Apua kokeneemmilta - "menkkakivut"

Mulla esikoista odottaessa samanlaisia menkkakipuja joltain viikolta 30 + alkaen, ei mitään tosi pahoja, sellaista pientä juilimista. Mutta viikolla 37+3 heräsin yöllä juuri kuvaamanlaisiisi kipuihin ja ihmettelin että mitä nyt?? No yön aikan en saanut sitten nukuttua laisinkaan ja ukkokin oli herätettävä viideltä aamulla...Nämä kivut tarkoittivat mulla sitä, että synnytys oli alkanut, tasaisesti koko seuraavan päivän kipuili ja iltapäivällä olivat jo selviä supisteluja, poika syntyi samana yönä klo 23.50. Eli minä myös olin ihan H-Moilasena kun en osannut edes ajatella että olisivat jo synnytyssuppareita. Mutta voihan ne sulla tarkoittaa jotain muuta.



Olin tuolloin viikoliia 30+ äpolilla laajemmassa virtsatestissä ym... Joten kantsisko soitaa neuvolaan ja kysäistä ottaisko ne sulta sen varmuuden vuoksi, ettei vain ole mitään tulehdusta.



Tsemppiä loppuraskauteen toivottelee

bicci

Moikka,



Muutaman viikon olen jo kärsinyt menkkakivuista (lievistä ja kivuliaista) sekä alavatsalla että alaselässä. Ne ovat käsittääkseni kyllä supistuksia, mutta hyvin lieviä sellaisia, eivätkä ainakaan minulla ole vaikuttaneet sen kummemmin...



Neljättäni odottelen...rv 40+3

Kyllä kait nuo kivut ovat supistuksia, näin olen ymmärtänyt. Kovenevat vaan sitten, kun aletaan synnyttää. Tsemppiä!

Kyllä ne on toisilla tavallista. Kaikki ei niitä koe. Minulla aina kuukaus ennen synnytystä alkaa ne kivut.

Näköjään tämäkin asia menee niin, että jokaisella omalla tavallaan.. Kivut ovat juilineet koko illan, mutta oikeastaan samalla voimakkuudella. Eivät siis ole helpottaneet, eikä koventuneet.. Taidan kuitenkin ihan rauhassa odotella torstain neuvolaa, ellei sitä ennen mitään ala tapahtua. Kai terkkari siellä voi sitten tarkastaa kohdunsuun tilanteen, että onko siellä vielä mitään tapahtunut..?!?

Minulla on molemmissa raskauksissa (ja synnytyksissä) tilanne edennyt hyvin pitkälle ainoastaan noiden "menkkakipujen" myötä. Vasta lapsiveden mentyä on alkaneet tosi paljon kivuliaammat supistukset. Esikoisen kohdalla alkoi lapsiveden tihkumisella, jatkui kuvaamasilaisilla menkkakivuilla noin 12h ja (siinä vaiheessa minut oli jo patistettu sairaalaan) ja kohdunsuu oli 3cm auki. rv:t olivat tuolloin 38+1.



Toisessa raskaudessa alkoi tulla limatulppaa muutama päivä ennen synnytystä, se muuttui pikkuhiljaa verijuovaiseksi. Sitten viimein, 41+5 illalla hoksasin kun sain esikoisen nukkumaan, että ne menkkakivut tulevat alavatsalle säännöllisesti 10 min välein ja kestivät aina noin 1,5 min kerralla. Eli kannattaa käyttää esim, kännykän sekuntikelloa jos on sellainen. Tuntui tosi hölmöltä mitata niitä aikoja, kun olin jo kerran synnyttänytkin, mutta niistä huomasi kuinka säännöllisesti ne tulivatkaan. LÄhdettiin sairaalaan kun en saanut unta, seurailin vain tiheneviä jomotuksia alavatsalla (Tuntui aivan typerältä kun ne olivat tosiaan niin lievän tuntuisia ja ne eivät tosiaankaan tuntuneet missään muualla kuin ihan alamahalla!) Sairaalassa todettiin kohdunsuun olevan 4cm auki ja kaula hävinnyt (paikat olivat muutama päivä ennen täysin kiinni ym.), synnyttäjien vastaanotolla käyrällekään ei tullut supistuksia kun läpät olivat enimmäkseen ylävatsalla eikä jomotusten päällä. Niin vain sairaalaan tultuamme 3 tunnin päästä vauva oli käsissä!



Eli suosittelen kellottamista ja seurailemista, missään ei ole sanottu etteikö lapsi voisi syntyä jo ennen 38. viikon täyttymistä. Voihan tosin olla, että vielä kestää, mutta ajattele sitä niin, että kohtusi valmistautuu tulevaan haasteeseen.



t. eikkuli ja numero kolmonen, rv 7+3

..oireilut on olleet taas aika vähäisiä. Muutama supistus on tullut, mutta nuo menkkakivut on olleet poissa. Meen huomenna äitipolille sokerikontrolliin ja ajattelin siellä pyytää lääkäriä tarkistamaan kohdunsuun tilanteen. Ensimmäinen synnytys kun on edessä, ni en oikein osaa luottaa itseeni ja siihen, että tiedän milloin kivut on oikeita ja milloin ei.. Sairaalakassiakin aloin tänään pakkailemaan, jos se lähtö vaikka lähipäivinä jo tulis. :)