Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit? raskaana 40-vuotiaana
18.04.2012 |
kierukkaehkäisy, 2 lasta jo(isompia) ja aika ture suhde. ehdottomasti ei-suunniteltu asia.
Kommentit (41)
Olin menossa abortoimaan viimeisintä, ei-suunniteltua ja huonoon aikaan tulossa ollutta, lasta. En pystynyt kumminkaan, kun aloin kunnolla pohtia syitä, miksi ei. Meillä kuitenkin oli kaikki mahdollisuudet pitää siitä lapsesta hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua lasta niin teet abortin, mikä siinä mietityttää?
En kykenisi aborttiin, vaikken aborttia mitenkään vastustakaan. Ainakin omassa elämässäni vauva on ollut mulle siunaus, jos saan ateistina tuota termiä käyttää.
jos ajattelisin asiaa, se olisi edessä 2-3 vuoden päässä. Ehkä pitelisin paussia työelämästä äitiysloman merkeissä, JOS elämäntilanne olisi tämä kuin nyt (eli sama mies ja terveydentila). Muutoin menisi tarkkaan harkintaan. Mutta helpointa tässä on aina tämä jossittelu. Olepa sitten tositilanteessa siinä, niin on aivan eri tilanne.
En vaan voisi perustella itselleni aborttia. Toiset lapsesi ovat jo isoja, pärjäävät, voivat auttaakin. Iän puolesta jaksat, itse sain lapseni lähes nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin pitkä liitto takana ja haluttu lapsi :)
Sinä teet itse päätöksen omalla kohdallasi.
Ja onkin aivan ihana koko perheen palvoma suurisilmä =) Ikää nyt kokonaiset 1v7kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja synnytin sen, viidennen lapsen.
Nyt se on parivuotias vesseli. Kyllä se meille sopii. Ja isoja sisaruksia on kiva käyttää lapsenvahtina.
Kyllä me nelikymppiset ollaan liian vanhoja valvomaan ja kaikkee niihin vauvajuttuihin. Nautitaan näistä olemassa olevista lapsukaisista ja kasvatetaan niistä kunnon kansalaisia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voihan sen antaa adoptioonkin, jos ei halua itse hoitaa. Hyviä adoptiovanhempia ilman lasta on yllin kyllin.
Joku voi ajatella, ettei voisi hylätä omaa lastaan, mutta itse en suostu uskomaan että lapsen tappaminen ja syyllisyyden kanssa eläminen olisi yhtään sen helpompaa.
Ja synnytin sen, viidennen lapsen.
Nyt se on parivuotias vesseli. Kyllä se meille sopii. Ja isoja sisaruksia on kiva käyttää lapsenvahtina.
Viidennen lapsen sain 42-vuotiaana. Nyt lapsi on jo 9-vuotias. Kyllä mä mietin aborttia, mutta onneksi en siihen päätynyt. Tuo on kyllä tosi kätevää, kun ei tarvitse lapsenvahteja etsiä mistään. Aina on omassa perheessä joku, jolle voi homman nakittaa, varsinkin, kun saavat siitä vähän liksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsi on sinun ja miehesi lihaa ja verta. Kuinka voit edes kuvitella lopettaa sen elämän ja viskata roskiin. Todella kylmäsydäminen täytyy olla.
Kyllä me nelikymppiset ollaan liian vanhoja valvomaan ja kaikkee niihin vauvajuttuihin. Nautitaan näistä olemassa olevista lapsukaisista ja kasvatetaan niistä kunnon kansalaisia. :D
Olen 47-vuotias ja elämäni kunnossa! Että äläpä yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsi on sinun ja miehesi lihaa ja verta. Kuinka voit edes kuvitella lopettaa sen elämän ja viskata roskiin. Todella kylmäsydäminen täytyy olla.
Näin on, eihän lapsenalku ole mikään tavara jonka voi palauttaa takaisin kauppaan..
