Mies veti kauheat kilarit!

ja että eikö itseäänkin jo vähän naurata omat ennakkoluulonsa tiettyä ammattiryhmää kohtaan. Jos ei näe asiassa mitään outoa, niin käske kysyä ystäviltään tai työkavereiltaan, antavatko he vaimojensa käydä miesgynegologeilla. Viimeistään tuossa kohtaa pitäisi tajuta oma naurettavuus. Jos ei tajua, niin sinun pitää juosta ja lujaa!

en ole kertonut miehelleni käyväni mies gynen luona. Ei tulisi mieleenkään erotella minkäpuolinen lääkäri on.

Kyllä nyt itse mokasit!

vaihdoin lääkäriä, (vaikket vaihtanutkaan). Ja se siitä, eipä tarvii hermoilla.

Jos joskus sattuisit tarvitsemaan terapeuttia, niin sekään ei kai voisi olla mies koska sittenhän pettäisit miestäsi henkisesti..

en ole kertonut miehelleni käyväni mies gynen luona. Ei tulisi mieleenkään erotella minkäpuolinen lääkäri on. Kyllä nyt itse mokasit!

niin mokasin. Olisiko pitänyt valehdella kun mies kysyy lääkärin nimeä?

ap

pipipäinen mies sulla..ei ole normaalia tuo.

vaihdoin lääkäriä, (vaikket vaihtanutkaan). Ja se siitä, eipä tarvii hermoilla.

Miehen ongelmahan tuo on eikä ap:n. Jos ap alkaisi valehtelemaan, hän puoliksi myöntäisi tekevänsä väärin..

Naiset hoi, jotain rotia kuitenkin!!!

yritti aikoinaan urputtaa miesgynekologista ja mieshierojasta. Eipä urputa enää, kun pari kertaa hermostuin todella ja sanoin suoraan, kuinka naurettavaa tuollainen mustasukkaisuus on. En todellakaan suostunut vaihtamaan lääkäriä vain siksi, että mies olisi rauhoittunut.



En myöskään poistanut miespuolisen työkaverini puhelinnumeroa kännykästä vain sen takia, että mies sitä vaati. Saa mies ihan keskenään miettiä, onko järkeä tuhlata energiaa tuon sortin asioihin. Jos alkaa miehen mieliksi tekemään ja ihmisiä karttamaan vain siksi, että tämä on "väärää" sukupuolta, niin eihän sitä kohta uskalla naapuria tervehtiä, ettei tule sanomista.

Ihme äijä sulla. Mä en tosin kävisi miesgynellä muutenkaan, mutta sehän ei ollut jutun pointti. Tiedän kyllä tapauksen, joka suostuu käymään VAIN miehellä, sillä naisgynet on kuulemma jotain lesboja ja naiset ei hänen alapäätään ronki. Huoh...

Älä välitä, menet lääkärille etkä ala valehtelemaan. Kuten joku jo sanoikin, ongelma on vain miehesi ja miehessäsi.

Itse en varmaan periaatteestakaan vaihtaisi, mutta minä nyt olen itspäinen muutenkin ja jatkuvasti jonkin sorttisissa vaikeuksissa tämän luonteenpiirteeni takia.



Ja kuule, ei ole normaalia olla noin mustasukkainen kuin miehesi. Jos tuollainen käytös on teillä yleistä tai alkaa yleistyä, suosittelen kytkimen nostamista ja vauhdilla. Kun ihminen on noin seko, eikä luota sinuun yhtään, on vain ajan kysymys ennen kuin saat nyrkistä tai leipäveitsestä.

sille tekstarin, että ihan turhaan riehuu, ei se kierukan vaihto mikään nautinnollinen toimenpide ole, veri roiskuu ja sattuu saatanasti. Ja en aio lääkäriä alkaa vaihtamaan.



Vastas, että kyllä hän tietää miten miehet ajattelee ja kaikki miesgynekologit on perverssejä, jos en vaihda, niin hän tulee mukaan sitten.



