Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apua vauvakuumeeseen (tai miehen kuumeettomuuteen)?

Vierailija
18.04.2012 |

Olen nyt pari vuotta tuskaillut pahan vauvakuumeen kanssa. Itken joka kerta kun luen kavereiden vauva-päivityksiä fb:sta. Välillä on parempia päiviä ja jopa viikkoja, mutta sitten tulee taas päivä jolloin en saa mitään tehdyksi, kun jään tuijottamaan pihalla leikkiviä lapsia tai uppoudun lukemaan sormiruokailusta.



Aviomieheni kanssa ollaan puhuttu kuumeilustani ja kaikesta mahdollisesta perhevapaista aina kouluvalintoihin, mutta... mieheni haluaa vielä odottaa. Hän ei koe olevansa valmis, odottaa ehkäpä jonkinlaista vauvakuumetta itselleenkin. Tuleeko miehille edes sellaista?



Tietenkin toivoisin, että lapsen saanti olisi olisi hänellekin ihana ja odotettu asia, mutta en vain jaksaisi odottaa. Tuntuu kuin jokainen päivä ilman lasta on merkityksetöntä ja hukkaan heitettyä aikaa. Viime vkonloppuna sorruin jopa uhkailuun, jota nyt kadun, ja sanoin että jos 30-vuotispäivääni mennessä (olen 27) emme ole aloittanut yrittämistä, etsin miehen joka haluaa minun olevan onnellinen.



Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?

Yhteisiä vuosia meillä on takana 7 ja liitto on muuten onnellinen. Mies on myös 27 vuotias.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain tästä kyllä hyvän vinkin itselleni, kiitos!

t: ei ap, mutta samassa tilanteessa oleva

Itse asetin miehelle aivan kylmän rauhallisesti päivämäärärajan, johon asti hän voi asiaa miettiä ja jonka aikana minä en puhunut asiasta mitään. Tuona 6kk aikana meillä ei ollut yhtään vauvalehteä kotona, en nyyhkinyt ja surkutellut miehen läsnä ollessa. Elimme ns. tavallista elämää.

Kun tuo 6kk meni täyteen, annoin miehelleni kirjoittamani kirjeen. Siinä kerroin, että en itsekään koe olevani VALMIS äiti, koska meillä ei ole lasta. Että uskon meidän kummankin kasvavan vanhemmuuteen ja vastuuseen sen syntyvän lapsen myötä, ettei kukaan voi olla valmis sellaiseen, mistä ei tiedä. Että tuntematon pelottaa ja se on luonnollista. Että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta onko muutos aina negatiivista. Jne. Pitkän kirjeen kirjoitin ja lopuksi kerroin, että haluan juuri hänet lasteni isäksi ja sydämestäni toivon voivani olla hänen lastensa äiti.

Seuraavalla viikolla aloitettiin vauvan yrittäminen... Tästä on nyt 9 vuotta ja 2 lasta. Vasta nyt miehelleni tuli ensimmäisen kerran spontaani vauvakuume :) Nyt pitäisi iltatähteä sitten hommata...

Vierailija
2/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

..niinhän tämän sivuston lierot kierot muijat tekevät?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä kuumeiltu "vasta" reilu vuosi, mutta tuntuu ikuisuudelta. Olen jopa netistä tilannut vauvan vaatteita (jepjep), joista mies varmaan ahdistuu entistä enemmän.



Hän on sitä mieltä, että 9 vuoden päästä viimeistään (eli kun hedelmällisyys on laskenut kuin lehmän häntä) aletaan yrittämään...

Vierailija
4/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja juuri tätä pelkään

Että pitkin hampain loputtomien neuvottelujen tuloksena mies suostui. Mut parisuhde kärsi tästä ristiriidasta niin paljon, että ajauduimme eroamaan vauvan synyttyä. Ei erityisen inspiroiva tarina...

En haluaisi painostaa ja riidellä, mutta jos en painosta ollenkaan mies voi varmasti odottaa vaikka 10 vuotta. Miten löytää se kultainen keskitie?

Vastaavanlaisessa tilanteessa istuimme alas ja sanoin miehelle, etten voisi odottaa loputtomiin hänen suostumistaan, se oli kuin löysässä hirressä roikkumista. Kerroin hänelle tarvitsevani selkeän päivämäärän, jolloin meillä voisi alkaa yritys.

Kuulostaa teoriassa todella hyvältä, sillä juuri tämä roikuttaminen tuntuu pahimmalta. Jos olisi joku selkeä päivä, voisi suunnitella ja elää sitä päivää odottaen. Mutta kuinka tämä sitten onnistuisi käytännössä, ettei käy niin kuin ysillä... ap

Niin. Eihän mistään ole mitään takeita. Vauva-aika voi olla todellakin rankkaa ja mitä paremmassa kunnossa parisuhde on ennen vauva-aikaa, sen parempi. Ja mitä sitoutuneemmin molemmat vauvaan suhtautuu, sen parempi. Toki näin.

