Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä tehdä kun vanhempani pahoittivat mielensä kun muutamme toiseen kaupunkiin?

Vierailija
11.04.2012 |

Lapsia mulla on kaksi koululaista joita vanhempani ovat nähneet monesti viikossa ja hoitaneet. Tosi paha mieli itsellänikin, miehen työn takia "pakko" muuttaa...tuntuu kuin riistäisin lapsenlapset heiltä.:(

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten miehen vanhemmat? Asuvatko muualla, onko heillä sijaa lastenne elämässä? Kuinka kauas olette muuttamassa?

Vierailija
2/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen vanhemmat on etäiset. Kauhea tilanne. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta elämä on.... Et kai sinä nyt hyvänen aika tätä muuttoa ihan piruuttasi tee??!

Vierailija
4/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teillä on teidän elämä, heillä omansa.

Vierailija
5/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä minun vanhemmat asuvat 2500 km päässä ja miehen vanhemmat 380 km päässä eikä ole tullut mieleenkään että riistetään keneltäkään lastenlapsia.



Kyllä se niiden vanhempien mielensäpahoittaminen vaan on ihan aiheetonta koska teillä tietysti on oikeus asua missä haluatte, eikä niitä lastenlapsia niin usein tarvitse nähdä. Ei tuota murehtia kannata, kyllä ne sopeutuu ja ehkä jopa hankkivat elämälleen jotain omaa sisältöä kun lastenlapset eivät sitä enää yhtä tiiviisti ole.

Vierailija
6/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Matka ei ole pitkä, viikonloppuisin voitte käydä ihan hyvin puolin ja toisin!



Ymmärrän, että isovanhempia harmittaa kyllä, mutta jos täytyy muuttaa niin täytyy.



Pää pystyyn, kyllä se siitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmittaa vaan ihan vievästä!:( Ap

Vierailija
8/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellasta elämä on. Mitä sä nyt voisit tehdä, et mitään.Elämäähän se on että joutuu tekemään ratkaisuja ja valintoja joissa on ikäviä puolia.



Eihän tuo reilu 150 km ole silti matka eikä mikään, me jouduttiin 8 v sitten muuttamaan 600 km päähän vanhemmistani jotka myös surivat lastenlastensa "menttämistä" ja suretti tosiaan itseänikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä tuo välimatka ole kovinkaan kummoinen. Me muutettiin 300km päähän lapsen ollessa 5v. (miehen työn takia mekin), ja toki se oli äidilleni kova isku aluksi. Varsinkin kun äidiltäni oli kuollut muutamaa vuotta aiemmin mies (isäni), me kaikki sisarukset olimme muuttaneet kotoa ja veljeni muuttaneet kauas, ja sit vielä mekin. Enää siskoni jäi asumaan ko. kaupunkiin.



Koin aluksi tosi huonoa omaatuntoa asiasta, mutta kyllä se ohi meni. Äidin kanssa soittelemme usein, käymme siellä kylässä viikonloppuina aina kun mahdollista, lomilla tietysti olemme useamman päivän. Lapsi on nyt kouluikäinen ja käy mummoloissa (myös mieheni vanhemmilla) jo itsenäisestikin. Toisen mummon kanssa on nykyään jopa tosi läheinen, koska viettää siellä kesälomistakin pitkän pätkän ja muutenkin käy siellä paljon. Lähellä asuessamme visiitit oli kuitenkin yleensä vain päiväseltään muutaman tunnin mittaisia.

Vierailija
10/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

heti kun vanhempasi alkavat maksaa sulle samaa kuukausipalkkaa jota saat töistä

Naurettavaa tuollainen mökötys aikuisilta ihmisiltä. Ovatko vanhempasi jotain mielenterveyspotilaita, vai?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ihan realistista, että voitte vierailla puolin ja toisin monta kertaa vuodessa. Ja soitella. Kyllä ne jutut järjestyy.