Se on kokonainen ihminen muutaman kuukauden päästä ja on nyt kehittymässä: sydän, aivot, jalat, pää jne.
Ja ap on heittämässä sitä roskiin.
Minne ne muuten laitetaan? Sekajätteeseen..?
Missä on ihmisen moraali ja etiikka?
Tämä on aivan sinun oma päätös. Teet abortin jos niin katsot parhaimmaksi. Aikaisessa vaiheessa se ei ole mitään lapsen tappamista. Ei ole vielä lapsi.
Toinen mietittävä seikka on kehitysvammat koska riskit ovat jo suuremmat. Jaksatko hoitaa mahdollista kehitysvammaista?
Itse olen 41v ja kovasti yritetään vielä yhtä lasta.
Suhteenne on tuore, oletko valmis olemaan yh?
Ja jaksatko alittaa uudelleen pikkulapsi-elämän?
Näitä sinun pohdittava hyvinkin tarkkaan. Jos vastaat kysymyksiin EI, tiedät miten toimia
Mulla kanssa 40-vuotispäivät tulossa ja olisin ihan intona, kun huomaisinkin olevani raskaana!
Tämä on aivan sinun oma päätös. Teet abortin jos niin katsot parhaimmaksi. Aikaisessa vaiheessa se ei ole mitään lapsen tappamista. Ei ole vielä lapsi.
Toinen mietittävä seikka on kehitysvammat koska riskit ovat jo suuremmat. Jaksatko hoitaa mahdollista kehitysvammaista?
Itse olen 41v ja kovasti yritetään vielä yhtä lasta.
Suhteenne on tuore, oletko valmis olemaan yh?
Ja jaksatko alittaa uudelleen pikkulapsi-elämän?
Näitä sinun pohdittava hyvinkin tarkkaan. Jos vastaat kysymyksiin EI, tiedät miten toimia
ensinnäkin, asia kuuluu myös isälle ja kyseessä on lapsen elämä. Äiti saa siis tappaa jos haluaa?
Se on tappamista siksi koska jos ei raskautta laiteta poikki väkivalloin(kuvailenko miten..),
niin lapsi saisi kasvaa kohdussa ja syntyä ja elää
ihmisen elämän.
Näinhän ei voi käydä jos kohtuun kajotaan.
Kyllä me nelikymppiset ollaan liian vanhoja valvomaan ja kaikkee niihin vauvajuttuihin. Nautitaan näistä olemassa olevista lapsukaisista ja kasvatetaan niistä kunnon kansalaisia. :D
Olen 47-vuotias ja elämäni kunnossa! Että äläpä yleistä.
Täällä kanssa eräs nelikymppinen ja ihan nuorelta tytöltä näytän, kun peiliin katson. Aivan hyvin voisin tehdä vielä lapsen, koska aloitin lapsenteon myöhemmällä iällä, en ole ehtinyt kyllästyä ja on varaa palkata ulkopuolista apuakin, jos sitä kaipaan. Parasta aikaa elämästäni elän juuri nyt, enkä koe olevani liian vanha minhinkään.
Itse sain nuorimman ollessani 41-vuotias, raskaana oli siis 40-vuotiaana.
En tiedä mitään parempaa, kuin hän. Toki vanhemmatkin lapset on hyviä.
Mutta tämä nuorin on niin ihana! Hän se pitää minutkin vielä kauan nuorena.
Toki helppoahan se olisi, jos kaikki lapset olivivatkin nyt jo reilusti päälle 10, muitta pois en antaisi nuorontamme, en varmasti!
Jos on sp-yhteydessä voi tulla raskaaksi.
Paitsi, jos ei ole kohtua.
Mieti omaa jaksamistasi tai tavallaan alusta aloittamista, mistäse usein on kyse, vaikka nuoremmat luulee, että taroitetaan fyysistä jasamista.
Punnitse asia tarkkaan nimenomaan tuon miehen kanssa, koska eihän isäksikään tahtomatta pitäisi tulla tai on suuri riski, että suhde katkeaa siihen.