Miksi suomalaisilla työntekijöillä on tarve mennä aina sieltä mistä aita on matalin?

Monet asiat sysätään yleensä sille yhdelle hiljaiselle ja tunnolliselle. Lopuksi tää hiljainen ja tunnollinen haukutaan työyhteisössä nipoksi ja hänen maineensa mustamaalataan. Niin tyypilllistä, että aaargh.



Inhoan sananlaskua: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä

Nyt ollut puoli vuotta uudessa työpaikassa ja sana "saikku" on tullut tuttuakin tutummaksi. Olen ehkä ollut naiivi mutta en tajunnut että ihmiset ihan pokalla sairastuvat flunssaan tai mahatautiin jos täytyy pestä ikkuna, mennä konserttiin, halutaan nukkua päiväunet.



Ja voi sitä riemun määrää kun sairauslomaohjeistus muuttui että omalla ilmoituksella saakin olla kolme päivää pois: neukkarissa ei koskaan ole ollut niin riehakasta ja innostunutta tunnelmaa!



Joo, olen paskapaikassa ja pois lähden heti kun muuta työtä saan.

Firmasta kaikki irti. Voittoja ei jaeta työntekijöille kuitenkaan. Raha valuu maailmassa hei ylöspäin. Korkeintaan saat taputuksen olalle jos teet erityisen hyvää työtä. Raha ratkaisee ja mukavuudesta ei tingitä. Jos vituttaa, haetaan saikkua. Jatkuva taustavitutus on sellainen suomalainen kansantauti. Vai olisiko parempi jos vihaisena tulis töihin?

Suomessa on paskat palkat ja vielä paskempi ostovoima. Porukkaa irtisanotaan, eläkkeitä ei todennäköisesti pian enää makseta, keksitään uusia keinoja kepittää kansaa.



Samalla kumminkin halutaan, että ollaan täysillä sitoutuneita ja paahdetaan sata lasissa töitä yötäpäivää.

kun sekään ei ole sitoutunut minuun?

No nyt aletaan päästä jäljille.



Mitä teidän mielestä sitten tarkoittaa se et työpaikka on sitoutunut työntekijäänsä? Eihän paska hommasta voi kuitenkaan koskaan 5000e palkkoja maksaa.

No nyt aletaan päästä jäljille.

Mitä teidän mielestä sitten tarkoittaa se et työpaikka on sitoutunut työntekijäänsä? Eihän paska hommasta voi kuitenkaan koskaan 5000e palkkoja maksaa.

Meidän esim. PITI saada bonukset nyt keväällä viime vuoden menestyksen perusteella, ne luvattiinkin jo meidän yksikölle. Kappas vain, mitään ei tilillä näy eikä pomo ota kantaa kun hän ei mitään bonareita saisikaan.

Että näin täällä! Minäkään en enää sitoudu sovittuihin asioihin, teen vain työni.

No nyt aletaan päästä jäljille. Mitä teidän mielestä sitten tarkoittaa se et työpaikka on sitoutunut työntekijäänsä? Eihän paska hommasta voi kuitenkaan koskaan 5000e palkkoja maksaa.

Mutta nythän on tapana, että työntekijät saa palkanalennuksia ja tekee talkootöitä tai saa lomautuksia ja potkuja ja samaan aikaan johdolle maksetaan bonuksia ja kaunistelurahoja. Mistä niille maksetaan, sitä en tiedä, kun minusta tarve lomautuksiin tai palkanalennuksiin ei kerro kovin hyvästä ja onnistuneesta johtamisesta.

Mieti viime aikojen uutisointia. Isot pomot keksivät koko ajan toisilleen erilaisia lisäpalkkioita ja bonuksia. Joskus riittää että tulee töihin, niin saa kasan rahaa.

Minunkin motivaationi voisi olla erilainen, jos kk-palkkani oli 30.000 ja lisäksi saisin 100.000 bonuksen että pysyn töissä seuraavan vuoden.

Hirveetä lusmuilua. Yritetään keksiä mitä ovelampia keinoja tehdä mahdollisimman vähän työtä, varastella työpaikalta ja olla sairaslomilla. Siis ihan täysin moraalitonta touhua.

Vai olenko vain ollut väärissä työpaikoissa? Onko tämä yleistä vain duunari aloilla? Pitäisikö kouluttautua, että pääsisi näistä paskahommista tunnollisten ihmisten seuraan?

Kuule, se on ihan kaikkialla ihmisluonto ja toisaalta monissa muissa maissa työmoraali on vielä paljon heikompi.



Jos joku mua ärsyttää, niin nää ikuiset aloitukset: "miksi aina suomalaiset...." ja sitten joku typerääkin typerämpi yleistys, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikkialla ja monesti paljon enemmän kuin suomalaisia.