Vierailija
12/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oikein ymmärrä tätä suomalaista asennetta että kaikilla on oma elämä ja viis jostain isovanhemmista, saisivat pitää huolta omista asioistaan. Totta kai isovanhemmille tulee kova ikävä, kun ovat ennen tottuneet olemaan lasten kanssa niin paljon. Mutta jos työn vuoksi muuttaminen on tosiaan välttämätöntä, niin minkäs teet. Ja onneksi ei ole tuon kauempana, joten viikonloppuisin voitte tosiaan tavata hyvin, ja joskus muulloinkin, jos itse olet kotona (jos kerran pystyt omien töidesi puolesta muuttamaan).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/20 |
11.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en oikein ymmärrä tätä suomalaista asennetta että kaikilla on oma elämä ja viis jostain isovanhemmista, saisivat pitää huolta omista asioistaan.

vaan ihmisten elämä on heidän omansa ja se tulee elää omien unelmien, ei isovanhempien toiveiden mukaan. Hienoa toki jos ne kohtaa, että haluaa ja on mahdollista asua lähellä isovanhempia ja siellä on töitä molemmille. Mutta jos ei, niin ei kai kukaan jää sinne kotipaikkakunnalle asumaan vain siksi että isovanhemmat muuten pahoittaa mielensä. Toivottavasti ei ainakaan.

Mulla siis tosiaan ne vanhemmat asuvat 2500 km päässä ja minä ainakin olen iloinen että heillä on muutakin elämää kuin lastenlapset. Matkustelevat, elävät muutenkin hyvin aktiivista elämää. Tänne Suomeenkin matkailevat vähintään kerran vuodessa ja me sinne. Jotenkin tuntuisi kurjalta jos heidän elämänsä pääsisältö olisi meidän tai veljeni lapset.

Vierailija
14/20 |
12.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sitten kun jäävät eläkkeelle, voivat muuttaa lähemmäs teitä, jos haluavat. Monet isovanhemmat muuttavat eläkkeellä lähemmäs lapsiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/20 |
12.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinhän monet isovanhemmat muuttavat lähemmäksi, mutta on myös sellaisia, jotka eivät kotiseudultaan liikahda, vaan yrittävät painostaa lastensa perheitä muuttamaan lähistölle.

Vierailija
16/20 |
12.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

on ehkä aikakin alkaa keksimään omaan elämäänsä jotain muutakin sisältöä kuin ne lastenlapset, kohtahan ne jo kasvaa aikuisiksi ja muuttavat kenties toiseen maahan. Eikä tuo ole edes matka eikä mikään, vaikka päiväreissun tekee! Voivat lapsetkin matkustaa vaikka viikonlopuksi mummolaan. Meillä lapset ovat reissaanneet yksin jo 9v alkaen sukuloimaan.

Vierailija
17/20 |
19.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saahan sitä mielensä pahoittaa, ja asia harmittaakin puolin ja toisin. Jos ei yhtään hetkauttaisi, niin kertoisihan sekin jotakin ikävää - ettei teillä olisi niin väliä tms. Anna harmin mennä ohi omaan tahtiin, ja tehkää yhdessä suunnitelmia ja ideoikaa, miten pidätte yhteyttä tästä eteenpäin.



Yhdessäolon ja yhteydenpidon muoto vain muuttuu. Puhelut, videopuhelut (skype), yövierailut puolin ja toisin, kirjeitäkin voi isovanhemmille raapustaa menemään. Koululaiset voivat jo viettää keskenäänkin isovanhempien kanssa aikaa esim. koulujen lomilla, jos se on muuten mahdollista. Ei se maailma siihen kaadu, tuo on vielä kohtuullinen matka ajella esim. viikonloppuisin. Läheisyys voi aivan hyvin säilyä lapsilla ja isovanhemmilla, varsinkin jos sen eteen vähän nähdään vaivaa. Se läheisyyden pohja on siellä jo luotu, vaalikaa sitä jatkossakin.



Elämässä tulee erilaisia vaiheita ja tilanteita, eikä kaikille itse mahda. Eikä tarvitsekaan mahtaa. Hyvinvointia koko joukolle, kyllä se siitä!

Vierailija
18/20 |
19.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutten ymmärrä pointtia...



Mitä sinun pitäisi tehdä? ööö?

Ehkä ensimmäisenä katkaista se napanuorasi.

Vierailija
19/20 |
19.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös lapsille, jotka ovat tottuneet isovanhempiinsa arjessa. Kaikki kaverit yms. menee vaihtoon. Ei hyvä ollenkaan. Selviydyttehän te tuosta, mutta aikaa se ottaa ja paljon.



Mitenkäs sun työtilanne? Eikö miehellä oikeasti ole muuta vaihtoehtoa?



Onneksi, ette kuitenkaan tolkuttoman pitkälle muuta. Viikonloppuisin äkkiä ajaa tuon matkan moikkaamaan. Tsemppiä!

Vierailija
20/20 |
19.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kuin vanhempasi olisivat jotenkin läheisriippuvaisia. Ei tuo matka edes ole mikään ihmeellinen, varmasti tapaatte usein, jos haluatte,

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän neljä