Kavereitten pelottava kotiäiti, jota yritin aina vältellä, olikin mielisairas.
Pelkäsin lapsena kavereitteni äitiä. Hänessä oli jotain selittämätöntä. Kun kävin heillä hoidossa ja leikkimässä, hän saattoi olla hymyilevä ja ystävällinen, mutta joskus tuntui, että jotain oli pahasti vialla. Tavallaan kadehdinkin kavereitani, joilla oli äiti kotona, mutta kaikessa oli tuo kääntöpuoli. Joskus hän suuttui minulle ja podin vuosia huonoa omaatuntoa, koska uskoin tehneeni jotain hirvittävää. Kukaan ei kertonut, mistä oli kyse. Tein kaikkeni vältelläkseni häntä. Nyt vasta aikuisena olen saanut kuulla, että hän oli jo silloin sairas, mutta nykyään kokonaan sairaalahoidossa.
Luultavasti siinä perheessä ei äidin sairaudesta paljoa puhuttua tai sitten he olivat sopineet, että ulkopuolisille ei kerrota mitään. En tiedä, oliko se hyvä ratkaisu, mutta minä ainakin pelkäsin ja kärsin. Miksi minut yleensä laitettiin hoitoon sairaalle ihmiselle? Ainakin olisi voitu sanoa, mistä ne kaikenlaiset oudot konfliktit johtuivat.
Mitä ajattelette?
Kommentit (18)
ajattelin jo, että joku kaverini kirjoittaa. Mutta mun äiti tosin ei oo laitoshoidossa vielä ainakaan.
mielen sairauksiin. Ei ole osattu ajatella lapsen näkökulmasta sitä. Mutta tekstissäsi ihmetytti se, että miksi olet pahoillasi omasta puolestasi, etkä kaverisi puolesta - ajattele, mitä hän on joutunut kestämään.
olen sen koko perheen puolesta pahoillani, myös sen äidin. Kirjoitin nyt vain omasta puolestani. Olisihan vanhempani voineet suojella omaa lastaan. ap
mielen sairauksiin. Ei ole osattu ajatella lapsen näkökulmasta sitä. Mutta tekstissäsi ihmetytti se, että miksi olet pahoillasi omasta puolestasi, etkä kaverisi puolesta - ajattele, mitä hän on joutunut kestämään.
Tiedän vain, että hän on nyt ollut jo pitkään mielisairaalassa. Ei enää edes asu virallisesti kotonaan. Lapsenahan ei tullut mieleenkään, että hän oli sairas. Olin vain aina varpaillani, kun pelkäsin että teen jotain väärin. ap
kerrotko tarkemmin, mitä psyykkistä sairautta hän sairastaa?
kertoa jotain lisää? Puhuttiinko teillä äidin sairaudesta? Kävikö teillä kaverit leikkimässä? Minä kävin siis ihan hoidossakin pienempänä. Hän hoiti muitakin lapsia. ap
ajattelin jo, että joku kaverini kirjoittaa. Mutta mun äiti tosin ei oo laitoshoidossa vielä ainakaan.
aihepiiri ei varmaan ollut kellekään sitten läheinen? ap
Aloinpa ajatella, että noinkohan siskoni lapset musta kirjoittaa täällä parinkymmenen vuoden kuluttua...
Lapsiko muka ymmärtäisi, jos sille sanoisi, että tämä ihminen on mieleltään sairas. Kun suurin osa AV:läisistäkään ei ymmärrä mielen sairauksista mitään...
lapsella ei välttämättä ole sellaisia ennakkoluuloja. Minulle olisi voinut joskus sanoa vaikka että kun hän huutaa, niin sitä ei tarvitse jäädä miettimään. Tosin nyt vasta tajusin, ettei vanhempani tainneet tietää, miten pelottava hän oli. ap
aihepiiri ei varmaan ollut kellekään sitten läheinen? ap
Aloinpa ajatella, että noinkohan siskoni lapset musta kirjoittaa täällä parinkymmenen vuoden kuluttua...Lapsiko muka ymmärtäisi, jos sille sanoisi, että tämä ihminen on mieleltään sairas. Kun suurin osa AV:läisistäkään ei ymmärrä mielen sairauksista mitään...
