Motivaatiopuheita painonpudottajan surkeaan fiilikseen
Olen yrittänyt olla sitkeä ja säntillinen, pudottaa painoa järkevästi (laadukas ruokaa rasvoineen ja proteiineineen + kalorit n. 1000 tienoilla + kulutus n. 300-500 kCal pvässä). Takana 5 viikkoa ja tulosta tulee tuskastuttavan hitaasti. Oikeastaan tuntuu ettei yhtään, koska samat housut puristaa kuin 5 vk sitten ja tämä parin kilon pudotuskin tuntuu menevän ihan normaaliin heittelyyn.
Nyt se iski, totaalinen motivaation puutostila. Olen kieltäytynyt herkuista, en mitenkään kurjuutta kärsimällä vaan kun ei ole tehnyt mieli ja kieltäytyminen on tuonut suloisen onnistumisen tunteen vrt. entiseen, kun esim. töissä kahvitauolla söin niin paljon niin nopeasti kuin ehdin, ettei kukaan vaan ehdi näkemään! Siis eihän sellaisesta edes nauti, "vieläkö ehdin yhden suklaakonvehdin syödä ennen kuin joku avaa oven", ja nielen suurinpiirtein pureksimatta... Onneksi firmat muistavat aika harvoin meitä näillä herkkulahjuksilla! =D Sellaisesta olen oppinut eroon.
Ylipainoa ei ole kamalasti, BMI on 25, joten ylimääräistä kuitenkin on.
Järjellä tiedän, että nykyinen meininkini on oikea tie laihtumiseen, eihän nämä kilot nopeasti ole tulleetkaan. Mutta jotain motivaatiobuusteria ihminen kaipaisi; jostain löystyisi vaatteet, joku päivä paino olisikin pompsahtanut henkilökohtaisen haamurajani alle, jotain. Nyt vaan turhauttaa.
Ja mitä äsken sattui? Mässäsin. Enkä edes paljon, vain siivun pitkoa ja 5 palaa suklaalevystä, mutta tuli tosi kenkku olo. Ihan typerää, että ruoka on nyt saanut näin suuren merkityksen elämässäni. Pienikin herkkuhetki tuo näin vahvan epäonnistumisen tunteen ja tekisi mieli suurinpiirtein piiskata itseään.
Milloin laihduttamisesta tuli rakettitiedettä???
Kommentit (12)
syödä liian vähän. TUo kalorimäärä tuntuu aivan liian pieneltä.
Harrastatko muuten liikuntaa? Se buustaa aineenvaihduntaa ja tehostaa laihtumista.
Jos painosi laskee keskimäärin edes 300 g viikossa niin tahti on ihan ok. Itse laihdutin 64 kilosta 53 kiloon hyvin hitaasti vuoden aikana niin että vain vähensin herkkuja ja alkoholia, en luopunut mistään. Onnistuu, mutta vaatii kärsivällisyyttä, koska esim. kuukauden painonpudotuksen voi punnituspäivän nesteturvotus kuitata pois ja näyttää että onkin lihonut eikä laihtunut.
Mutta jos sinua oikeasti turhauttaa kauheasti tuo hidas painonpudotus niin onhan sitä sallittua käyttää nopeampiakin keinoja, monelle ne toimivat hyvänä motivaationa jos pitää vaikka parin viikon tiukan kuurin jolla paino selvästi laskee ja sen jälkeen palaa maltillisemmalle linjalle. Erilaiset VLCD kuurit on aika tavallisia startteja niille joita turhauttaa kun tulosta ei ala heti tulla.
Vaikka kuinka joku laskisi matemaattiset faktat sille, että näillä kalorimäärillä laihdut, niin suurin osa on psykologiaa. Minulla on niin paljon painoa, että projektiin menee taatusti 2 vuotta. 1oo viikkoa ainakin!
Koita ajatella, että se 2kg on 4 pakettia voita. Et varmasti halua syödä niitä takaisin, ethän?
Syö yhtenä päivänä hiukan jotakin hyvää, nauti lämpimistä voimleivitä tai pizzaviipaleesta. Käy kaverin kanssa ulkona syömässä. Ja jatka taas sitten.
