Masennus ja sen hoito

Pelkään ettei kukaan voi minua auttaa. Epäilyttää, mietin että voiko lääkkeistä todella olla apua. Olisi lohduttavaa, jos jollain teistä olisi näistä positiivisia kokemuksia. No, vähän on kuitenkin levollisempi mieli, että vihdoin ainakin yritän nyt tehdä tälle asialle jotain.

ja jos et kerran itse jaksa niin eihän siinä muuta voi kuin yrittää. Et mitään menetäkään. Itse en kuulunut apua saaneeseen ryhmään, lääkkeet aiheuttivat minulle pelkkiä sivuvaikutuksia ilman apua eikä terapiastakaan tuntunut olevan hyötyä, mutta minulla onneksi masennus meni noin vuodessa ohi sitten ilman hoitoa. Tiedän kuitenkin monia joiden elämän esim. lääkkeet ovat muuttaneet todella paljon parempaan.

olen kahdesti syönyt lääkkeitä masennukseen ja saanut niistä apua, olen myös käynyt muutaman kerran juttelemassa terapeutin kanssa, mutta mitään pitkäaikaiasta terapiaa en ole saanut aloitettua.



Viime syksynä huomasin, että masennus on taas tulossa takaisin. Ajattelin, että tällä kertaa selviän ilman lääkkeitä (olen lukenut lehdistä, ettei niistä oikeati olisi hyötyä), yritän vaan olla vaipumatta siihen masennukseen, olla aktiivinen jne. Aloitin myös vitamiinikuurin (netistä löytämäni masennuksen itsehoito-ohjeen mukaisesti), kuntoilin säännöllisesti, yritin ajatella positiivisesti yms. Mutta ei se auttanut, vaivuin yhä pahempaan masennukseen, ahdisti, itsemurha-ajatukset oli päivittäisiä (vaikka en tosissani sellaista tahtonut tehdä, mutta sellaisia mielikuvia tuli jatkuvasti mieleen). Lopulta olin siinä tilassa, että jatkuvasti vaan itketti enkä kyennyt oikein juttelmaan kenenkään kanssa mitään. Työssä pystyin käymään, ja tekemään rutiinityöt ihan hyvin, mutta muihin asioihin oli vaikea keskittyä.



Varasin sitten ajan yleislääkärille ja hain masennuslääkkeet, jo parin päivän päästä itkuisiuus katosi ja parin viikon päästä olo oli jo lähes normaali. Nyt olen syönyt niitä pari kuukautta, eikä masennuksesta ole jälkeäkään.



En minä tiedä, miksi lääkkeet auttaa minulla noin nopeasti ja näin voimakkaasti, mutta tämä on jo kolmas kerta, kun käy samalla tavalla. Luultavasti joku terapiakin olisi paikallaan, kun olen näköjään näin masennukseen taipuvainen, mutta toisaalta edellisestä lääkejaksosta on yli viisi vuotta, ja sitä edellisestä yli 10 vuotta, ja joka kerta olen syönyt lääkkeitä n. 1,5 v, eli myös ilman lääkkeitä pärjään välillä ihan hyvin. Ja lääkkeet tosiaan auttaa nopeasti eikä niistä ole mitään haittaa, parina ekana päivänä saattaa olla pientä päänsärkyä, muita sivuoireita ei ole.



tsemppiä sinulle, hyvä kun vihdoinkin teet asialle jotain, jos se helpottaa!

jolloin pääset psykiatrille. Hän voi kirjoittaa sulle 3kk hoitosuhteen jälkeen b-todistuksen kelan korvaamaa terapiaa varten. Terapia ja lääkitys yhdessä on todettu parhaaksi hoidoksi masennuksessa. Terapia tosin on taloudellinenkin satsaus, mutta kannattaa.



Itse käytin nelisen vuotta lääkitystä ja hiljattain olen sen lopetellut. Terapia jatkuu edelleen. Lääkitys auttoi alkuun kun piti selvitä arjesta masennuksen kanssa. Mulla on lisäksi ahdistuneisuushäiriö mihin sama lääkitys tehoaa myös.



Hyvä että hoidat itseäsi. Se on parasta mitä voit tehdä tilanteessasi.

Kiitos kannustavista viesteistä. Helpottavaa kuulla, että olette apua saaneet ja pystytte elämään jo normaaliakin elämää. Sain jo heti huomisaamuksi ajan psykiatriselle terveydenhoitajalle. Taisivat siellä tk:ssa huomata, että todellakin olen pikaisen avun tarpeessa, kun heti huomisaamulle ajan lykkäsivät, vaikka terveydenhoitajallekin oli ruuhkaa. Psykiatrille oli aikoja vasta kesäkuusta eteenpäin, mutta onneksi saan tämän asian alulle jo näinkin pian. Ehdin jo hieman hätääntyä, kun ajattelin että joudun itsekseni painimaan tämän asian kanssa tuonne kesäkuulle asti. Aika vähissä kyllä nuo ajat ovat, ihmisten pitäisi saada nopeammin apua. Voi odottelu olla aika raastavaa, varsinkin, jos on näin tyhmä, ja antaa asioiden jo mennä todella huonoon jamaan, ennen kuin päättää tehdä jotain.