Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten opettaisin lapseni pitämään puoliaan?
31.03.2012 |
Niin siinäpä se on lyhyesti. 3-vuotias poikani on vilkas ja sosiaalinen, mutta vähän arka ja hyvin herkkä. Hän meinaa jäädä isommassa poikajoukossa vähän toisten "jalkoihin", eikä oikein osaa pitää puoliaan. Olen sitten vaan sanonut pojalleni, että sanoisi, että ei saa kiusata tms. ja lähtisi pois paikalta tekemään muita juttuja. Ongelmana on vähän sekin, että poikani puhe on vielä varsin epäselvää ja se vähän hankaloittaa kanssakäymistä lapsiseurassa.
Kommentit (10)
En todellakaan tiedä mitä tehdä. Poika ei pistä hanttiin tai hauku takaisin, koska hän ei halua satuttaa muita, kun se tuntuu niistä toisistakin pahalta. Ei siis halua loukata muita. Niin vaikea tilanne.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ensin sanoo vihaisesti ja kovalla äänellä EI! ja voi vaikka laittaa käden näyttämään stoppia (ei nyrkkiä).
Harjoiteltiin kotona, käskin lapsen näyttää mihin pystyy. Ja sovittiin, että jos tuo ei auta, niin sitten haetaan hoitajat.
Aika usein vihainen ja voimakas ääni riittää pelottamaan kiusaajat.
koululaisen ope syyttää lastani jonkin verran siitä, että lähtee pois kiusaamistilanteessa eikä jää pitämään puoliaan. Tuntuu kurjalta.
että tää on hankala juttu ja varmaan moni tätä on miettiny eikä ole vastausta keksinyt.
Mä olen sun kanssa samoilla linjoilla, eli kehotan lapsiani lähtemään tuommosesta kiusaamistilanteesta pois. Mies taas on sitä mieltä että täytyy antaa samalla mitalla takaisin. Eli jos joku tulee tönimään niin sitä kiusaajaa täytyy sit tönäistä takasi.
Ei olla oikein miehen kanssa päästy tästä yhteisymmärrykseen...onneksi ei kovin paljoa ole tuota kiusaamista esiintynyt (poika on nyt 5v), mutta koulussa varmaan sitten onkin varmaan eri meininki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikasi on omillaan näissä isommissa poikajoukoissa? Päiväkodissa? Mistä tiedät näistä konflikteista? Kerro vähän tarkemmin.
Jos olet itse läsnä näissä tilanteissa, puutu niihin. Ei 3-vuotiaan vielä tarvitse pärjätä itsekseen isoissa lapsilaumoissa.
olen sitä mieltä, että tilanteet on hyvä ratkaista joko verbaalisesti, kertomalla että keneen nyt sattui ja pyydä anteeksi, tai sitten väistämällä, eli lähtemällä tilanteesta.
Miehen mielestä tilanne täytyy ratkaista antamalla samalla mitalla takaisin. Käymällä apinan raivolla kimppuun, repimällä itsensä vapaaksi, huutamalla jne.
Koska toi mun keino vaan ei toiminut, otettiin käyttöön miehen keinot. Meidän herkkä kolmevuotias sai harjoitella pari vuotta vanhemman kanssa noita tönimistilanteita. Harjoiteltiin sitä, että lapsi huutaa "EI, PÄÄSTÄ HETI IRTI" ja repii itsensä vapaaksi. Harjoiteltiin sitäkin, miltä tuntuu repiä se oma lelu kaikin vomin takaisin toisen kädestä, tai työntää toinen edestä pois.
Nyt täytyy myöntää, että miehen taktiikka toimi. Lapseni on edelleen arka, mut ei jää joukon jalkoihin. Kun joku toimii väärin, hän ei pelästy vaan suuttuu. Pojat ilmeisesti ymmärtää tätä fyysisyyttä, äänenkäyttöä ja voimankäyttöä paljon paremmin kuin mitään, mitä niille selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin omani on sinun poikaasi pari vuotta vanhempi.
En itsekään ole keksinyt tilanteeseen mitään ihmeratkaisua. Kuten sinä, olen neuvonut poikaa lähtemään pois ikävästä tilanteesta tai kertomaan tapahtumista aikuiselle. Olen myös sanonut, että jos nuo keinot eivät auta, kaikilla on oikeus puolustaa itseään ja kiusaajan saa tönäistä pois.
Olen myös neuvonut välttämään ikäviä tyyppejä ja leikkimään rauhallisempien lasten kanssa. Lisäksi olen panostanut lapsen kaverisuhteisiin kutsumalla niitä kivoja kavereita ahkerasti kylään. Näin poika on saanut oman sosiaalisen verkostonsa ja on sitä kautta vahvempi isommissakin ryhmissä.
Miehet, omani mukaan lukien, näyttävät olevan sitä mieltä, että lapsi täytyy opettaa puolustautumaan fyysisesti. He varmaan asian tietävät, kun siinä poikien ja miesten maailmassa elävät.
Niin se ikävä kyllä on, että arat pojat jäävät toisten jalkoihin.
Alue: Aihe vapaa
Ihan samanlaisia ajatuksia teillä muillakin tuntuu olevan. Itsekin olen miettinyt tuota fyysistä puolta, että onko se ainut kieli, jota pojat tuossa tilanteessa tuntevat.
Poikamme on vielä kotihoidossa ja nämä tilanteet tulevat eteen leikkipuistossa (arkisin päivittäin) ja kerhossa (viikottain). Jos leikkikaverina on vain yksi suht samanikäinen poika, heillä on aina tosi hauskaa eikä ongelmia ole. Mutta ei tarvitse lisätä yhtälöön kuin se seuraava poika, niin jostain syystä meidän poikamme joutuu jostain syystä "silmätikuksi". Tyttöjen kanssa taas ongelmaa ei ole, koska leikitkään eivät ole luonteeltaan niin fyysisiä.
Ja tokihan minä tilanteisiin olen puuttunutkin, mutta... Ensinnäkin minusta tuntuu jotenkin kiusalliselta puuttua tilanteisiin, joissa niiden toistenkin poikien vanhempia seisoo siinä vieressä, eivätkä he sano mitään. Toki ymmärrän mistä se johtuu. Heidän poikansa eivät ole arkoja ja osaavat pitää puolensa. Varmasti he ajattelevat, että eihän siinä mitään edes ole tapahtunut, mutta kun poikani on hädissään, pakkohan minun on jollain tavalla reagoida.
Toisaalta niin kovalta kuin se kuulostaakin, tiedän että ennemmin tai myöhemmin (= viimeistään ensi elokuussa, kun hän aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa) poikani on opittava pärjäämään ilman minua. Sen vuoksi haluaisin tietoisesti opettaa hänelle keinoja selvitä näistä tilanteista - luontaista kykyä hänellä ei selvästikään siihen ole.
Kiitos kovasti vastauksista, näistä oli paljon hyötyä!