Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muuttanut takaisin lapsuusmaisemiin, vaikkei halunnut?
04.04.2012 |
Meillä on tällainen kinkkinen tilanne, että olisi järkevintä muuttaa takaisin samaan pikkukaupunkiin, jossa olen syntynyt ja jossa vanhempani vielä asuvat. Ongelma on se, että olin lapsuuteni ja nuoruuteni todella kiusattu, ja nämä entiset kiusaajat ovat jääneet tälle paikkakunnalle, ja heihin törmää väistämättä usein. Sen jälkeen kun olen muuttanut tuolta pois, en ole kohdannut mitään kiusaamista ja koen olevani muutenkin eri ihminen. Mut musta tuntuu, että en ehkä sittenkään voisi hyvin tuolla, enkä ole valmis kohtaamaan noita ihmisiä neutraalisti.
Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa, ja silti muuttanut? Oliko hyvä ratkaisu?
Kommentit (5)
pitäisi muuttaa takaisin, jos elämä on mallillaan muualla. Itse en lähtisi. Mutta tätähän et kysynyt : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta uskon että pystyt kohtaamaan kiusaajasi jos olet asian käsitellyt. Se voi olla sulle eheyttäväkin kokemus jos pystyt kohtaamaan heidät ja huomaamaan ettei heillä ole enää sinuun minkäänlaista valtaa.
Kiusaajat ovat todennköisesti vieläkin inhottavia ihmisiä. Miksi kiusata itseään ja joutua kohtaamaan näitä kuspäitä vapaaehtoisesti? Pysy siellä, missä elämäsi on nyt kunnossa, ja järjestä se niin, että voit siellä jatkossakin olla. Teet vain vierailuja mummolaan...
noita kiusaamiskokemuksia, eikä ole juuri halua muistella menneitä. Ajattelin aina, että sinne en koskaan kuitenkaan palaa, koska ei siellä ole mitään elämisen mahdollisuuksia kuitenkaan, enkä halua että lapseni joutuvat elämään siellä. Toi paikka on tosi pieni, nyt siellä vaan ois uusien investointien vuoksi töitä tarjolla.
Nyt ois kuitenin näin, että saisin siellä sekä opiskella että tehdä töitä (tässä kaupungissa missä asutaan nyt, on omalla alallani todella tiukka kilpailu ja teen vaan pätkiä), mikä ois oman uran kannalta hyvä. Mies on alalla, jolle työllistyy hyvin kaikkialla, mut hänkin sais tuolla parempaa palkkaa. Ja koska saatais lastenhoitoapua vanhemmiltani, ei lasten sairastelut tms. muut yllättävät tilanteet haittais ja hidastais opiskeluani. Toisaalta sitten; meillä on täällä nykyään tosi hyvä elämä, vaikka mulla onkin vain pätkiä. Lapsille riittää kavereita, meillä on ihana kesäpaikka lähellä kaupunkia, kaikki ystävät täällä jne.
ap.
Minä en ole edes kaikkien naapurien kanssa kuin korkeintaan morjestuttu, miksi niitten kiusaajien kanssa pitäisi kaveerata??