Oletko ottanut aikuisena yhteyttä koulukiusaajaan?

mutta hän on nykyään julkkis ja jos mainitisin nimen niin te kaikki tuntisitte hänet



Oli aikoinaan hienon herran, oikean aidon poliitikon poika. Ja hänellä oli meihin muihin verrattuna korkeampi moraali

Niinpä hän jopa koko luokan edessä näytti miten pitää naista potkia

Olin silloin 14v ja niin hämmentynyt en osannut edes mitään sanoa. Minun perheeni oli vaatimattomampi, mutta väkivaltaa en sitä ennen ollut kokenut

Mutta kiusaajani otti yhteyttä minuun ja pyysi anteeksi. Annoin. Mutta minun kiusaamiseni ei ole ollut mitään rankinta mahdollista laatua, lähinnä haukkumista vaan.

En halunnut kuullakaan kyseisestä ihmisestä. Hän ja muutama muu samaan porukkaan kuulunut pilasi elämäni pitkäksi aikaa. Mm. vasta kolmekymppisenä olin saanut tarpeeksi itseluottamusta usean vuoden terapian jälkeen, jotta edes uskalsin mennä opiskelemaan ammattia itselleni. Tähän päivään mennessä en ole kyennyt ystäväsuhteita luomaan kiitos koulukiusauksen.

kiusaajat olivat niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En ottanut puheeksi kiusaamista.

Enkä haluakaan. Nyt aikuisena sain tietää, millaista hänen kotielämänsä tuolloin oli, niin luulenpa, etten osaisi pitää suutani kiinni eli minä alkaisinkin kiusata nyt häntä. En siis halua alistua moiseen ilkeilyyn.

luulen, että asettaisin hänet liian tukalaan asemaan, ja jostain syystä kokisin, että minä nyt vuorostani kiusaisin heitä. En halua, ovat mulle täysin ilmaa.

mitä tekisin jos kohtaisin entisen koulukiusaajani.



Ensimmäinen ajatus on se, että todellakaan en keskustelisi moisten ihmisjätteiden yhtään mitään. Melko yksipuolisen palautteen saattaisin antaa, joko sanoa tai tehdä jotakin. Käytännössä en kuitenkaan, koska kaikenlainen kanssakäyminen ällöttäisi.



Yhtään vähempää ei voisi myöskään kiinnostaa, mitkä olivat heillä tekosyyt tehdä elämästäni helvettiä silloin aikanaan. Sitäpaitsi tiedän syyn kysymättäkin. Sehän on kusipäisyys. Ei siinä takana mitään sen syvällisempää ole takana.



Joitain koulukiusaajiani olen nähnyt julkisuudessa, joten tiedän suurin piirtein, miten heillä menee. Naurettavia tyyppejä ja pateettisia siinä mitä tekevät, lyhyesti sanottuna.



Ja se kusipäisyys on säilynyt edelleen vahvana luonteenpiirteenä :D

Onko kiusaajalla joku nettiblogi tai fb, kun ap sanoit että kiusaaja vaikuttaa netin perusteella kypsältä....

Jos on fb niin voit tehdä niinkuin minä- otin fb:ssa uhriin(kyllä, minä olin kiusaaja)yhteyttä kaveripyynnöllä. Olisin ollut valmis kirjoittaa anteeksipyynnön hänen seinällekin.

Häneltä löytyy fb ja häntä on haastateltu pariin netistä löytyvään artikkeliin opiskelujensa tiimoilta. Löysin myös googlettamalla hänen sähköpostiosoitteensa, jonne ajattelin laittaa viestiä, mikäli yhteydenottoon päädyn. Emme siis ole vielä tekemissä toistemme kanssa.



ap

mitä tekisin jos kohtaisin entisen koulukiusaajani.

Ensimmäinen ajatus on se, että todellakaan en keskustelisi moisten ihmisjätteiden yhtään mitään. Melko yksipuolisen palautteen saattaisin antaa, joko sanoa tai tehdä jotakin. Käytännössä en kuitenkaan, koska kaikenlainen kanssakäyminen ällöttäisi.

Yhtään vähempää ei voisi myöskään kiinnostaa, mitkä olivat heillä tekosyyt tehdä elämästäni helvettiä silloin aikanaan. Sitäpaitsi tiedän syyn kysymättäkin. Sehän on kusipäisyys. Ei siinä takana mitään sen syvällisempää ole takana.

Joitain koulukiusaajiani olen nähnyt julkisuudessa, joten tiedän suurin piirtein, miten heillä menee. Naurettavia tyyppejä ja pateettisia siinä mitä tekevät, lyhyesti sanottuna.

Ja se kusipäisyys on säilynyt edelleen vahvana luonteenpiirteenä :D

Aika samat reaktiot itsellä. Törmäsin yhteen entiseen mulkkuun baarissa. Hän tunnisti minut ja tuli kohti oikein hymyillen ja kättä yritti paiskata. Katsoin silmiin ja käskin sen suksia vittuun siitä, naama vakavana. Hänen naamalla näkyi silloin häkellys ja vitutus. Ei kai tiennyt mitä sanoa tai vetääkö mua päin näköä. Olin jo itse valmis vaihtamaan iskuja, toisin kuin kouluaikana. Se seisoi siinä pari sekuntia hiljaa kuin tikku paskassa ja käveli pois, palasi pöytäänsä. Kerran vihollinen, aina vihollinen. Siitä ei ole paluuta.

mitä tekisin jos kohtaisin entisen koulukiusaajani.

Ensimmäinen ajatus on se, että todellakaan en keskustelisi moisten ihmisjätteiden yhtään mitään. Melko yksipuolisen palautteen saattaisin antaa, joko sanoa tai tehdä jotakin. Käytännössä en kuitenkaan, koska kaikenlainen kanssakäyminen ällöttäisi.

Yhtään vähempää ei voisi myöskään kiinnostaa, mitkä olivat heillä tekosyyt tehdä elämästäni helvettiä silloin aikanaan. Sitäpaitsi tiedän syyn kysymättäkin. Sehän on kusipäisyys. Ei siinä takana mitään sen syvällisempää ole takana.

Joitain koulukiusaajiani olen nähnyt julkisuudessa, joten tiedän suurin piirtein, miten heillä menee. Naurettavia tyyppejä ja pateettisia siinä mitä tekevät, lyhyesti sanottuna.

Ja se kusipäisyys on säilynyt edelleen vahvana luonteenpiirteenä :D

Aika samat reaktiot itsellä. Törmäsin yhteen entiseen mulkkuun baarissa. Hän tunnisti minut ja tuli kohti oikein hymyillen ja kättä yritti paiskata. Katsoin silmiin ja käskin sen suksia vittuun siitä, naama vakavana. Hänen naamalla näkyi silloin häkellys ja vitutus. Ei kai tiennyt mitä sanoa tai vetääkö mua päin näköä. Olin jo itse valmis vaihtamaan iskuja, toisin kuin kouluaikana. Se seisoi siinä pari sekuntia hiljaa kuin tikku paskassa ja käveli pois, palasi pöytäänsä. Kerran vihollinen, aina vihollinen. Siitä ei ole paluuta.