Kaippa se täytyy hyväksyä,että saapi olla loppuelämänsä yksin
Tuli ero,ensimmäisestä ja ainoasta poikaystävästä/avomiehestä.
Tuskin kukaan huolii tyhmää,hiljaista,rumaa,lihavaa(no,okei,tuohon voin vaikuttaa...)useamman lapsen yh:ta joka on vain hieman köyhyysrajan yläpuolella.En osaa keskustella,oikein mistään,en ole hauska,minulla on lyhyet paksut kohjuiset jalat,ruma nenä,ohuet hiirenhäntähiukset ja riipputissit.Olen köyhien vanhempien köyhä lapsi.Älyäkään minulla ei ole,vaikken mikään bimbo tai vajaamielinen olekkaan
Kommentit (3)
Paljon vaikeampaa olisi, jos olisit akateeminen älykkö, kaunis kuin missi ja lahjakas kaikessa.
Musta tuntuu, että kyllä mun tietämistäni naisista useammin naimisissa ovat juuri rumat, tyhmät ja hiljaiset, eivät suinkaan ne kauneimmat, älykkäimmät tai mielenkiintoisimman oloiset. Saati rikkaimmat.
Ei ne niiden miehetkään tosin mitään prinssejä yleensä ole, mutta kait noilla rakkautta voi riittää kuitenkin.
En oo huomannut että parisuhteeseen pääseminen olisi kauheasti kiinni ihmisen omista ominaisuuksista vaan ihan vaan mäihästä, että sattuuko kohdalle ketään sellaista joka juuri niitä ominaisuuksia jaksaisi katsella ja jota itse jaksaisi katsella. Muiden silmiin mitä oudoimmat ihmiset voi löytää toisensa ja rakastua toisiinsa. Kyllä jonkun kaunottaren ympärillä varmaan miehiä pyörii, mutta ei niistä ole paljon iloa parisuhdemielessä jos ne tahtoo vaan pillua tai sitten ovat semmoisia, että itsellä ei herää minkäänlaista ihastusta heitä kohtaan. Että jos käy huono tuuri, yksin voi joutua olemaan silti.
huumoria ja itseironiaa näyttää löytyvän. Kuulostat myös empaattiselta. Luulisi sydämen sivistyksellä löytävän toisen yhtä sivistyneen. :)