun esikoinen oli reilun vuoden ja miehellä oli useampia viikon mittaisia työmatkoja - joka ikinen kerta työmatkalta tullessa isi oli lapselle ihan vieras ihminen ja tutustuminen aloitettiin alusta!





Jos ero on ollut kovin riitaisia, niin voi olla vaikeaa sopia asioista, mutta kannattaisiko yrittää edes lapsen takia.



Minä nimittäin uskon, että tuossa iässä lapselle olisi parasta, jos hän saisi nähdä molempia vanhempiaan lähes päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa. Toisaalta lyhytkin aika riittää pitämään muistia yllä. Olen myöskin sitä mieltä, että noin pienelle ei ole hyväksi kahden kodin välissä asuminen.



Asutteko lähekkäin? Olisiko mahdollista, että lapsi olisi vaikka joka toinen päivä muutaman tunnin isän luona ja sitten vaikka viikonloppuisin toisen päivän kokonaan? Yöt nukkuisi kuitenkin pääsääntöisesti yhdessä paikassa.



Sitten kun lapsi kasvaa isommaksi ja muistikin on pitempi, voitaisiin minusta siirtyä enemmän " normaaleihin" tapaamisiin, joissa lapsi viettäisi öitä molemmissa kodeissa. Lapsen edun kannalta olisi paras, että hän saisi viettää riittävästi aikaa molempien vanhempiensa kanssa - edellytys on tietysti se, että molemmilla vanhemmilla on motivaatio kunnossa ja halu muodostaa läheinen suhde lapseen ja vastata tämän kasvatuksesta.

paitsi että en usko, että lapsi unohtaa tosi nopeasti - meilläkin mies oli ja on väh. viikon kerrallaan joka kk työmatkoilla, eikä meillä ole sellaista ongelmaa ollut, että lapsi olisi isänsä unohtanut.



Mutta siinä olen samaa mieltä, että lapselle parasta olisi, jos voisitte sopia asioista niin, että lapsi ja isä näkisivät tosiaan usein - sen ei tarvitsisi siis olla joka kerta yökyläilyjä yms. noin pienen kyseessä ollessa, vaan isä vaan hakisi (tai sinä veisit) lapsen illaksi ulkoilemaan, leikkimään jne. parinakin iltana viikossa ja viikonloppuina sitten koko päivä tms.



Kokemusta minulla ei ole, en ole avioerolapsi enkä itse eronnut. Mutta en kannattaisi vuoroviikkoasumista noin pienen kohdalla. Isompana, varsinkin, jos lapsi itse haluaa ja vanhemmat asuvat tarpeeksi lähekkäin, se lienee varsin hyväkin ratkaisu. Ja isompana tosiaan muutenkin tapaamisaikoja kannattaa muotoilla sellaisiksi, että ne sopivat kaikille osapuolille aina tilanteen mukaan.



Yksi työkaverini on saanut mielestäni aika hienosti asian hoidettua, tai ainakin kaikki osapuolet heillä ovat tyytyväisiä: äiti on lähihuoltaja ja isä etä. Isä jakee lapset joka viikko yhtenä arki-iltana luokseen - menevät kirjastoon tai ulos puistoon tms. Joka toinen viikko lapset (ikää nyt 3 ja 6 v) ovat tämän iltatapaamisen lisäksi yhden illan ja arkiyön isällä, joka toinen viikko la-su. Jouluna lapset ovat vuorovuosina aaton toisella ja joulupäivän toisella, lomat puolitetaan mahdollisuuksien mukaan. Tämä on mennyt tosin noin hienosti, koska kumpikin vanhempi on valmis joustamaan - riitaisassa tilanteessa se ei välttämättä onnistu yhtä hyvin.



Toivottavasti saatte asian sovittua ja lohdutukseksi, että monasti aika auttaa ja kaunaisampikin vanhempi tajuaa jossain vaiheessa lapsen parhaan. Sinua kehotan olemaan joustava, mutta samalla pitämään lapsesi parhaan edun mielessäsi - 10 kk vanha tarvitsee kumpaakin vanhempaansa, mutta hän ei tarvitse riitoja eikä epävarmaa elämää.

Oli hyvä saada ehdotuksia ja palautetta - itse tässä tilanteessa ei meinaa osata ajatella järkevästi...



Isä asuu ainakin tällä hetkellä eri kaupungissa, siksi ei ole kovin helppoa järjestää tapaamisia viikolle. Olisin kyllä siihen oikein suostuvainen, että isä tulee tapaamaan lastaan ja vie häntä ulkoilemaan yms. (ei kyllä tehty tuollaista yhdessä ollessamme, että saa nähdä tekisikö jatkossakaan...). Saisin itsekin vapaata.



Tosiaan tällä hetkellä emme voi tehdä niinkään, että lapsi olis joka toinen viikonloppu isällään - mutta myöhemmin sitten. Täytyy vain nyt sovitella asiat niin miten lapselle on paras.



Toivon todella, että lapsi ei isäänsä unohda enkä missään nimessä halua erottaa heitä (itse tämän kokeneena tiedän, miten paljosta hän jäisi paitsi ilman hyvää ja läheistä suhdetta isään). Oikeestaan kaikki on siis kiinni nyt isästä itsestään, minkä verran hän haluaa osallistua.



Kunpa tämä koko ero oltais voitu välttää... :(