Kysele mieheltäsi minkälainen aikataulu olisi hänestä hyvä. Kysy mitä hän odottaa: spontaania vauvakuumetta? Tiettyä taloudellista tilannetta? Tiettyä asemaa työpaikalla? Haluaako hän matkustaa vielä jonnekin ennen lasta? Yritä saada jotain konkreettista irti, minkä pohjalta voitte sopia jonkin päivämäärän. Se päivämäärä on kuitenkin hyvä saada, muuten riudut vaan ja se jatkuva jankkaaminen rasittaa suhdettanne.

Muistuta häntä, että keskimäärin esikoista yritetään noin vuosi. Siihen vielä yhdeksän kuukauden odotus päälle. Siinä tulee jo helposti vajaa pari vuotta lisäaikaa kypsyä vanhemmuuteen.

Itse en tiedä muuten kovinkaan montaa alle kolmekymppistä tai edes kolmekymppistä miestä, jolle olisi iskenyt spontaani vauvakuume. Yleensä ne miehet ovat olleet lähemmäs nelikymppisiä. Varsinkin esikoisten kohdalla tuo tuntuu olevan harvinaisempaa, vaikka iltatähtiä taitavat aika usein toivoa nimenomaan ne miehet. :)Sen sijaan tiedän monta miestä, jotka kyllä haluavat perheen.. sitten joskus.

T. Se kaksivuotiaan äiti.

Vierailija
5/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai haluaa lapset yleensä 20-30-vuotiaana ja miehet taas lähempänä neljääkymppiä. Pitäisi varmaan suosiolla etsiä joku nelikymppinen minunkin..(ei ap)

Vierailija
6/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai haluaa lapset yleensä 20-30-vuotiaana ja miehet taas lähempänä neljääkymppiä. Pitäisi varmaan suosiolla etsiä joku nelikymppinen minunkin..(ei ap)

Jep, komppi tälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
8/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja juuri tätä pelkään


Että pitkin hampain loputtomien neuvottelujen tuloksena mies suostui. Mut parisuhde kärsi tästä ristiriidasta niin paljon, että ajauduimme eroamaan vauvan synyttyä. Ei erityisen inspiroiva tarina...

En haluaisi painostaa ja riidellä, mutta jos en painosta ollenkaan mies voi varmasti odottaa vaikka 10 vuotta. Miten löytää se kultainen keskitie?

Vastaavanlaisessa tilanteessa istuimme alas ja sanoin miehelle, etten voisi odottaa loputtomiin hänen suostumistaan, se oli kuin löysässä hirressä roikkumista. Kerroin hänelle tarvitsevani selkeän päivämäärän, jolloin meillä voisi alkaa yritys.

Kuulostaa teoriassa todella hyvältä, sillä juuri tämä roikuttaminen tuntuu pahimmalta. Jos olisi joku selkeä päivä, voisi suunnitella ja elää sitä päivää odottaen. Mutta kuinka tämä sitten onnistuisi käytännössä, ettei käy niin kuin ysillä...

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse asetin miehelle aivan kylmän rauhallisesti päivämäärärajan, johon asti hän voi asiaa miettiä ja jonka aikana minä en puhunut asiasta mitään. Tuona 6kk aikana meillä ei ollut yhtään vauvalehteä kotona, en nyyhkinyt ja surkutellut miehen läsnä ollessa. Elimme ns. tavallista elämää.



Kun tuo 6kk meni täyteen, annoin miehelleni kirjoittamani kirjeen. Siinä kerroin, että en itsekään koe olevani VALMIS äiti, koska meillä ei ole lasta. Että uskon meidän kummankin kasvavan vanhemmuuteen ja vastuuseen sen syntyvän lapsen myötä, ettei kukaan voi olla valmis sellaiseen, mistä ei tiedä. Että tuntematon pelottaa ja se on luonnollista. Että elämä muuttuu vauvan myötä, mutta onko muutos aina negatiivista. Jne. Pitkän kirjeen kirjoitin ja lopuksi kerroin, että haluan juuri hänet lasteni isäksi ja sydämestäni toivon voivani olla hänen lastensa äiti.



Seuraavalla viikolla aloitettiin vauvan yrittäminen... Tästä on nyt 9 vuotta ja 2 lasta. Vasta nyt miehelleni tuli ensimmäisen kerran spontaani vauvakuume :) Nyt pitäisi iltatähteä sitten hommata...

Vierailija
10/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä vähän sama tilanne, ei ehkä niin pitkälle/"pahaksi" edennyt.

Mutta siis itselläni jo vauvakuumetta, ei mikään älytön, mutta pikkuisen. Miestä taas ei niin kauheasti kiinnosta koko asia, eikä tällä hetkellä lasta kyllä haluakaan.



Ikää alkaa olla jo hippua vaille 30, joten pitäisi alkaa sitä lasta yrittämään, jos sellaisen joskus haluaa edes saada.



