Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu- ja vauvahaaveet
16.04.2012 |
Olen melko jumissa tällä hetkellä, ikää kertyy mutta vielä ehtisi opiskella ja tehdä unelmien alan töitä. Toisen lapsenkin tahtoisin. Aikanaan tuli valittua täysin väärä ala, minulle sinänsä sopiva mutta työpaikkoja ei Suomessa juuri ole. Ajauduin sitten töihin myyjäksi ja kohta 10 vuotta takana. Viihdyn ihan hyvin työssäni, mutta kaihertaa kuitenkin että minusta on muuhunkin.
Taloudellinen tilanteemme ei salli (ainakaan vielä muutamaan vuoteen) jäädä opintovapaalle tai kokonaan siirtyä opiskelemaan. Haluamaani alaa ei voi opiskella pelkästään verkko-opintoina työn ohessa, joten sekin vaihtoehto on poissuljettu. Olen osa-aikatyössä, joten vuorotteluvapaa ei käy. Lapsemme on kohta 5-vuotias eli hoitovapaakin on jo mennyttä.
Keksin omasta mielestäni täydellisen ratkaisun: teemme toisen lapsen ja häntä hoitaessani hoitovapaalla opiskelen samalla uuden tutkinnon ja teen vanhassa työpaikassani viikonlopputöitä jottei talous kaadu. Pikku juttu vaan, mieheni ei missään tapauksessa tahdo toista lasta. Eli mitä ratkaisua tarjoaisitte tähän tilanteeseen? Tein ihan jo rahalaskelmatkin kuinka vähän taloustilanne muuttuisi, mutta mies ei voi suostua lapseen, ei kuulemma kestäisi enää uudelleen valvomista ja kaikkea sitä stressiä.
Joten siis, kokemuksia kiitos. Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Myös kokemukset opiskelusta pienten lasten kanssa otetaan ilolla vastaan, voin aina käyttää niitä argumenttina miehelleni :)
Kommentit (5)
Kuvittelin että voin jatkaa heti kun vauva syntyi. Sitten ajattelin, että jos sitten puoli vuotiaan kanssa. Loppujen lopulta sain opinnoistani kiinni vasta kun pikkunen kaksi vuotiaani aloitti päiväkodin.
Toki asiaan littyi muutakin kuin vauva, mm. synnytyksen jälkeinen masennus. Mutta mieti pitkään ennen kuin sille tielle lähdet, koska silloin olisit vauvan äiti JA isompikin lapsi kaipaa huomiotasi JA mieskin JA koti on hoidettava JA sitten vielä läksyt ja tentin ja ryhmätyöt päälle.... Jaksaisitko?
Ja sitä paitsi, mistä tiedät ettei mieli muuttuisi? Saattaisi kaduttaa kun olet vuoden raatanut vähillä unilla eikä tulokset olekaan kiitettäviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kahden lapsen (3v ja 10kk)äiti ja opiskelen amk:ssa. Aloitin opinnot esikoiseni ollessa reilu puolitoistavuotias, opintoni ovat nyt suunnilleen puolivälissä (3,5v. opinnot). Toinen lapseni siis syntyi keskelle opintoja ja kaikki on mennyt loistavasti. Vakaa aikomukseni on koko ajan ollut valmistua normiajassa ja se on tähän saakka pitänyt, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Ennemminkin mukavaa, että välillä on muutakin ajateltavaa ja touhua kuin kotiympyrät. Toki sinulla tulee olemaan hieman erilainen tilanne, mutta toivon että kokemuksistani on jotain apua pohdinnoissa.
Oma kouluni on ollut todella kannustava ja joustava ja kannustanut yksilöllisen opintopolun tekemiseen. Ahkeroin raskausaikana opintopisteitä "varastoon" urakalla, kävin muutamilla luennoilla vauvan kanssa ja suorittelen kaiken minkä voin verkko-opintoina. Käytännössä viimeiset puoli vuotta on ollut lähinnä peruskotiäiteilyä, kun tarkoituksella järjestin tyhjää opintoihini. Suoritan kursseja myös vähän eri tahtiin kuin muut luokallani, nyt vauva-aikana teoriaa ja harjoittelut sitten kun pienikin aloittaa hoidossa syksyllä. Vauvasta huolimatta pidin esikoista muutaman kuukauden ajan kahtena päivänä viikosta hoidossa, jotta sain kouluhommia tehtyä. Tällä hetkellä molemmat lapseni ovat kokonaan kotihoidossa, syksyyn asti.
Meidän perheelle tämä ratkaisuni olla laittamatta opintoja tauolle on sopinut erittäin hyvin. Ja numerotkin on pysyneet ihan samoissa kuin ennen, rennolla asenteella kuitenkin olen ottanut tentit ja muut, en ressaillut turhia.
Toivon teille Tsemppiä pohdintoihin ja jatkoon, mitä sitten päätättekin:)
kuulostaa vähän siltä, että lapsi olisi ratkaisu taloudelliseen toimeentuloon, eikä niinkään asia, jota halutaan lapsen itsensä takia. Ymmärrän, että varmasti sinulla on muitakin syitä haluta lasta, mutta varsinkin, jos mies ei ole valmis tukemaan sinua toisen lapsen kanssa, niin olisivatko olosuhteet oikeasti sellaiset, että haluat niihin tuoda uuden ihmisenalun?
Oletko tarkistanut, että onko haluamallesi alalle aikuiskoulutusta? Onko sinulla jotain opintolainaa vastaan, vai oletko jo laskenut sen mukaan budjettiisi? Opintotuki+opintolaina kun on samansuuruinen kuin opintotuki+kodinhoidontuki.
Siis unohdin mainita että aikuiskoulutusta on jossain vaiheessa parin vuoden päästä alkamassa, kesto olisi 4,5 vuotta. Omalla suunnitelmalla valmistuisin nopeammin. Olen siis 34-vuotias. Saattaa toki vaikuttaa siltä että että lapsi olisi toimeentulon tae, mutta tämä on järkevälle miehelleni tapa perustella vauvan hankintaa, koska hän ei ymmärrä vauvakuumetta. Kaikki muut keinot on jo käytetty...
En todella halua tilannetta jossa mies tahtoo eron siksi ettei kestä toisen lapsen syntymää. Toisena näkökohtana vaan se, voinko olla katkeroitumatta, koska en toista lasta saa. Tästä on väännetty kauan. Tuntuu että mikä tahansa haaveeni on aina miehen "luvan" takana, koska sen verran isoja asioita kuitenkin.
Tuohon opintolainaan, sitä on ennestään molemmilla vieläkin jäljellä, joten uutta en ota.
Et voi tehdä mitään suunnitelmia vauvan varaan jos mies ei suostu.