Mä olen ties miten monta viikkoa yrittänyt samoista lukemista saada painoa edes vähän alas. Herkut pannaan, mutta pakko niitä on jonkun verran syödä kun on juhlia ja muista sosiaalisia tapahtumia. Käyn melkein joka päivä lenkillä, kävelyllä, jumppaan. Menen nälkäisenä nukkumaan harva se yö. Ei mitään vitun vaikutusta. Saatana, oikeesti. Anteeksi kiroilu, mutta ottaa niin aivoon! Kohta otan jonkin pussikeittokuurin avuksi.
syödä liian vähän. TUo kalorimäärä tuntuu aivan liian pieneltä. Harrastatko muuten liikuntaa? Se buustaa aineenvaihduntaa ja tehostaa laihtumista.
tarkoitin siis että kulutus 300-500 kCal liikunnalla. Ei mitään hikiliikuntaa, mutta reipas tunnin kävely joka päivä.
Kalorimäärä on tosiaan melko pieni (ei silti tunnu itseästäni kituuttamiselta enkä ole nälässä) ja voin jotenkin ymmärtää, jos alussa takkua (se paljon puhuttu säästöliekki), mutta eikö silti looginen kaava ole, että tarpeeksi pitkään kestänyt kalorivaje = laihtuminen?
Ap
Jos painosi laskee keskimäärin edes 300 g viikossa niin tahti on ihan ok. Itse laihdutin 64 kilosta 53 kiloon hyvin hitaasti vuoden aikana niin että vain vähensin herkkuja ja alkoholia, en luopunut mistään. Onnistuu, mutta vaatii kärsivällisyyttä, koska esim. kuukauden painonpudotuksen voi punnituspäivän nesteturvotus kuitata pois ja näyttää että onkin lihonut eikä laihtunut. Mutta jos sinua oikeasti turhauttaa kauheasti tuo hidas painonpudotus niin onhan sitä sallittua käyttää nopeampiakin keinoja, monelle ne toimivat hyvänä motivaationa jos pitää vaikka parin viikon tiukan kuurin jolla paino selvästi laskee ja sen jälkeen palaa maltillisemmalle linjalle. Erilaiset VLCD kuurit on aika tavallisia startteja niille joita turhauttaa kun tulosta ei ala heti tulla.
onhan se tulosta se pieniki tulos. Tätä olen nyt 5 viikkoa jaksanut itselleni mantran tavoin muistuttaa. Mutta nyt tuli se hetki, kun kaipasinkin näitä muiden kommentteja, joten kiitos. =)
Kaikki kunnia VLCD-dieettaajille, mutta mulle ruoan maku on niin tärkeää, että ei vaan pysty.
Ap
ja tosiaan mennyt nälkäisenä nukkumaan. Paino ei vaan putoa, minullakin bmi 25.
Vaikka kuinka joku laskisi matemaattiset faktat sille, että näillä kalorimäärillä laihdut, niin suurin osa on psykologiaa. Minulla on niin paljon painoa, että projektiin menee taatusti 2 vuotta. 1oo viikkoa ainakin! Koita ajatella, että se 2kg on 4 pakettia voita. Et varmasti halua syödä niitä takaisin, ethän? Syö yhtenä päivänä hiukan jotakin hyvää, nauti lämpimistä voimleivitä tai pizzaviipaleesta. Käy kaverin kanssa ulkona syömässä. Ja jatka taas sitten.
Haluaisinkin nauttia jostain hyvästä, siis muutenkin kuin maun vuoksi, vaan haluaisin osata ottaa sen rennosti. Mutta näköjään jo tuo tämän aamuinen "mässäily" (hah) toi jo niin pahan epäonnistumisen tunteen, muutenkin ruoka, laihdutus, miinuskalorit, epäonnistuminen, tavoitteet yms. pyörivät jo niin vahvasti mielessä että en tiedä pitäisikö jättää laihduttamatta ja kaloreita laskematta (on muuten melko addiktoivaa!), vai mitä pitäisi tehdä, että pääsisi eroon tästä ajattelutavasta.