Duunari ei ole koskaan oppinut tekemään töitä minkään eteen ja saa niin paskaa palkkaa, ettei viitsi huhkia pomojen taskuun.



Pomot on tottuneet tekemään paljon töitä jo opiskeluaikoina, on kunnianhimoisia ja joustaa, koska rahat menee niiden taskuun.



Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut pomo, duunari paskapalkalla puoli vuotta ja taas pomo ja silloin kun olin duunari, laskin päiviä seuraavaan saikkuun ja suunnittelin ruotsin risteilyn joka saikulle. Nyt kun olen taas pomo, pääsin töistä kello 19:00 kun piti joustaa, mutta palkkapäivänä on oikeasti hyvä mieli, eikä itku kurkussa.

Monessa, monessa muussa maassa työmoraali on todella paljon alhaisempi kuin meillä. Suuresti parjatut suomalaiset nuoret ovat kysyttyjä esim. Pariisin Disneylandissa, koska tekevät oikeasti töitäkin siellä lonnimisen sijaan. Miettikääpä sitä.



Tämän jälkeenkin totean, että yksi nyky-Suomen ongelmista on todella epävarma työelämä, onnettomat työsopimukset ja naurettavan surkeat palkat verrattuna vaikkapa Länsi-Eurooppaan. Kun työpaikka ei sitoudu tekijöihinsä, eivät tekijät halua sitoutua työpaikkaansa.

Kuule, se on ihan kaikkialla ihmisluonto ja toisaalta monissa muissa maissa työmoraali on vielä paljon heikompi.

Jos joku mua ärsyttää, niin nää ikuiset aloitukset: "miksi aina suomalaiset...." ja sitten joku typerääkin typerämpi yleistys, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikkialla ja monesti paljon enemmän kuin suomalaisia.

Ja hyvin monessa paikkaa jopa. Kyllä siellä järjestäin on korkeampi työmoraali monella. Työilmapiirikin on usein paljon parempi kuin täällä. Johtuen siitä et ketään ei jätetä "saikkujen" tai jatkuvien myöhästelyjen takia yksin selviytymään hirveän työmäärän kanssa.

Monessa, monessa muussa maassa työmoraali on todella paljon alhaisempi kuin meillä. Suuresti parjatut suomalaiset nuoret ovat kysyttyjä esim. Pariisin Disneylandissa, koska tekevät oikeasti töitäkin siellä lonnimisen sijaan. Miettikääpä sitä.

Tämän jälkeenkin totean, että yksi nyky-Suomen ongelmista on todella epävarma työelämä, onnettomat työsopimukset ja naurettavan surkeat palkat verrattuna vaikkapa Länsi-Eurooppaan. Kun työpaikka ei sitoudu tekijöihinsä, eivät tekijät halua sitoutua työpaikkaansa.

eikä niitä edes sinne otettaisikaan

mutta olen tietoisesti opetellut uuden tavan tehdä töitä. Menemään ali sieltä, mistä aita on matalin. Teen työni, en vietä ylimääräisiä saikkuja, mutten myöskään anna itsestäni kaikkea tai veny älyttömyyksiin. Teen hommat, en kovin kunnianhimoisesti tosin. Sitten menen kotiin ja laitan työkännykän kiinni.



Ennen annoin itsestäni paaaljon enemmän töille - tein pitkää päivää, ylitöitä jatkuvasti, olin oikea pikku työmyyrä. Hyvää tulosta kaikilla mittareilla, mutta arvostettiinko sitä mitenkään? Ei suinkaan, sain vain hankalan maineen uudistuksineni, joita asiantuntemukseni nojalla pyydettiin ensin tekemään. Ihan uskomatonta paskaa niskaan. Eikä todellakaan myöskään mitään rahallisia kannustimia.



Jäin äitiyslomalle (onneksi) ja sen aikana tein tietoisen valinnan, että kun palaan töihin, meno muuttuu. Ja näin on tapahtunut. Osa vielä huhkii niska limassa ja musertuvat kerta toisensa jälkeen, kun kaivattua arvostusta ei edes heru. Tuntuu että kun teen just ne pakolliset enkä yritä mitään ihmeellisiä innovaatioita, niin sopeudun porukkaan paremmin. Tätä ne ilmeisesti halusivatkin. No, palkka on edelleen sama ja elämäni on paljon helpompaa ja vapaa-aikaa enemmän. Innostus ja luovuus on kyllä tapettu, mutta käytän niitä sitten vapaa-ajalla työelämän sijaan.



Että näin Suomessa kannustetaan työelämässä koulutettuakin väkeä.