Mistä asioista huomaat lapsessa, että tällä on hyvät vanhemmat?

Lapsi suuntaa huomionsa vanhempiinsa eikä satunnaisiin ympärillä oleviin aikuisiin.Jos lapsi alkaa esimerkiksi kaupassa hipelöidä muitten ostoksia ja juosta ympyrää tuntemattomien asiakkaiden ympäri hän ei ole mahdottoman sosiaalinen vaan huomionkipeä. Huomionkipeys kielii turvattomuudesta ja jopa heitteille jätöstä.

Tiesitkös, että mun rakastettu ja olosuhteisiin nähden hyvin kiintymyssuhteeseen asettunut adopoikani käyttäytyy juuri näin ollessaan esim. väsynyt? Monen vuoden jälkeenkin on edelleen hyvin aikuisenkipeä ja ylisosiaalinen ja kiinnostunut kaikesta uudesta ja erilaisesta... Katsos, tausta vaikuttaa lapsissa niin monella tavalla. Mukavaa kuulla, että olemme huonoja vanhempia. Varmaan vielä huonompia, koska poikaa pitää joskus komentaa hyvinkin tiukasti ihan julkisella paikalla ja hän saattaa ajoittain olla hyvin levoton... Taitais olla lastensuojeluilmon paikka, av-mammat huomio...

Lapsi suuntaa huomionsa vanhempiinsa eikä satunnaisiin ympärillä oleviin aikuisiin.Jos lapsi alkaa esimerkiksi kaupassa hipelöidä muitten ostoksia ja juosta ympyrää tuntemattomien asiakkaiden ympäri hän ei ole mahdottoman sosiaalinen vaan huomionkipeä. Huomionkipeys kielii turvattomuudesta ja jopa heitteille jätöstä.

Mun 4v poika tekee juuri noin kaupassa. Yrittää ottaa kontaktia muihin asiakkaisiin ilmeilemällä, karjahtelemalla, hipelöimällä ostoksia, juoksemalla ympyrää. Estän tietysti tuollaista häirintää sen verran mitä voin, mutta kun itse maksan kassalla ja on toinenkin lapsi vahdittavana, kaikkea ei voi estää. Poika on varmaan huomionkipeä, mutta ei todellakaan turvaton tai heitteille jätetty. En ole kertaakaan jättänyt poikaa turvattomasti minnekään ja huomioin hän todella paljon, samaten hänen isänsä. Nukun hänen vieressään runsaan heräilyn takia, hän uskaltaa usein nukkua ainoastaan kainalossani, ei edes sentin päässä irti minusta. Päivisin huomioin häntä tosi paljon ja oikeastaan tunnen huonoa omatuntoa siitä, että tyytyväinen, iloinen toinen lapsi jää paljon vähemmälle huomiolle, kun tämä yksi on koko ajan karjumassa minua mukaan leikkiin. Ja toisen lapsne päiväuniaika, kolme tuntia, on kokonaan omistettu tälle nelivuotiaalle, touhuan aina silloin hänen kanssaan juttuja. Niin ilta sujuu paljon paremmin, kun poika on saanut ison annoksen jakamatonta huomiotani. En oikeastaan voisi huomioida poikaa enemmän, tai huolehtia hänen turvallisuudestaan paremmin. Joten onpa kiva huomata, että luulisit tuon käytöksen takia poikani olevan turvaton tai heitteille jätetty.

ainakin itse päätteleln jotain:



- Lapsi uskaltaa keskustella myös aikuisten kanssa

- Lapsi ei takerru toisiin aikuisiin

- Lapsi osaa leikkiä tasavertaisesti ikätoveriensa kanssa

ainakin itse päätteleln jotain:



- Lapsi uskaltaa keskustella myös aikuisten kanssa

- Lapsi ei takerru toisiin aikuisiin

- Lapsi osaa leikkiä tasavertaisesti ikätoveriensa kanssa

tasapainoisen tuntuinen ei stressattu tai jännittynyt!

Toisten huomioonottamisesta, tarvehtimisestä, luvan kysymisestä, kiittämisestä jne.

ainoa mistä voi jotain päätellä on että lapsi ja vaatteensa ovat pintyneen likaiset.

uskaltaa olla oma itsensä, siis ujo ja vetäytyvä tai ulospäinsuuntautunut pälpättäjä, ihan sen mukaisesti millainen lapsi on luonteeltaan ja temperamentiltaan.



Lapsi luottaa aikuisiin.



Lapsi leikkii paljon, leikit eivät sisällä uhkaa, agressiota, hätää tai turvattomia tilanteita ("tää nukke nyt hakkaa tota lasta, ja nyt se lapsinukke itkee" "tää nukke menee baariin ja juo känniin itsensä" jne)



Lapsi on sosiaalinen (sillä on kavereita) ja kykenee puhumaan tunteistaan ja arkielämästään avoimesti (ei osaa salata mitään)

Lapsi suuntaa huomionsa vanhempiinsa eikä satunnaisiin ympärillä oleviin aikuisiin.Jos lapsi alkaa esimerkiksi kaupassa hipelöidä muitten ostoksia ja juosta ympyrää tuntemattomien asiakkaiden ympäri hän ei ole mahdottoman sosiaalinen vaan huomionkipeä. Huomionkipeys kielii turvattomuudesta ja jopa heitteille jätöstä.