Minä muistan myös joidenkin aikuisten huutaneen, ja koska meillä kotona huudettiin aika vähän, se tuntui pelottavalta. Mutta kovaäänisemmistä huusholleista tulleille huuto ei merkinnyt yhtä paljon.
Ei huutaminen sinänsä vielä tee ihmisestä mielisairasta? Eihän?
meilläkin huudettiin eikä tietenkään kaikki huutaminen sairaudesta johdu. Mutta se oli erilaista, hän loukkaantui lapsiin kuin aikuisiin. Oli muutakin sellaista omituisuutta, joka askarrutti mieltä. Tunnelmat vaihtelivat kovasti. ap
Minä muistan myös joidenkin aikuisten huutaneen, ja koska meillä kotona huudettiin aika vähän, se tuntui pelottavalta. Mutta kovaäänisemmistä huusholleista tulleille huuto ei merkinnyt yhtä paljon.
Ei huutaminen sinänsä vielä tee ihmisestä mielisairasta? Eihän?
Tiedän vain, että hän on nyt ollut jo pitkään mielisairaalassa. Ei enää edes asu virallisesti kotonaan. Lapsenahan ei tullut mieleenkään, että hän oli sairas. Olin vain aina varpaillani, kun pelkäsin että teen jotain väärin. ap
kerrotko tarkemmin, mitä psyykkistä sairautta hän sairastaa?
saatan vähän kilahtaa lasteni kavereille, jos he eivät osoita kunnioitusta kodissamme vallitsevia sääntöjä kohtaan. Sanon kerran ja jos ei sillä mene perille, niin sanon toisen kerran kilahtaen. Kolmas kerta vielä ja eivät ole kovin tervetulleita meille enää. Sanon kaiken suoraan ja kaunistelematta. Jotkut tähän tottumattomat lapset voivat säikähtää.
Lapsillani on turvalliset rajat, joista voidaan keskustella, mutta omin nokkinensa lapset eivät niitä muuttele. Monella lapsella ei tunnu olevan riittävästi rajoja ja saavat tehdä vapaasti vaikka mitä kiusaa toisille. Joko he asettuvat sovinnolla tai jätän vaativamman kasvatustyön heidän vanhemmilleen ja kiellän heitä tulemasta meille.
Onhan niitä mielisairaaloita vieläkin, vaikka nimet on muutettu kuulostamaan jotenkin lääketieteellisemmiltä.
saatan vähän kilahtaa lasteni kavereille, jos he eivät osoita kunnioitusta kodissamme vallitsevia sääntöjä kohtaan. Sanon kerran ja jos ei sillä mene perille, niin sanon toisen kerran kilahtaen. Kolmas kerta vielä ja eivät ole kovin tervetulleita meille enää. Sanon kaiken suoraan ja kaunistelematta. Jotkut tähän tottumattomat lapset voivat säikähtää.
Lapsillani on turvalliset rajat, joista voidaan keskustella, mutta omin nokkinensa lapset eivät niitä muuttele. Monella lapsella ei tunnu olevan riittävästi rajoja ja saavat tehdä vapaasti vaikka mitä kiusaa toisille. Joko he asettuvat sovinnolla tai jätän vaativamman kasvatustyön heidän vanhemmilleen ja kiellän heitä tulemasta meille.
No ei tuo susta sairasta tee. Ap tais tarkoittaa vähän erilaista tapausta.
Ei mielenterveysvaivaisista aina päällepäin näe mikä niillä on. Varsinkaan taudin alkuvaiheessa. Ja nekin taudit aaltoilee, välillä menee paremmin yms.
Ja toisekseen, se saattoi sairastua vasta myöhemmin ja oli silloin vielä ns. normaali.
on myöhemmin kertonut, että he tiesivät kyllä sairaudesta. Muistan myös sellaisen tapauksen, että kyseinen nainen kävi joskus meillä selittämässä jotain sekavia juttuja. Silloin vanhempani sanoivat vain, ettei kerrota muille mitään. Luulen, että he halusivat olla hienotunteisia.
Muistan myös sellaista, että joskus hän ei sanonut yhtään mitään. Ei siis tervehtinyt eikä mitään tavallista. Ilme oli poissaoleva ja kylmä. Pelkäsin aina, että hän oli loukkaantunut minuun.
ap