Monta kuukautta eri osoitteessa eikä vieläkään tunnu "kauhean pahalta"

Olen nämä kuukaudet miettinyt pitkää liittoamme ja sitä että voinko vielä palata takaisin, miehen luokse. Mies mokasi, sekoili pahemman kerran, petti luottamuksen täysin kuukausia sitten (ei ollut uskoton). Jouduin käymään läpi hyvin vaikeita asioita. Elämältäni putosi pohja. Muutto toiseen osoitteeseen tapahtui onneksi nopeasti.



Olemme käyneet, hakeneet apua ulkopuoleltakin yms. mutta edelleenkään en tiedä mitä tekisin tulevaisuuden kanssa. Nämä menneet kuukaudet eivät ole tuntuneet niin pahalta kuin kuvittelin kun tein muuttoa kamalassa tilanteessa. En ole itkenyt kuin muutaman kerran, tuska on alkanut helpottaa jotenkin muutenkin? Mutta en vain pysty päättämään!!!! Otanko lopullisen eron vai enkö... Mies haluaisi jatkaa ja on luvannut muuttua ja tehdä mitä tahansa jos palaan takaisin.



Miten voi tuntea samaan aikaan niin ristiriitaisia tuntemuksia? Voin ajatella että muutan takaisin mutta sitten tulee heti perään tunne että ei ikinä! Että ei se onnistu, mikään ei muutu kuitenkaan jne. Lopullinen ero tuntuu kuitenkin niin LOPULLISELTA. En ole valmis siihenkään. Tai niin kuvittelisin. En osaa ajatella että mieheni löytäisi jonkun toisen ja sitten en voisi enää olla hänen kanssaan, ikinä. Mutta toisaalta voin kuvitella tilanteen että itse löytäisin jonkun toisen johon rakastuisin? Ihan hullua! Olemme nähneet toisiamme suht usein näiden kuukausien aikana mutta esim. seksiä meillä ei ole ollut, koska en ole suostunut. Emmekä ole yöpyneet toistemme luona. Lapsia meillä on (yhteishuoltajuus) ja ehkä kuitenkin eniten mietin että mikä olisi paras ratkaisu lapsiemme kannalta? Tämä on vain niin vaikeaa. En IKINÄ olisi voinut uskoa että joudun lähtemään omasta kodistani ja että meille voisi tulla ero :(



Kiitos jos joku kommentoisi, mitä ajatuksia herätti? Jotain vinkkejä, mitä vaan, otan vastaan.