Paskapuhetta! Oikea psykologi pääsi vauhtiin. Jotkut lapset ovat vain hyvin sosiaalisia ja haluavat esiintyä ja ottaa kontaktia muihinkin kuin oman perheen jäseniin. Kaikki lapset eivät piiloudu vanhempiensa selän taakse ja piipitä pienellä äänellä omaa varjoaansakin peläten ja samoin muita asiakkaita, ostaisiko isi tai äiti minullekin jotain.

Jos lapsi on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja käyttäytyy kohteliaasti -> lapsella on hyvät vanhemmat?

Kertoo aika paljon siitä mitä ominaisuuksia tänä päivänä arvostetaan.



Mitä jos lapsi on ujo tai hänellä on neurologisia tai sosiaalisia ongelmia? Huonot vanhemmat vai?

Meillä on kolme hyvin erilaista lasta. On neurologista ongelmaa, impulsiivista käytöstä, ehkä lieviä ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja niissä toimimisessa mutta on myös iloisuutta, kohteliasta käytöstä, sosiaalista älykkyyttä jne. Todellako joku vetää meistä päätelmiä sen perusteella miten joku lapsistamme käyttäytyy jossain tilanteessa? Kuten sanoin niin jokainen lapsi on erilainen, jokaisen kohdalla joku ulkopuolinen voi siis ilmeisesti vetää meistä erilaiset toisistaan poikkeavat päätelmät. Mikä sitten on se oikea?



Työskentelen itse lasten parissa ja olen sitä mieltä, että ulkopuolinen ei voi juurikaan tuollaisia johtopäätöksiä tehdä. Vasta kun lapsen oppii tuntemaan ja hänen kanssaan on keskustellut useamman kerran, voi jotain päätelmiä tehdä.

ei koko ajan tungettele ja hae huomiota. Osaa olla osa porukkaa, vaikka olisi ainoa lapsi. Keskustelee ja reagoi.

lapsen perusteella voi mitenkään varmasti päätellä. Toisin päin on helpompi löytää merkkejä, mutta huonojen vanhempien lapsilla voi olla sitkeyttä ja selviytymisenhalua, ja hän saattaa löytää ja omaksua hyvät käyttäytymismallit muualta, kuin kotoa.

mutta myös siitä, että lapsella ei ole kasapäin pelejä ja konsooleita eikä 6-vuotiaalla kännykkää. Ja siitä, että vanhemmat tietävät, missä lapsi on (kenen luona) ja kotiin-/sisälletuloajat ovat selvät.

Mitä tarkoittaa hyvt vanhemmat?

On lapsia jotka ovat ihan yllättäen tolkullisia vaikka vanhemmat ovat ihan peestä ja käyttäytyvät huonosti. Kova huuto ja kurinpito näille vanhemmille lapsille on kuulunut. Perheessä keskiimääinen taas on varsinainen peto. On ollut pienin pitkään.



samat ihmiset kasvattavat erilaisia lapsia ja pitävät eri kuria eri lapsille.



Jos lapsi kunnioittaa muita ihmisiä, niinhänellä on ok vanhemmat.

ja siita etta toiset vanhemmat ovat diagnoosia vastaan ja toiset pitavat sita helpotuksena. Psykologi sanoi etta sita pidetaan nimenomaan helpotuksena siksi etta lapsen huonolle kaytokselle loytyy muu selitys kuin huonot vanhemmat.

Jos lapsi on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja käyttäytyy kohteliaasti -> lapsella on hyvät vanhemmat?

Kertoo aika paljon siitä mitä ominaisuuksia tänä päivänä arvostetaan.

Mitä jos lapsi on ujo tai hänellä on neurologisia tai sosiaalisia ongelmia? Huonot vanhemmat vai?

Meillä on kolme hyvin erilaista lasta. On neurologista ongelmaa, impulsiivista käytöstä, ehkä lieviä ongelmia sosiaalisissa tilanteissa ja niissä toimimisessa mutta on myös iloisuutta, kohteliasta käytöstä, sosiaalista älykkyyttä jne. Todellako joku vetää meistä päätelmiä sen perusteella miten joku lapsistamme käyttäytyy jossain tilanteessa? Kuten sanoin niin jokainen lapsi on erilainen, jokaisen kohdalla joku ulkopuolinen voi siis ilmeisesti vetää meistä erilaiset toisistaan poikkeavat päätelmät. Mikä sitten on se oikea?

Työskentelen itse lasten parissa ja olen sitä mieltä, että ulkopuolinen ei voi juurikaan tuollaisia johtopäätöksiä tehdä. Vasta kun lapsen oppii tuntemaan ja hänen kanssaan on keskustellut useamman kerran, voi jotain päätelmiä tehdä.

Eli se, että lapsen vanhemmilla on paljon aikaa hänelle, ts. eivät mene omissa riennoissaan vaan tekevät asioita yhdessä, riippumatta lapsen iästä.



Lisäksi tietysti kylässä ollessa peruskohteliaisuus ja rauhallisuus, ei riehumista, jutellaan ja vastataan aikuisille normaalisti, ei kiroilla jne. Siis ihan tavallista lapsen tai nuoren arkea.

tiätysti

Siitä, että lapsi uskaltaa ilmaista itseään ja näyttää tunteitaan. Olematta kuitenkaan tasapainoton ja impulssiensa vietävänä.

silloin kun niiden aika on.

Toisten huomioonottamisesta, tarvehtimisestä, luvan kysymisestä, kiittämisestä jne.

Lapsi on avoin ja iloinen. Rehellinen ja käyttäytyy kauniisti. On kohtelias ja katsoo silmiin sitä kelle puhuu.