Täytän pian 30 ja nyt tajusin miksi ahdistaa
Katoin tossa rap-musiikkivideoita tubesta ja silloin tajusin et tää kriisi johtuu siitä että olem henkisesti jäänyt n.18-20v tasolle.Mulla on siis paha 3-kympin kriisi,joka on kestänyt 3-4 vuotta. Koska mahdan kasvaa aikuiseksi...?
Kommentit (10)
Ehdit vielä. Et tietenkään usko tätä nyt, mutta totuus on että olet edelleen ihan kakara. Siis todellakin, olet vasta astumassa keski-ikää kohti, täytät vasta 30 hittovie. Sua harmittaa nelikymppisenä jos heittäydyt nyt vanhaksi, olethan nuori! Tulet huomaamaan että seuraavat 10 vuotta menevät aivan v*tun nopeasti. t. 41 vee ja epäuskoinen...voinko jo olla!?
täytät 40v?
parikymppisten mielestä se on rivitalo, auto ja kultainen noutaja. Ja tietysti pönöttämistä.
Mun mielestä aikuiseksi kasvaa vasta sitten, kun tajuaa, että aikuisuus on vastuuta itsestä, jonkin verran vastuuta muista, iloa itsestä, siitä kuka on ihmisenä. Sen jälkeen vasta voi olla aikuinen.
Ei se aikuisuus tarkoita sitä, että pieruhuumori on loppu.
t: kolmikymppinen
t. 35 vuotias, joka tuntee olevansa yhä 18 v.
Ehdit vielä. Et tietenkään usko tätä nyt, mutta totuus on että olet edelleen ihan kakara. Siis todellakin, olet vasta astumassa keski-ikää kohti, täytät vasta 30 hittovie. Sua harmittaa nelikymppisenä jos heittäydyt nyt vanhaksi, olethan nuori! Tulet huomaamaan että seuraavat 10 vuotta menevät aivan v*tun nopeasti. t. 41 vee ja epäuskoinen...voinko jo olla!?
täytät 40v?
30-kriisistä oireilevalle. Aivan kuten nuorena uskoi nuoruuden kuuluvan ikuisesti vain omalle sukupolvelleen, niin kolmekymppisenä uskoo että omistaa nuoren aikuisuuden eikä oikeasti tule keski-ikään. Mut auts, jos vaan säilyy elossa niin sieltähän sekin pirulainen tulee ;) t. se 41v
30-kriisistä oireilevalle. Aivan kuten nuorena uskoi nuoruuden kuuluvan ikuisesti vain omalle sukupolvelleen, niin kolmekymppisenä uskoo että omistaa nuoren aikuisuuden eikä oikeasti tule keski-ikään. Mut auts, jos vaan säilyy elossa niin sieltähän sekin pirulainen tulee ;) t. se 41v
parikymppisenä aika kului todella hitaasti, ja 26 v kaverini oli mielestäni ikivanha. Sitten aika vaan alkoi kulumaan nopeammin, joten oletan että seuraavat 10 v kuluvat todella nopeasti, ja tiedän, että minustakin valitettavasti tulee vielä vanhempi kuin 30 v (tietysti kuolema olisi vielä valitettavampaa), mutta silti on tosi vaikea kuvitella itseään nelikymppisenä. Tällä hetkellä se tuntuu vain ihan kamalalta ajatukselta, kun ei tämä kolmekymppisyyskään mitään herkkua ole. Kun haluaisi olla vielä nuori nuori. Ehkä siksi, että tuntuu, että ikääntyessä ovet vain pikkuhiljaa sulkeutuvat joka puolelta ja vaihtoehdot elämän suhteen vähenee. Esim. lapsia pitäisi alkaa kohta vääntämään, vaikkei yhtään huvittaisi, mutta kun kohta se on liian myöhäistä. Ja monet ammatit on jo poissuljettuja ja loppuelämän mieskin pitäisi kohta löytää jne. Vaikka siis minäkin kuvittelen kuuluvani niihin itseään nuorelta näyttäviin, lukiossa käydessäni minua luultiin oppilaaksi ja kysytään papereita jne, mutta en ole (edes enää) 25 v vaikka siltä saattaisin näyttääkin.
ehkä eniten kuitenkaan kaipaan sitä, miten naiivi ja tietämätön olin, siis vaikka elämä oli oikeastaan paskaa alusta lähtien eikä nuorena ollut yhtään hauskaa eikä kavereita, mutta kuitenkin kuvittelin, että sitten myöhemmin minulla on joku tosi ihku mies ja sitten on ihanaa, kun on mies ja minusta varmasti tulee joku tosi merkittävä ja tärkeä jne, nyt ei tunnu, että on mitään kivoja harhakuvitelmia mistään vaan ei voi edes alkuhuumaa tulla suhteessa, kun tietää, että se johtuu vain hormoneista, kohta kaikki toisessa ärsyttää, luultavasti tulee pettämistä tai muita kamalia kriisejä ym. On vaan semmoinen väsyneen kyyninen eikä nuori ja tyhmä.
kun ajattelin et kai se pitää viimeistään nyt hankkia. Meillä kävi miehen kanssa onni että saatiin terve lapsi vaivattomasti maailmaan. Voi luoja miten rakastan äitiyttä. Se tuli mulle täytenä yllätyksenä, nimittäin mä uskoin ja vannoin että en koskaan ole äitityyppiä, mutta nytkin tulee vedet silmiin kun kirjoitan lapsestani. Se on asia jota ei voi etukäteen tietää! Vanheneminen ei tunnu mukavalta, mutta toivon että elämällä on tarjota vastaavia yllätyksiä vielä tulevaisuudessakin, siis en tarkoita perheenlisäystä vaan sitä tunnetta että kohtaa jotain ihania positiivisia tunteita joita ei ole voinut etukäteen kuvitellakaan.
Olen tänä vuonna 40, mutta yllättäen tää kriisi on paljon pienempi kuin 30 vuotiskriisi. Tää on enemmän jo sellainen: ok, antaa vaan mennä -kriisi :D
Jep, älä hätäile fiiliksesi kanssa. Itse taisin olla 41 v kun hiljalleen tajusin olevani positiivisellä tavalla muuta kuin 18 v. Sehän on hieno asia, että tuntee itsenä noin nuoreksi. En usko, että kuitenkaan käyttäytymisesi on 18 v mukaista. Nauti rauhassa, ehdit olla "vanha" aikanaan.
Ei täällä kolmenkympin toisella puolella elämä ole sen hullumpaa! Nimenomaan olen löytänyt tavallaan itseni ja sellaisen sisäisen rauhan tai jotain...
Ehdit vielä. Et tietenkään usko tätä nyt, mutta totuus on että olet edelleen ihan kakara. Siis todellakin, olet vasta astumassa keski-ikää kohti, täytät vasta 30 hittovie. Sua harmittaa nelikymppisenä jos heittäydyt nyt vanhaksi, olethan nuori! Tulet huomaamaan että seuraavat 10 vuotta menevät aivan v*tun nopeasti.
t. 41 vee ja epäuskoinen...voinko jo olla!?