Voi luoja!



ap

...Vastas, että kyllä hän tietää miten miehet ajattelee ja kaikki miesgynekologit on perverssejä, jos en vaihda, niin hän tulee mukaan sitten.

Voi luoja!

ap

MInkä päätelmän teemme tästä:

"kaikki mie(sgynekologi)t on perverssejä"?

Onko oikea päätelmä, että miehesi on perverssi? Päätelmää tukee se, että hän haluaa tulla katsomaan kierukan vaihtoa.

Anna tulla, sillähän asia hänelle selviää. Onneksi et ole menossa synnyttämään.

Kysy siltä luuleeko se että sinä olet sen lääkärin ainoa naispotilas. Tai että etteikö muilla naisilla olisi miespuolisia omalääkäreitä. Äijällä on jotain vinossa korvien välissä tämän asian suhteen.



terv. mies

jos mä käyn lääkärillä,gynellä ei mun mies edes kysy oliko mies vai nainen,itse kyllä saatan sanoa tai sitten en,ihan sama kumpi on.

ihan mun mies :) se oli ennen just tommonen sairaalloisen mustasukkanen kusipää. Just minäkin kävin jossain lääkärissä ja käskin oottamaan siinä odotushuoneessa..oli urputusta myöhemmin siitä, että nautitko sä siitä, ku mieslääkäri tutki sua ja et halunnu mun tulevan sinne?? :DD siis oikeesti huhhuh. Tuo oli nyt vaan yks esimerkki siitä mustasukkasuudesta.



ÄLÄ ANNA PERIKSI. Se alkaa vaatii koko ajan lisää ja lisää. Mietin sillon aikoinaan mun miehestä, että jos se luulee,että se pitää mua kotona koko ajan ja yrittää estää kaikilla sairailla tavoilla sitä, että en varmasti petä sitä (ei saanu olla miespuolisia kavereita, en saanu puhua miehille ilman sitä, en saanu olla kavereiden luona ilman sitä jos vaan pettäsin sitä, ei saanu olla kenenkää miehen numeroita puhelimessa, luki kaikki mun tekstarit ja tutki puhelimen, luki päiväkirjat että tietää että en salaile mitään..ymsymsyms..), niin ei se paranna meidän suhdetta sillä yhtään vaan PAHENTAA. En tiiä nyt tarkalleen teidän suhteen tilannetta ja toivon todellakin, että se ei oo samalainen kun mulla oli joskus. Mutta jos se on tyyliin samalainen, niin älä jatka oikeesti tuota suhdetta. Tiiätkö mitä mä oon saanu tästä suhteesta? Pelkkää paskaa. Olin sillon nuori, ku aloin seurustelee tuon miehen kanssa ja hän uhkas sitten itsemurhalla jos jätän sen. En uskaltanu sit jättää ja jäin siihen paska suhteeseen. Ja annoin aina kaikessa periksi ja tein miehen mielen mukaan. Vaikka mielessä mietin jotain ihan muuta ja olin niin vihanen ja masentunut koko ajan, niin en uskaltanu jättää tuota. Sitten varsinkin,kun tulin raskaaksi niin sitte oli pakko jäädä. No ollaan nyt oltu monta vuotta yhessä ja eikä se oo enää tollanen. Se alko rauhottumaan sillon,kun lapsi synty. MUTTA silti toivon, että en ois ikinä tavannutkaan tuota miestä. Mulle noista ajoista vaan jäi katkeruus,masennus ja ahistus. Mulla on hirveesti kaikkia ongelmia nykyään sen takia. Mua pelottaa alottaa kaikkia uusia asioita, enkä nykyäänkään uskalla puhua hirveesti kenellekkää miehelle, koska tuntuu että teen jotain väärin. Välillä,kun mietin noita aikoja millon oli tuollasta, niin mä oikeesti vittuunnun niin paljon että tekis mieli tappaa joku.

Mä sanon nyt vaan, että JUOKSE KARKUUN NYT VIELÄ KUN VOIT. Älä jää oottaa parempaa käytöstä tai mitään muutakaa. Se on vaan sun omaksi parhaaksi,jos lähet.

