Lue keskustelun säännöt.
Mitä miehesi sanoisi jos haluaisit irtisanoutua vakituisesta työpaikasta
18.03.2012 |
koska työilmapiiri on kamalaa ja et sen takia et viihtyisi ja kiusaamista myös. Ikä voisi olla este uudelleentyöllistymiselle (44 v). Ansiosidonnainen kestää sen 2 vuotta. Olisko valms elättämään sut sen jälkeen?
Kommentit (18)
heittäytyä loisimaan tuollaisen syyn takia.
Mä alkaisin tosi aktiivisesti etsimään uutta työpaikkaa ( jos oman työpaikan ilmapiiristä on jo nostettu kissa pöydälle ja sille yritetty tehdä jotain) tai vaihtoehtoisesti koulutuspaikkaa.
noin vadttat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t.43v
(ollaan sitäpaitsi nyt paljon onnellisempia perheenä enkä edes nosta mitään työttömyyskorvauksia joten tää ei ole keltään pois)
t.43v
(ollaan sitäpaitsi nyt paljon onnellisempia perheenä enkä edes nosta mitään työttömyyskorvauksia joten tää ei ole keltään pois)
Oletteko rikkaita? Ap
kanssa päätettiin että hoidan sitten pienimmänkin lapsen kouluikään kotona joten emme tahdo että joudun millekään työllisyyskurssille tms kun kerran olen nyt kotona. Meillä on lisäksi vähän työläämmät lapset kun on aika paljon sairauksia. Nyt mieheni puolestaan nauttii siitä myös kun ei tarvitse rahdata lapsia aamulla tai illalla hoidon ja kodin väliä ja vaimo huolehtii kodin siivouksesta ja ruoanlaitosta. Emme toki kyllä ole rikkaita, mutta sumplittiin vähän asuntolainaa pankin kanssa eikä meillä ole mitään erityistarpeita esim matkusteluun ja muista menoista yritämme nyt vähän säästelläkin. Tässä välin mulle on alkanut jo muotoutua ajatus siitä mitä haluan tehdä kun viimeinenkin lapsi lähte kouluun ja toisaalta tämä on parantanut tosi paljon perheemme elämänlaatua. Kröhm... seksiäkin on paljon useammin:)
t.43v
(ollaan sitäpaitsi nyt paljon onnellisempia perheenä enkä edes nosta mitään työttömyyskorvauksia joten tää ei ole keltään pois)
Oletteko rikkaita? Ap
Mä olen tehnyt määräaikaisena töitä nyt 10 vuotta.
Samassa paikkaa. Ilmapiiri ja kaikki on muuttunut niin kauheaksi etten aio enää jatkaa.
Mies otti sen lunkisti, koska tiesi miten vaikeaa ja paha olla mun on koko ajan.
Olen samaa ikäluokkaa kuin sinä.
Oma terveys ja hyvinvointi menee kaiken edelle.
Viimeinen vajaa vuosi on ollut niin takkuista. Mä olen jatkuvasti väsynyt ja kireä. Ja nämä ajatukset, että taas sinne on pakko mennä.
Kohta se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia olisi, jos yllättäen joutuisin työttömäksi ja hän joutuisi jonkin aikaa elättämään perhettä yksin, kunnes saisin uuden työpaikan. Pysyvästi tuskin olisi valmis elättämään, jos vika olisi siinä, ettei minua vain huvita tehdä töitä (tai etsiä mukavampaa työpaikkaa jos nykyinen ottaa päähän), eikä vaikka sairauden vuoksi alentuneessa työkyvyssä.
työilmapiiri oli todella hyvä, mutta jouduin olemaan jatkuvasti pois kotoa. Työpaikka oli 400 km päässä. Kävi henkisesti liian raskaaksi. Tuntui, että romahdan hetkenä minä hyvänsä. Aivan armoton koti-ikävä vaivasi ja itkin herkästi. Kaupassa käynti oli suorastaan tuskaa, kun siellä oli pieniä lapsia äitineen. (kaksi vuotta tein näin töitä)
Eräs aamu sitten vaan soitin miehelle ja sanoin, että sanon itseni irti tänään. Mies sanoi, että ihan ok.
Työpaikallakin ottivat eroilmoitukseni vastaan, kuin suru uutisen.. Mutta sanoin, että en vaan jaksa kulkea enää.