Mutta en tiedä yhtään miestä, jolla olisi vauvakuume. Ja itse taas en haluaisi miestä painostaa, toisaalta pelottaa se lapsen hankinta minuakin, vaikkei ihan niin paljon kuin miestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut samassa tilanteessa. Ja täytyy sanoo että ihmettelen näitä nykyajan miehiä. Miks on niin yleistä että nimenomaan mies haluaa lykätä ja lykätä lastenhankintaa. Naisilla tulee biologiset esteet jossain vaiheessa eteen. Mieshän nyt voi tulla isäksi vaikka kuinka vanhana. Mun paras neuvo on, että kannattaa etsiä sen verran vanhempi mies että on valmis isäksi.

Vierailija
12/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta en tiedä yhtään miestä, jolla olisi vauvakuume. Ja itse taas en haluaisi miestä painostaa, toisaalta pelottaa se lapsen hankinta minuakin, vaikkei ihan niin paljon kuin miestä.

Mäkään en haluais painostaa, mutta toisaalta jos en puhuisi asiasta mitää, ei mies näitä asioita itsekseenkään pohtisi. Eläisi vaan tyytväisenä elämäänsä. Se sika, on tyytyväinen näin :)

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä seurustelin yhen miehen kanssa kuutisen vuotta, muutettiin yhteen kun oltiin oltu yhdessä 5 vuotta. Aloin puhua lapsesta, mies ei kieltänyt eikä sanonut että haluaa. Suhde oli vähän sen tyyppinen että ratkaisut oli aika tavalla mun käsissä joten kerroin jossain vaiheessa miehelle että nyt aion jättää pillerit pois ja mies oli tyyliin et "aha". Joten syyskuussa jäi pillerit pois ja joulukuussa tein positiivisen testin. No mitä mies tekee: käskee tehdä abortin, hänestä ei ole isäksi jne.! Just, ei voinut sit siinä tilanteessa mainita kun pillerit jätin pois..Argh!



Miehen kannalta asia kääntyi "hyväksi" kun sain keskenmenon tammikuun alussa. Tammikuun lopussa käskin miehen häipyä, en enää kestänyt katsoa häntä. Iät meillä silloin oli minä 21 ja mies 25. ELi nuoriahan me oltiin mut ei nyt ihan katastrofaalisessa iässä, varsinkin kun emme harrastaneet baareilua tms.



Tää ei nyt ollut mikään kannustusviesti et jätä se ukkos :D Mut ajattelin kertoa myös tälläsen tarinan :) Ja nythän mulla on asiat hyvin, 2 ihanaa lasta uuden miehen kanssa jolla todella oli se vauvakuume kuin myös minulla :) Eli voi niillä miehilläkin se vauvakuume olla :)

Vierailija
14/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...kun oon jo mennyt tähän väärän ikäiseen yksilöön rakastumaan. Miten ongelma sulla ratkesi? Vaihtamalla?

Mun paras neuvo on, että kannattaa etsiä sen verran vanhempi mies että on valmis isäksi.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
18.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaavanlaisessa tilanteessa istuimme alas ja sanoin miehelle, etten voisi odottaa loputtomiin hänen suostumistaan, se oli kuin löysässä hirressä roikkumista. Kerroin hänelle tarvitsevani selkeän päivämäärän, jolloin meillä voisi alkaa yritys. Sovimme tuolloin, että reilun vuoden päästä syksyllä aloittaisimme yrityksen. Se tuntui siinä vauvakuumehörhöilyssä aluksi pitkältä ajalta odottaa, mutta loppujen lopuksi aika meni nopeasti ja elämästä ja parisuhteesta nauttien, kun oli päivämäärä jota odottaa. Aihe ei ollut samanlailla tapetilla enää joka päivä eikä asiasta tarvinnut jankata tai riidellä. Win-win tilanne.



Nyt meillä on kaksivuotias poika. :)



Ja ei, miehelleni ei koskaan tullut varsinaista vauvakuumetta, ja hän olisi varmaan ollut valmis lykkäämään yritystä vielä eteenpäinkin. Mutta sovittu mikä sovittu, hän tiesi kuinka paljon minä halusin äidiksi ja hänelle perhe oli aina kuulunut myös tulevaisuuden suunnitelmiin, joten ajankohta oli meille "oikea".

Vierailija
16/16 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...kun oon jo mennyt tähän väärän ikäiseen yksilöön rakastumaan. Miten ongelma sulla ratkesi? Vaihtamalla?

Mun paras neuvo on, että kannattaa etsiä sen verran vanhempi mies että on valmis isäksi.

ap


Että pitkin hampain loputtomien neuvottelujen tuloksena mies suostui. Mut parisuhde kärsi tästä ristiriidasta niin paljon, että ajauduimme eroamaan vauvan synyttyä. Ei erityisen inspiroiva tarina...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kuusi