Yli nelikymppiset; onko muistisi omasta mielestäsi yhtä hyvä kuin parikymppisenä?
Kommentit (9)
Mä muistan hyvin asioita jotka sovin tai on tapahtuneet äskettäin. Mutta jos mä mietin kakskytvuotta sitten tapahtuneita asioita tai ihmisiä (niiden nimiä) niin jo tuppaa unohtumaan. Vielä kymmen vuotta sitten muistin, en enää. Ja varmaan johtuu ajankulumisesta? ei ehkä niinkään pelkästään mun muistista?
siitä on pientä haittaa ihan jokapäiväisessä elämässä. tulee noloja tilanteita, kun on puhumassa jotain ja sitten yhtäkkiä tulee totaalinen blackout, eikä muistakaan mitä piti sanoa.
mutta sillä erotuksella että kun nyt on sen verran hektinen elämäntilanne, on työt, lasten koulut, harrastukset, yms yms eli niin paljon enemmän muistettavaa verrattuna elämääni 2-kymppisenä. Stressaantuneena huomaan unohtavani asioita.
parikymppisenä. Nyt nelikymppisenä oon kyllä aika paljon fiksumpi kuin silloin...siperia opettanut, tai jotain.
Neljänkympin jälkeen alkaa se rapistuminen.
Tero
mutta jumppaan sitä tietoisesti. Minulla on alzheimer geeni, eli mummo sairastui/kuoli tautiin, omalla äidillä alkoi 55v iässä ekat oireet.
Itse olen päättänyt olla työelämässä 80-vuotiaaksi (jos työnantaja antaa) sillä vaativa aivotyö suojaa parhaiten muistisairauksilta. Lisäksi liikunta, ruokavalio ja jatkuvat aivopähkinät (sudokut, ristisanat, vieraskielinen kirjallisuus, matemaatikan laskeminen jne) kuuluvat ohjelmaani.
Ja tämä ei ole leikkiä vaan taivahan tosi! Olen nimittäin niin läheltä nähnyt mitä alzheimer tekee, ja tiedän oman riskini olevan todella suuri samaan kohtaloon. Teen siis ihan mitä vaan välttyäkseni tältä!
Eli nyt nelikymppisenä aivot ja muisti ovat huipputerässä, mutta uskon että syynä on treenaaminen. Oman äitini kohdalla varhainen muistiongelma johtui siitä että hän vaivaa aivojaan vain kahdella asialla: salatut elämän tv-sarjalla ja 7 päivää -juorulehdellä. Ei jaksa/viitsi pohtia mitään sen vaativampaa.
välillä oikein huolestuttaa, kun vaikuttaa siltä, etten muista enää yhtään mitään.
siinä mielessä parempikin että mieli on rauhoittunut ja osaan keskittyä huomattavasti paremmin kuin kaksikymppisenä. Nuorena ei usein muistanut asioita sen takia että silloin kun ne näki tai kuuli, oli yhtäaikaa mielessä niin paljon muita ajatuksia ettei keskittynyt nykyhetkeen.
Johtuu varmaan myös muistakin seikoista kuin iästä. Elän todella raskasta elämänvaihetta parhaillaan ja huomaan stressin huonontavan muistamista. Unohtelen esim. ihmisten nimiä paljonkin.
Samanlaisia muistiongelmia mulla on ollut aina, kun on ollut rankkoja asioita menossa elämässä.
Mutta kyllähän parikymppisenä tosiaan mieleen jäi helpommin paljon enemmän tietoa kuin nyt. Eli kyky omaksua uutta tietoa on varmasti heikentynyt iän myötä. Eikös se ole ihan todettukin asia.