Pääsin suoraan ansiosidonnaiselle. Olen tässä välissä tehnyt kyllä töitäkin, mutta nyt jäin äitiyslomalle. Olen päättänyt etten enää ikinä lähde edes ison rahan perässä töihin niin kauas, että joudun olemaan perheestä erossa. Sitten on jo harkittava vaikka muuttoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se työpaikka on monella nuoremmallakin kiven alla, saati sitten keski-ikäisellä. joka on työnantajien mielestä ihan fossiili (vaikka oikeesti sellainen päälle 40 ikäinen on ihan paras, kun lapset jo suht isoja, on aikaa työlle ja nuoruushulinat ohi ja on elämänkokemusta). Jos sitä työpaikkaa ei löydy, niin vaihtoehto on menettää terveys työpaikan takia?? ap
kyllä se työpaikka on monella nuoremmallakin kiven alla, saati sitten keski-ikäisellä. joka on työnantajien mielestä ihan fossiili (vaikka oikeesti sellainen päälle 40 ikäinen on ihan paras, kun lapset jo suht isoja, on aikaa työlle ja nuoruushulinat ohi ja on elämänkokemusta). Jos sitä työpaikkaa ei löydy, niin vaihtoehto on menettää terveys työpaikan takia?? ap
tein tuon juuri kaks viikkoa sitten, otin loparit koska työpaikalla oli meno jo aivan kamalaa. Tosin, olen vasta reilu 30vee ja sain lisäksi puolen vuoden määräaikaisuuden toisesta paikasta, mutta silti ei ole syksystä tietoa että mitä teen. Ja mies otti sen oikein hyvin. Mieluummin iloinen, hyväntuulinen vähävarainen vaimo kuin aivan loppu oleva itkuinen kireä varakkaampi vaimo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...asia on toisinpäin. Mies on ahdistunut työpaikallaan ja menee vain pahemmaksi kun on tullut henkilöstövaihdoksia.
Hänellä ei ole koulutusta oikeastaan mihinkään joten uudelleen työllistyminen voisi olla todella hankalaa ja taloudellisesti hänen palkkansa menettäminen olisi katastrofi (hänen bruttopalkkansa on yli tonnin parempi kuin minun).
Mutta ei voi vaatia että ihminen uhraa mielenterveytensä ja elämänsä perheen elättämiselle paskassa työpaikassa. Ei vaan voi.
Jos oma puolisoni vaatisi sitä minulta tuntuisi aika pahalta. Enkä vaadi sitä omaltani.
...asia on toisinpäin. Mies on ahdistunut työpaikallaan ja menee vain pahemmaksi kun on tullut henkilöstövaihdoksia.
Hänellä ei ole koulutusta oikeastaan mihinkään joten uudelleen työllistyminen voisi olla todella hankalaa ja taloudellisesti hänen palkkansa menettäminen olisi katastrofi (hänen bruttopalkkansa on yli tonnin parempi kuin minun).
Mutta ei voi vaatia että ihminen uhraa mielenterveytensä ja elämänsä perheen elättämiselle paskassa työpaikassa. Ei vaan voi.
Jos oma puolisoni vaatisi sitä minulta tuntuisi aika pahalta. Enkä vaadi sitä omaltani.
eikö kaikilla olisi parempi olla työpaikoilla, jos joakinen hoitaisi oman hommansa ja kohtelsii työkaveriaan kunnioituksella? SE olisi kaikkien etu ja niin helposti totetutettavissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan erottas. ei sitä kiinnosta mitenkä töissä mulle menee.
Minä olen ollut ½ v työttömänä eikä ole mitään tyrkytetty eikä tarjottu. Ei töitä eikä kursseja. Sama monella muullakin tuntemallani työttömällä.
kanssa päätettiin että hoidan sitten pienimmänkin lapsen kouluikään kotona joten emme tahdo että joudun millekään työllisyyskurssille tms kun kerran olen nyt kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän asti on kyllä elättänyt, ja minä olen tehnyt kaikki kotityöt.
Kun olen sitä vakipaikkaa 30 vuotta etsinyt, niin olisin vissiin höperö jos irtisanoutuisin.
Tuskin se niin mahdoton olisi - onhan tässä tullut jo valikoitua kamalimmat paikat pois jo hakuvaiheessa, eli olen jo tähän saakka ollut mieluummin työtön kuin huonossa työpaikassa.
Tietenkin pitäisi ensin yrittää saada toinen paikka, sekä yrittää tehdä sen työpaikan ilmapiirille jotain. Eihän siinä mitään muuta menetettävää olisi kuin se huono työpaikka.
että vuosia sitten meillä oli päinvastoin eli mies kärsi vastaavanlaisesta tilanteesta työelämässä ja minä ehdotin silloin irtisanoutumista ja niin mieheni irtisanoutui ja ihan "tyhjän päälle" (itse olin hyväpalkkaisessa työssä silloin). Sai kuitenkin vakituisen työpaikan muutaman kuukauden kuluttua joka oli kaikin puolin mukava ja kannustava. Jotenkin me höppänät kai uskotaan että elämä kantaa ja että pitäisi kuitenkin tähdätä onnellistuuteen kun täällä kerran eletään.
ollessani 29 vuotias. Enkä saanut edes ansiosidonnaista jäädessäni pois töistä. Suuri vaikutus oli mulla kyllä myös perhetilanteella, meillä on kaksi erityislasta. Toinen on saanu Kelan korotettua vammaistukea ikänsä, toinen ei mitään. En myöskään ole virallinen omaishoitaja.
Olen nyt yli 40-vuotias ja eletty on miehen palkalla + saamillamme tuilla siitä asti. Niukasti mutta onnellisesti.
heittäytyä loisimaan tuollaisen syyn takia.
Mä alkaisin tosi aktiivisesti etsimään uutta työpaikkaa ( jos oman työpaikan ilmapiiristä on jo nostettu kissa pöydälle ja sille yritetty tehdä jotain) tai vaihtoehtoisesti koulutuspaikkaa.