Kun tiedän, etten kuitenkaan koko ikääni merkitse kaloreita ja tiedän, että pääosin osaan syödä laadukasta ja sopivia määriä. Vaikka painon putoaminen ei siitä merkkinä olekaan, mrrrh...
Ap
Kalorimäärä on tosiaan melko pieni (ei silti tunnu itseästäni kituuttamiselta enkä ole nälässä) ja voin jotenkin ymmärtää, jos alussa takkua (se paljon puhuttu säästöliekki), mutta eikö silti looginen kaava ole, että tarpeeksi pitkään kestänyt kalorivaje = laihtuminen?
Ap
Nuo on ihan höpöä nuo syöt liian vähän jutut. Säästöliekki lähinnä huonontaa laihduttamisen hyötysuhdetta eli et laihdu ihan niin paljon kuin kaloreista nipistämäsi määrän mukaan voisi olettaa koska kulutuksesi hieman vähenee esim. ei-tahdonalaisen liikehdinnän vähenemisen takia. Mutta säästöliekki ei estä laihtumista, ja jos nykyisellä kalorimäärällä ei yhtään laihdu, niin todellakaan kaloreita ei pidä lisätä vaan vähentää hieman. Tietysti pitkällä tähtäimellä, varsinkaan normipainoisella ei voi muutamasta viikosta päätellä mitään koska painonpudotus on hidasta ja luontainen nestevaihtelu peittää pienen oikean laihtumisenkin helposti alleen.
Mä olen ties miten monta viikkoa yrittänyt samoista lukemista saada painoa edes vähän alas. Herkut pannaan, mutta pakko niitä on jonkun verran syödä kun on juhlia ja muista sosiaalisia tapahtumia. Käyn melkein joka päivä lenkillä, kävelyllä, jumppaan. Menen nälkäisenä nukkumaan harva se yö. Ei mitään vitun vaikutusta. Saatana, oikeesti. Anteeksi kiroilu, mutta ottaa niin aivoon! Kohta otan jonkin pussikeittokuurin avuksi.
Sekin on ihan hullua, että kun "pitää" syödä jotain hyvää just jossain juhlatilaisuudessa, niin tasan tietää, että ne mahtuvat päivän kaloreihin, mutta silti ahdistaa. En niinkään pelkää mitään syömishäiriötä iskeväksi, mutta se piinaavaa ajatus, että "ei tuu tulosta, ei tuu tulosta".
Ap
Kalorimäärä on tosiaan melko pieni (ei silti tunnu itseästäni kituuttamiselta enkä ole nälässä) ja voin jotenkin ymmärtää, jos alussa takkua (se paljon puhuttu säästöliekki), mutta eikö silti looginen kaava ole, että tarpeeksi pitkään kestänyt kalorivaje = laihtuminen? Ap
Nuo on ihan höpöä nuo syöt liian vähän jutut. Säästöliekki lähinnä huonontaa laihduttamisen hyötysuhdetta eli et laihdu ihan niin paljon kuin kaloreista nipistämäsi määrän mukaan voisi olettaa koska kulutuksesi hieman vähenee esim. ei-tahdonalaisen liikehdinnän vähenemisen takia. Mutta säästöliekki ei estä laihtumista, ja jos nykyisellä kalorimäärällä ei yhtään laihdu, niin todellakaan kaloreita ei pidä lisätä vaan vähentää hieman. Tietysti pitkällä tähtäimellä, varsinkaan normipainoisella ei voi muutamasta viikosta päätellä mitään koska painonpudotus on hidasta ja luontainen nestevaihtelu peittää pienen oikean laihtumisenkin helposti alleen.
itsestäkin tuo säästöliekki-teoria tuntuu vähän hullulta tässä omassa tilanteessani. Kun ei kuitenkaan missään paastorajoissa olla edes.
Ap
Ilmiselvästi teen siis jotain väärin, koska vaikka joka päivä ei menekään noin suurella vajeella, mutta kuitenkin viikkotasolla vaje on suuri.