Kokemuksia mutismista? Sain opettajalta viestin,

sä alat haukkumaan opettajaa vaikka voisit käyttää tuonkin voimasi lapsesi ongelmien selvittelyyn... etkä sä ole ollenkaan huolissasi?

haukuin opettajaa? Ihmettelin vain, ettäeikö voisi ensin kertoa että lapsellasi epäillään mutismia. Minusta outoa saada viesti, että lapsesi voi ensi vuonna saada hoitoa mutismiinsa yms kun ei ole ikinä kerrottu että lapsellani olisi mutismi.

mutta en löydä tietoa kuka tällaisen diagnoosin yleensä tekee?

joskus mutistit käyvät myös puheterapeutilla,mutta tuskin tässä tapauksessa, ellei koululla ole omaa PuTea.

ole keskusteltu sinun kanssasi aiemmin? Mutisteilla on yleensä ongelmat tunne-elämän puolella vaikka se puhumattomuutena näkyykin.

Meidän lapsella oli valikoiva mutismi pari vuotta sitten ja olin tosi huolissani asiasta. Haettiin apua perheneuvolasta ja jonkin ajan kuluttua apu alkoi vaikuttaa. Nyt lapsi on kuin kuka tahansa luokkatovereistaan. Mutismi on lapselleen itselleenkin rankkaa ja sitä on syytä hoitaa ettei se jää päälle vuosiksi. Saattaa vaikeutua ajan oloon, jos mitään ei tehdä. Hyvää jatkoa teille ja yhteistyö asiassa kannattaa aina!

2 ensimmaista vuotta koulussa ei sanonut sanaakaan opelle. Puhui kylla kavereille koulussa. Kolmannella luokalla alkoi puhumaan ja on nyt ihan "normaali". Se oli vaan joku paatos etta ei puhu, niin ei todellakaan puhunut.

Itse en uskaltanut koskaan lapsena esim. vastata vieraiden tervehdykseen, enkä aina saanut muutenkaan sanaa suustani esim. opettajan edessä,, mutta ei sitä sairautena pidetty! Olisikohan tämänkin "mutistin" äiti tai isä rasittava ruuneperi, joka aina keskeyttää lapsen puheen ja "tietää kaiken parhaiten"?

olisin kuitenkin varovainen noiden innokkiden diagnoosin tekijöiden kanssa..

ja on vieläkin valikoiva mutismi. Joidenkin ihmisten seurassa en vai uskalla sanoa mitään, koska kuvittelen, että ääneni kuulostaa ihan hassulta.