Pojasta isäksi?

Hei,



olen tätä kirjoittaessani rv 25+2. Raskausaikana pikku hiljaa minun ja mieheni välille on kehkeytynyt erimielisyyksien kuilu lähinnä koskien mieheni menoista. Olen itse parikymppinen nuori ja mieheni 24-vuotias, joten ei varmaan tule yllätyksenä kun sanon, että entiseen elämäämme kuului paljon, PALJON biletystä. Kun tulin raskaaksi, teimme mieheni kanssa lupauksen, että kerran lapsi on meidän yhteinen ja kerran minäkään en voi juosta enää baareissa, niin mieheni pysyy rinnallani ja vetäytyy myös yöelämästä. Tätä ennen olimme juhlineet yleensä aina porukalla, koska mies on sen verran mustasukkainen ettei usein tahtonut päästää minua juhlimaan kaverusteni kanssa, joten minusta oli tavallaan myös reilua vaatia nyt samaa kun olen raskaana.

Mieheni on kuitenkin sellaisessa työpaikassa töissä, jossa on tapana pitää kemuja ja alkoholi on mukana suuresti. Mies on tähän mennessä osannut kieltäytyä alkoholista ja bileistä hyvin, mutta teki tuossa kolme kuukautta sitten sellaisen tempun että saapui monta tuntia myöhässä kotiin eikä paljoa puhelimiin vastannut. En ole ikinä ollut rajoittavaa sorttia, mutta tämän tempun jälkeen ikään kuin miehelle kotiintuloajat niille kerroille, kun on IHAN PAKKO päästä bilettää.

Nyt tuntuu, että bileitä on jatkuvalla syötöllä ja mieheni pomo tavallaan pilkkaa häntä kun "emäntä ei päästä bileisiin". Sitten kotona mieheni syyllistää minua, että "kyllä sen ja senkin vaimo päästää miehensä ulos, vaikka onkin itse raskaana". Minua tämä asia loukkaa suuresti ja olenkin muistuttanut häntä, etten minäkään päässyt kavereideni kanssa ulos ennen odotusaikaani ja että hän lupasi minulle alusta alkaen olla luonani. Minua harmittaa syvästi se, että hän sanoo kyllä että on päässyt biletysvaiheesta eroon, mutta silti hänen puheistaan paistaa katkera sävy kun hän manailee että voi hitto kun ensi viikolla olisi se saunailta ja pitää TAAS kieltäytyä. En haluaisi rajoittaa hänen elämäänsä, mutta suostuin pitämään lapsen nimenomaan siitä syystä, että en joudu olemaan yksin. Laskettuun aikaankaan kun ei enää ole kun vain kolme kuukautta.

Olen välillä todella rikki tämän asian takia, sillä itse en näe tässä kuin kaksi vaihtoehtoa: joko minun pitää pakottaa mieheni tähän muottiin tai sitten suosiolla erota hyvissä ajoin ennen kuin se on sitten myöhemmin vaikeaa. Eroaminen tuntuu vain niin vaikealta, kun mies on oikeasti myös samalla innoissaan lapsen tulosta ja hän oikeasti tahtoisi myös perheen. Minä vain olen se, joka ottaa kaiken vastuun ja jää kotiin.

Joten, kun en enää itse tiedä vaadinko liikoja, haluaisin kysyä teiltä, mitä olette mieltä asiasta? Olenko kohtuuton kun vaadin miestäni olemaan luonani vielä nämä kolme kuukautta? Vai pitäisikö hänen antaa mennä menojaan ikään kuin hänellä ei olisi mitään vastuuta lapsesta, vaikka lupasi toisin aikaisemmin? En enää itse tiedä.