Ihan kuin mä olisin kirjoittanut tuon... Tosin en ole enää sen miehen kanssa, eikä meillä ole lapsia.

Vaikka erosta on jo 8 vuotta, niin kärsin yhä ja pelkään että se hirviö keksii vielä jotain pääni menoksi, siitä huolimatta vaikka häiriköinti loppui siihen kun hommasin itselleni "henkivartijat". Poliisista ei apua ollut...

AP:n kannattaa jättää tollanen mies, Ei se nauti olostaan itsekään

ihan mun mies :) se oli ennen just tommonen sairaalloisen mustasukkanen kusipää. Just minäkin kävin jossain lääkärissä ja käskin oottamaan siinä odotushuoneessa..oli urputusta myöhemmin siitä, että nautitko sä siitä, ku mieslääkäri tutki sua ja et halunnu mun tulevan sinne?? :DD siis oikeesti huhhuh. Tuo oli nyt vaan yks esimerkki siitä mustasukkasuudesta.

ÄLÄ ANNA PERIKSI. Se alkaa vaatii koko ajan lisää ja lisää. Mietin sillon aikoinaan mun miehestä, että jos se luulee,että se pitää mua kotona koko ajan ja yrittää estää kaikilla sairailla tavoilla sitä, että en varmasti petä sitä (ei saanu olla miespuolisia kavereita, en saanu puhua miehille ilman sitä, en saanu olla kavereiden luona ilman sitä jos vaan pettäsin sitä, ei saanu olla kenenkää miehen numeroita puhelimessa, luki kaikki mun tekstarit ja tutki puhelimen, luki päiväkirjat että tietää että en salaile mitään..ymsymsyms..), niin ei se paranna meidän suhdetta sillä yhtään vaan PAHENTAA. En tiiä nyt tarkalleen teidän suhteen tilannetta ja toivon todellakin, että se ei oo samalainen kun mulla oli joskus. Mutta jos se on tyyliin samalainen, niin älä jatka oikeesti tuota suhdetta. Tiiätkö mitä mä oon saanu tästä suhteesta? Pelkkää paskaa. Olin sillon nuori, ku aloin seurustelee tuon miehen kanssa ja hän uhkas sitten itsemurhalla jos jätän sen. En uskaltanu sit jättää ja jäin siihen paska suhteeseen. Ja annoin aina kaikessa periksi ja tein miehen mielen mukaan. Vaikka mielessä mietin jotain ihan muuta ja olin niin vihanen ja masentunut koko ajan, niin en uskaltanu jättää tuota. Sitten varsinkin,kun tulin raskaaksi niin sitte oli pakko jäädä. No ollaan nyt oltu monta vuotta yhessä ja eikä se oo enää tollanen. Se alko rauhottumaan sillon,kun lapsi synty. MUTTA silti toivon, että en ois ikinä tavannutkaan tuota miestä. Mulle noista ajoista vaan jäi katkeruus,masennus ja ahistus. Mulla on hirveesti kaikkia ongelmia nykyään sen takia. Mua pelottaa alottaa kaikkia uusia asioita, enkä nykyäänkään uskalla puhua hirveesti kenellekkää miehelle, koska tuntuu että teen jotain väärin. Välillä,kun mietin noita aikoja millon oli tuollasta, niin mä oikeesti vittuunnun niin paljon että tekis mieli tappaa joku.

Mä sanon nyt vaan, että JUOKSE KARKUUN NYT VIELÄ KUN VOIT. Älä jää oottaa parempaa käytöstä tai mitään muutakaa. Se on vaan sun omaksi parhaaksi,jos lähet.

Siinä kohtaa kun tämän tajusin sanoin suoraan että jos mun pitää tosissaan miettiä että kumpi on tärkeempi (suhteen ihan alussa) niin valitsen veljeni, ja näytin miehelle ovea.



Kummasti alkoi käytös mieheni kohdalla muuttua, nyt vuosien aikana on huomannut ettei ole syytä olla kenestäkään mustasukkainen että minä en ole lähdössä koskaan kenenkään toisen matkaan ja tosiaan ei ainakaan näytä sitä että olisi mustis.