Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit, en yksinkertaisesti jaksa enää...
13.03.2012 |
Olen ollut vuosia työssä, jossa on hyvä palkka ja työpaikkani on vakituinen, joten siksi en sitä ole lähtenyt vaihtamaan, vaikka olisin saanut oman alani sijaisuuksia muutamaksi kuukaudeksi.
En niin kauheasti pidä työstäni, vaikka sen osaankin vaikka silmät kiinni, kun olen sitä vuosikaudet tehnyt. Työilmapiiri on todella huono. Kaikki keljuilevat muille työntekijöille ja näin se on ollut alusta asti.
Tässä jokin aika sitten olin vakaasti päättänyt lähteä pois tuosta työpaikasta, mutta sitten tuli ero ja taloudellisista syistä minun oli pakko jäädä töihin tuohon samaan paikkaan, vaikka en enää jaksaisi tehdä siellä töitä enää päivääkään. Tällä hetkellä ei ole tarjolla alani töitä eikä muitakaan, joihin saattaisin päästä ja jos nyt jäisin töistä pois niin olisin työtön enkä työttömänä pärjää tai pärjäisin varmaankin, mutta olisi tosi tiukkaa taloudellisesti ja joka sentin saisi laskea.
Viikonloputkin on vain yhtä tuskaa, koska ahdistaa, että taas maanantaina täytyy mennä töihin. Lauantai menee vielä jotenkin, mutta sunnuntai on sitten pelkkää ahdistusta.
En enää nauti elämästä, kuten joskus ennen. Kesä- ja muut pidemmät lomat on ainoita, jolloin pystyn edes vähän rentoutumaan. Välillä olen ottanut palkatontakin viikon tai kaksi ja se on auttanut taas hetkellisesti jaksamaan töissä.
Nyt vaan tuntuu, että olen tullut totaalisesti tien päähän enkä enää jaksa olla töissä. Tiedän, että tämä oloni on täysin työpaikkani ilmapiiristä johtuvaa.
Kommentit (11)
MIKÄ HELVETIN PAKKO NIITÄ LAPSIA ON PYKÄTÄ LIUTA JA EROTA!!??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin et olisi tyhjän päällä vaikka tulot hetkellisesti putoavatkin.
Saisit aikaa itsellesi ja miettiä rauhassa mitä haluat tehdä.
sairaslomaa, puhu lääkärillesi tuosta ahdistuksesta yms.
sairaslomaa, puhu lääkärillesi tuosta ahdistuksesta yms.
säästämään rahaa tilille, jonka turvin pärjäät vaikka sanoisit itsesi irti tai jos vaikkapa lähtisit opiskelemaan tai vuorotteluvapaalle. Taloudellinen tilanne on monesti asioita helpottava. Tai jos alkaist tekemään osa-aikaista? Esim. neljä päivää viikossa? Perjantai tai maanantai aina vapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se ei välttämättä parane pelkästään sillä, että vaihdat työtä. Suosittelen menemään lääkäriin ja puhumaan asiasta, saat ehkä sairaslomaa ja kenties muutakin apua (itselläni masennuslääkeet ovat auttaneet paljon, mutta ei ehkä kaikki tahdo niitä syödä). Kun olet taas kunnossa, jaksat paremmin hakea uutta työtäkin ja maailma näyttää valoisammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten esimiehenne suhtautuu? Voisitko ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja puhua huonosta työilmapiiristä?
Tietenkin tuo vaatii kanttia ja näyttöä. Mutta työsuojeluvaltuutetun pitäisi ihan virankin puolesta selvitellä työilmapiiria, jos siitä hänelle tehdään valitus.
Toinen juttu on, että ahdistaako sinua nyt pelkästään työ vai muutkin asiat? Kun erosit, miten se vaikutti elämääsi? Onko sinulla lapsia?
Sanot, että tuo johtuu pelkästään työstäsi, mutta onkohan se ihan niinkään. Aiemmin jaksoit paremmin, miksi nyt et enää jaksakaan?
Tuli nimittäin mieleen, että kun eroaa, jää tavallaan pelkän työn varaan sosiaalisesti ja henkisesti. Jos työ on ahdistava, se tuntuu silloin erityisen ahdistavalta, kun ei enää ole perhe-elämän tuomaa "varaventtiiliä".
Edellisellä en yritä sanoa, että työpaikka olisi KIVA, vaan että ehkä voisit yrittää tehdä oloasi siedettävämmäksi kohentamalla elämääsi muulla tavoin. Voi kuulostaa naiivilta, mutta vaikkapa hyvä harrastus tai opiskelu sivutoimisesti voisi olla se henkireikä, jonka avulla jaksat sietää 37 h viikossa tympeääkin ympäristöä.
Ja samalla tietysti haet kaiken aikaa uutta työtä...
Voimia, ap, et ole ainoa, joka kärvistelee huonon työpaikan pinteessä...
työ oli ollut määräaikaista ja sijaisuuksia monta monta vuotta ja sitten omistajan vaihdoksen myötä sain vakkaripaikan mutta, ilmapiiri työpaikalla muuttui ja mua alettiin hiillostaa pois, paljon kaikkea paskaa tapahtui ja kestin tätä muutaman vuoden kunnes erilaisten fyysisten oireiden takia menin lääkäriin jossa sitten lääkärin oikeiden kysymysten ansiosta murenin lopullisesti ja sain pitkän saikun ja loppujen lopuksi vielä lääkäriltä todistuksen terapian jälkeen että sairauteni johtui ainoastaa työstä ja kun otin loparit alkoi täydellinen paraneminen ja ei tullut edes karenssia kerran oli todistettavaa että ainut ratkaisu mun tilanteessa oli ottaa lopputili ja tiedossa kuitenkin oli jo uusi työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pomolta niin hän sanoi, ettei suostu siihen. Vuorotteluvapaalle ainakin oman ymmärrykseni mukaan voisin jäädä.
Sairaslomaa en mielelläni hae, vaikka lääkäri sitä varmasti kirjottaisikin. En haluaisi mitään masennus ym. lääkkeitä.
ap
säästämään rahaa tilille, jonka turvin pärjäät vaikka sanoisit itsesi irti tai jos vaikkapa lähtisit opiskelemaan tai vuorotteluvapaalle. Taloudellinen tilanne on monesti asioita helpottava. Tai jos alkaist tekemään osa-aikaista? Esim. neljä päivää viikossa? Perjantai tai maanantai aina vapaa?
mutta ei ole tehnyt asian eteen mitään.
Työ on ahdistanut minua myös ollessani vielä nykyisen ex-mieheni ja lasteni isän kanssa naimisissa. Vuosien varrella ahdistukseni työstä on vain lisääntynyt.
Ero kyllä lisäsi ahdistusta ja pahaa oloa, mutta ainakin osa tästä ahdistuksesta ym. johtuu yhä vain ja ainoastaan työpaikastani.
Joku harrastus voisi olla toisaalta ihan kivakin tai on minulla nytkin yksi harrastus, jossa käyn lähes joka kerta.
Lapsia minulla on (yhteensä kuusi) ja osin lasten takia tuntuu mahdottomalta jättää vakituista työtä, koska jollain pitäisi kuitenkin toimeen tulla.
ap