Mikä esimurkkuikäisessä on niin hankalaa?

niin nyt sitten vanhempia koetellaan ihan oikeasti, kun "toiveet" alkaa olla sellaisia, että niihin ei enää voi aina suostua. Jos on 12 vuotta antanut periksi kaikessa, niin on myöhäistä enää saada aisoihin lasta. Ja aikamoinen tappelu on edessä, kun pentu ei usko mitään, kun ei ole tarvinut ennenkään uskoa. Sitten kaikki laitetaan hankalan teini-iän piikkiin.

murrosikä ja vanhemmista vähitellen irtautuminen on tosi hyvä juttu ja tunnekuohut kuuluvat siihen, mutta käyttäytyä pitää tunnekuohuissakin hyvin. Vanhempia on kunnioitettava joka tilanteessa.

ap

Se on niin ärsyttäväää!!!

sitten alkoi alkoholi- ja tupakkakokeilut ja taistelu kotiintuloajasta. Nyt yhdeksäs luokka menossa ja jo vähän helpottaa.

Meidänkin 11v inttää vastaan. Se on niin ärsyttäväää!!!

säästät hermojasi sillä tavalla.

ap

niin nyt sitten vanhempia koetellaan ihan oikeasti, kun "toiveet" alkaa olla sellaisia, että niihin ei enää voi aina suostua. Jos on 12 vuotta antanut periksi kaikessa, niin on myöhäistä enää saada aisoihin lasta. Ja aikamoinen tappelu on edessä, kun pentu ei usko mitään, kun ei ole tarvinut ennenkään uskoa. Sitten kaikki laitetaan hankalan teini-iän piikkiin.

murrosikä ja vanhemmista vähitellen irtautuminen on tosi hyvä juttu ja tunnekuohut kuuluvat siihen, mutta käyttäytyä pitää tunnekuohuissakin hyvin. Vanhempia on kunnioitettava joka tilanteessa.

ap

Loistavan vanhemman ja kasvattajan kruununne suorastaan häikäisee!

Ei meilläkään esikoinen oireillut esiteininä. En edes silloin kuvitellut omaksi ansiokseni. Ihmiset ovat erilaisia.

ajoittui peruskoulun alkuun, ei siinä sen kummallisempia hankaluuksia ollut. Tyttö on nyt 13v ja murrosikä alkaa olla lopuillaan, vuosi sitten oli vähän tunnemyrskyä, mutta ei sen kummempaa.

Vielä on monet "tunnemyrskyt" tulematta!

Seuraavaan viiteen vuoteen mahtuu varmasti helppoja mutta myös vaikeita aikoja.

mutta en kuvittele, että aina jatkuu yhtä helppona. Eli kaikkea voi olla vielä edessä varsinkin tuon nuoremman (hankalamman :)) kanssa.



Meillä siis kaksi tyttöä, 13v, jolla fyysinen murkkuikä jo menossa ja lähes 12v, jolla ei vielä murrosiän merkkejä.

Meidän 11-v. on koulussa varsinainen enkeli ja vanhan ajan mallioppilas. Kotona on yhteenottoja jatkuvasti: tyttö tekee tahallaan juuri päin vastoin kuin on pyydetty, keskeyttää vanhempien joka toisen lauseen huutamalla, paiskoo ovia ja kiusaa pikkusiskoa.



Tämä muutos on tullut puolen vuoden sisällä.

jokaisen ikävaiheensa kynnyksellä. Hän oli se lapsi, joka 2-vuotiaana heittäytyi kaupassa tai kadulla vatsalleen kiljumaan, 6-vuotiaana karkaili ja nyt 11-vuotiaana kävelee välillä kotona ovenkarmit kaulassa. En hetkeäkään epäile, etteikö hän pärjäisi aikuisena elämässään, mutta tämä äiti tässä on usein kovilla hänen kanssaan.



Onneksi kuopus on rauhallisempi.

helpottu kummasti ku lapset tuli murrosikään. Eihän niitä edes huomaa ovat hiljaa omissa huoneissaan ja kotona illasta ennemmin kuin nuoremmat sisarensa.